Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 6: Päähkänä purtavaksi ja Saaripuron putous

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

Suomen Grand Canyon tarjoaa todella Päähkänää purtavaksi

Kuusamo tarjosi jälleen pysäyttävän näyn. Aika tuntui seisovan Päähkänän kalliolta Kitkajokilaaksoa ihaillessa. Loputonta vihreyttä katsellessa mieleeni tuli Ville Haapasalon kertomus Et muuten tätäkään usko -kirjasta. Haapasalo kertoo kellonsa pysähtyneen hänen käytyään katsomassa luostarissa pyhäinjäännöstä. Tarinan mukaan munkki oli rukoilemalla palsamoitunut itsensä arkussa. Munkin määräyksestä arkun oli saanut avata 70 vuoden kuluttua sulkemisesta. Arkku löytyi Tsetseniasta ja avattiin. Munkki oli palsamoitunut ja hänet siirrettiin pyhäinjäännöksenä alkuperäiseen luostariin. Haapasalo pääsi valikoituna vieraana katsomaan yhtä Venäjän suurimmista ihmeistä ja kello pysähtyi. Haapasalon kello ei alkanut toimimaan luostarista poistumisen jälkeenkään.

En tiedä olisiko kelloni pysähtynyt Päähkänällä, jos minulla olisi sellainen ollut? Muistelin mikä aiempi näköala olisi ollut vastaava. Ehkä Kolin kansallismaisema. Vahvimpana muistini sopukoista mieleeni nousi vuoden 2000 vierailu Grand Canyonilla. Vaikka olin nähnyt etukäteen paljon kuvia ja lukenut alueen historiasta, ei näkyä voi kokea kuin omin silmin. Jylhän vaihtelevat maaston muodot iskevät tajuntaan niin massiivisen tilan tunteen, että Pohjanmaan poika tuntee itsensä varsin pieneksi olennoksi. Joku esi-isä saattoi ehkä luulla tulleensa maailman laidalle saavuttuaan Päähkänään. Grand Canyonilta on jäänyt mieleen sama loputtomuuden fiilis. Tuntuu, että tämän maiseman täytyy jatkua tällaisena Venäjän yli Kiinan rajalle, ehkä se jatkuukin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kitkajoki mutkittelee kanjonissa.

Maailman perintökohteeksi viime vuonna esitetty Päähkänää pääsee ihailemaan Karhunkierrosta pitkin.  Toinen vaihtoehto on kulkea paikalle polkua Päähkänäkalliontien päästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Päähkänäkallio on legendaarinen luontokuvauspaikka. Useat tunnetut ja palkitut luontokuvaajat kuvaavat Päähkänällä. Mikael Rantalaisen otoksia voi ihailla hänen kotisivuillaan. Hannu Hautala on myös kuvannut paljon Päähkänällä. Hautalan otoksia löydät esimerkiksi täältä.

Kanjonin pohjan kautta Saaripurolle

Laskeuduimme Päähkänältä 235 porrasaskelta pitkin Kitkajokilaakson pohjalle. Karhunkierrosta pitkin patikoimme Saaripuron varteen. Puron ylityksenä jälkeen kävelimme kohti voimistuvaa Saaripuron vesiputouksen ääntä. Viimeinen Kuusamon putouksista oli vielä näkemättä, mutta veden pauhu saavutti jo korvamme!

Saaripuron putous yllätti korkeudellaan. Suomenvesiputoukset.fi –sivuston mukaan putous on 20 metriä korkea. Putouksesta tekee poikkeavan sen ympäristön jylhyys. Erityisesti putouksen niskalta alavirtaan katsellessa Kitkajoki suuret mittasuhteet asettavat Saaripuron vesiputouksen ainutlaatuisiin raameihin. Putous laskee yhteen Suomen hienoimmista jokilaaksoista.

Martti Luther unohtui Rukalle Päähkänän reissulta. Lutherin ja Kuusamon fiiliksiä löydät sarjan aiemmista jutuista:

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 5: Kuopungin vesiputous

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 4: Särkikönkään putouksella eli Juhannusaatto Hevonperseessä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 3: Kesälaskettelua huippupyörillä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.  Sarjan ensimmäisen osan Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros, löydät tästä linkistä

Putaanköngäs on Suomen ainoa maljaputous. Maljaputouksiksi nimetään vesiputouksia, joissa vesi tippuu maljan muotoiseen altaaseen. Maailmalla tunnettuja maljaputouksia ovat esimerkiksi Hjálparfoss Islannissa, Punch Bowl Falls Oregonissa ja Kauai -vesiputous Hawajilla.

