Avainsana: Kansallispuisto

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

Juhannusviikko ja kesäloma alkoi retkivarusteiden pakkaamisella. Lomamatka käynnistyi tiistaiaamuna kotipihasta määränpäänä Ruka, Kuusamo. Matkalla poikkesimme Kalajoen hiekkasärkille jaloittelemaan ja nuuhkimaan meri-ilmaa. Oulun torilla oli toinen pysähdys, jossa nautiskelin kala-annoksesta sillä välin kun vaimo tutustui aittamyymälöiden käsityötarjontaan. Perillä Rukalla majoituimme huokeasti Rukakylän kupeeseen Aurinkorinteelle. Huoneistolta on vain muutaman minuutin kävely Rukakylän keskusaukiolle. Asunnon parvekkeelta aukeni koivujen kehystämä juhannusmaisema Talvijärvelle.

Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ensimmäiseen päivään Kuusamossa. Ulkona satoi vuoroin lunta, vuoroin vettä. Päätimme epävakaisesta säästä huolimatta suunnata Pienelle karhunkierrokselle, koska seuraavan viiden vuorokauden sääennuste näytti tasaisen harmaalta. Ajoimme autolla Juuman kylään ja lähdimme patikoimaan.

Pidimme Myllykosken Myllyllä hetken aikaa räntäsadetta ja pohdimme Pienen karhunkierroksen lenkin kulkusuuntaa. Päädyimme kiertämään lenkkiosuuden myötäpäivään ja sovimme taukopaikaksi Harrisuvannon laavun. Sateisena päivänä matkaa sai tehdä rauhassa. Vain muutama patikoija tuli vastaan ja Pyöreälammella oli perhe evästauolla.

Ennen taukoa meitä sykähdytti eniten Kallioportti. Emme olleet kuulleetkaan Kallioportista ennen reissua. Myötäpäivään Pientä karhunkierrosta talsiessa Kallioportille saavutaan suolta. Yhtäkkiä suo päättyy ja edessä on pienehkö kalliosola. Nousimme solan reunalle, mistä aukeni jylhä näkymä alas vapaana virtaavan Kitkajoen suunnassa olevaan laaksoon. Näköala oli vielä huikeampi kivuttuamme Kallioportin päälle. Huipulta voi nähdä kauniin vihreän autiuden. Metsämaisema aaltoilee maan muotoja myötäillen Kitkajoen laaksoa pitkin.

Harrisuvannolla ilman eväitä pyörteiden perässä

Reitin lähtöpisteestä on Harrisuvannolle matkaa noin 6 kilometriä. Kosteassa kelissä ja ylös-alas kumpuilevassa maastossa kulkeminen alkoi väsyttää aakeaan lakiaan tottuneen seurueen jalkoja. Tauko alkoi tuntua hyvältä ajatukselta jo ennen laavua. Ihailimme Harrisuvantoa lähestyttäessä kristallin kirkasta vettä suvantoon laskevassa purossa.

Perille päästyämme avasin repun ja totesin unohtaneeni tekemäni eväsleivät jääkaappiin (onneksi makkarapaketti oli mukana). Vaikka skandaalin ainekset olivat koossa, selvisimme hyvin. Lapsiperheitä haluan kuitenkin muistuttaa eväiden tärkeydessä. Kaikilla on mukavaa kun syötävää on riittävästi. Maasto on sen verran raskaskulkuista ja kaloreita kuluu, että riittävät tauot hyvällä tarjoilulla takaavat matkan onnistumisen.

Harrisuvannon pohjoislaidan kalliolta aukeaa lähes esteetön näkymä suvannolle. Kahvin voimilla kipusin kalliolle ja totesin suvannossa olevan useita erisuuntaisia pyörteitä. Onpa kuvauksellinen paikka! Sää oli edelleen sateinen, räntä oli kyllä vaihtunut vedeksi. Onnistuin saamaan muutaman kohtuullisen otoksen pitkällä valotusajalla ilman pisaroita linssissä. Tämä on ehdottomasti yksi näköala, minkä takia luontokuvausta harrastavan kannattaa Kuusamon metsiä samoilla.

Jyrävää odotellessa

Harrisuvannolta lähtiessä Kitkajoki ylitetään riippusiltaa pitkin. Joen ylityksen jälkeen lähdimme reitin mukana ylävirtaan Kitkajoen kanjonin päällä. Vaikka nälkä hieman kurni suolissa, pääsimme tilanteeseen nähden suotuisasti Jyrävälle. Olin poikani kanssa käynyt Jyrävällä viime talvena. Tuolloin putousta komistivat jääaivot.  Toissa talvena kävin putouksella yksinäni. Vaimo oli nyt paikalla ensimmäistä kertaa.

Jokaisen suomalaisen tulisi käydä kerran elämässään hiljentymässä Jyrävän alajuoksulla. Vaikka tulvahuippu oli mennyt jo useampi viikko sitten, vettä oli putouksessa paljon. Olen käynyt kuvaamassa blogiin yli 20 vesiputouksella. Jyrävä on ehdottomasti voimakkain. Putous on suppilon muotoinen, yläosassa vesi tippuu arviolta noin 20 metrin levyisen ensimmäisen portaan yli. Heti perää seuraa uusi pudotus, mihin ympäröivä kallio pakottaa veden vain noin viisi metriä leveän rännin läpi. Ehkä lähimpänä Jyrävää näkemistäni putouksista on Kyröskoski. Hämeenkyrön suuruus virtaa vapaana valitettavasti vain muutaman kerran vuodessa.

Tankkasimme lisää kahvia ja jatkoimme matkaa. Verensokerit saatiin nousuun vasta Rukan Kotipizzassa käynnin jälkeen. Oli erinomainen ja nopea palvelu sekä hyvät pizzat. Lämmitimme Aurinkorinteellä saunan ja totesimme päivän olleen eväiden puutteesta huolimatta erinomainen. Pieni karhunkierros täytti odotukset. Kylmästä ja sateisesta säästä johtuen saimme kulkea reittiä rauhassa, emmekä nähneet koko matkalla yhtään hyttystä.

Jyrävä nuotiopaikalta kuvattuna.

Uskonpuhdistuksen 500 vuotisjuhlavuoden kunniaksi saimme mukaamme Martti Lutherin. Aikanaan kansan omalle kielelle Raamatun kääntänyt Luther Myllykoskella.

Kukkiva lakka Pienellä Karhunkierroksella.

Jyrävä 4 sekunnin valotusajalla.

Harrisuvannon maisemia.

Seuraa Kuvakulmilla -blogia tällä viikolla! Lisää reissupäivityksiä luvassa!