Katselin eilen iltana yhdeksän aikoihin läntiselle taivaanrannalle. Näytti taas tyyntyvän illaksi. Horisontin yläpuolelle kerääntyi pilviä. Mahdollisuudet kauniille auringonlaskulle vaikuttivat hyviltä.
Nappasin kamerarepun selkään ja kävelin Kyrkösjärven rantaan. Pidän eniten auringonlaskuista, joissa taivaanrannalla on hatara pilviverho. Tällöin iltarusko pääsee maalaamaan vain osan taivaasta. Se värjää pilvien reunat sekä raot milloin oransseiksi, milloin punertaviksi. Osa taivaanrannasta saattaa samaan aikaan jäädä syvän siniseksi, jopa mustaksi.
Eilen taivas oli lähellä täydellistä. Voimakkaimmat värit jäivät syntymättä, koska pilviverho oli paksuin juuri siinä kohdassa, missä aurinko painui horisontin taa. Kuitenkin auringonlaskun ”molemmin puolin” taivaanranta värjäytyi vaaleankeltaiseksi ja oranssiksi. Peilityyneen järven pintaan piirtyneet pilvien muodot ja värit mykistivät. Kouraisi vatsanpohjasta. Ajattelin, että voi elämäni kevät kun on kaunis auringonlasku.
Viime viikkoisia auringonlaskuja löydät jutusta Aurinko laskee kohti kesää
kuvakulmilla.com 