Putaankönkäälle umpimetsää myöten äänen perusteella

Putaankönkäälle ei ole tehty merkittyjä reittejä. Päätimme kävellä putoukselle autolta Nurmisaarenniemen metsätien kääntöpaikalta. Sieltä laskee kanoottiränni alas Oulankajoelle. Ennen jokirantaa lähdimme kulkemaan oikealle kaartavaa polkua. Polkua pitkin voi kulkea alkumatkan kohti putousta. Putaankönkäälle kannattaa patikoida mahdollisimman pitkään samoja korkeuskäyriä pitkin jokilaakson törmän päällä. Alempana maasto on kosteaa ja pusikkoista. Ylempiä käyriä myötäillen välttyy myös monelta nousulta ja laskulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neidonkenkä kukki kauniisti Oulankajoen törmällä.

Lompsimme eteenpäin pitkin kaunista kangasmetsää. Osassa metsää näkyivät vielä vanhan metsäpalon jäljet. Mustia kantoja törötti siellä täällä. Ehkä jopa yli puolen kilometrin päästä Putaankönkäästä havahduimme kosken etäiseen pauhuun. Päätimme suunnistaa loppumatkan äänen perusteella. Ensin ääni erottui hädin tuskin kuulostaen kaukaiselta taustakohinalta. Muutaman sadan metrin päässä putouksesta ääni voimistui jatkuvaksi pohinaksi, minkä alkuperästä ei ollut enää epäilystä. Olimme lähellä Suomen ainoaa maljaputousta. Kurkimme puiden väleistä joko köngäs näkyy. Poika saapui ensimmäisenä joen rantaan. Putousta ei vielä näkynyt. Ääni sen sijaan muistutti raivoisaa jylinää. Poikani kiihdytti tahtia ja paineli ääneen suuntaan puolijuoksua. Parin minuutin päästä saavuimme vaimon ja koiran kanssa poikamme seuraksi Putaankönkään kupeeseen.

Haukoin henkeäni. Jos vesiputouksille järjestettäisiin Miss Suomi -kilpailut, saattaisi ennakkosuosikki hyvinkin olla silmieni edessä pauhaava Putaanköngäs. Vesi virtaa kallioon kovertamaansa uraa pitkin maljaan, välillä häviten näkyvistä lähes kokonaan. Putouksen alaosassa vesi suorastaa syöksyy eteenpäin. Pohdimme poikani kanssa millaista olisi hellepäivänä mennä uimaan putouksen alle? Osa maailman maljaputouksista on suosittuja uimapaikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
”Maljanmuotoisuus” näkyy Putaankönkäässä selkeästi.

Pesä paraatipaikalla

Pystysuoran putouksen vasemmalla puolella komeili pyöreän, lähes maljan muotoinen linnunpesä. Pienen odottelun jälkeen huomasin koskikaran menevän pesään. Olikohan lintu ottanut mallia pesän rakentamiseen putouksen muodosta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koskikara lentelee putouksensa yläosassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koskikaran pesä vasemmalla ylhäällä. En tiedä minkä pesä alhaalla olevassa luolassa oli?

Putousta ja koskikaraa ihaillessa oli mahtavaa syödä eväät, jotka muistimme tällä kertaa ottaa mukaan. Paluumatkalla lähdimme kulkemaan Putaanojaa Oulankajoelle päin. Totesimme myöhemmin ratkaisun varsin raskaaksi. Purkuputaalta Oulankajoen rannasta itäänpäin autolle palaaminen oli todella kuluttavaa menomatkaan verrattuna. Jatkuvat nousut ja laskut vetivät reidet maitohapoille.

Putaanköngäs on ainutlaatuinen keidas keskellä erämaata. Vesiputousten ystävien kannattaa ehdottomasti Oulangassa käydessään poiketa Putaankönkäällä. Turha mennä ”kalaan” Hawajille asti, kun kotimaisista korpimetsistäkin löytyy kaunis maljaputous!

Seuraa Kuvakulmilla -blogia tällä viikolla! Lisää reissupäivityksiä luvassa! Lisää putouskuvia ja vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin löydät täältä.

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

Juhannusviikko ja kesäloma alkoi retkivarusteiden pakkaamisella. Lomamatka käynnistyi tiistaiaamuna kotipihasta määränpäänä Ruka, Kuusamo. Matkalla poikkesimme Kalajoen hiekkasärkille jaloittelemaan ja nuuhkimaan meri-ilmaa. Oulun torilla oli toinen pysähdys, jossa nautiskelin kala-annoksesta sillä välin kun vaimo tutustui aittamyymälöiden käsityötarjontaan. Perillä Rukalla majoituimme huokeasti Rukakylän kupeeseen Aurinkorinteelle. Huoneistolta on vain muutaman minuutin kävely Rukakylän keskusaukiolle. Asunnon parvekkeelta aukeni koivujen kehystämä juhannusmaisema Talvijärvelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Särkkää piisaa Kalajoella.

Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ensimmäiseen päivään Kuusamossa. Ulkona satoi vuoroin lunta, vuoroin vettä. Päätimme epävakaisesta säästä huolimatta suunnata Pienelle karhunkierrokselle, koska seuraavan viiden vuorokauden sääennuste näytti tasaisen harmaalta. Ajoimme autolla Juuman kylään ja lähdimme patikoimaan.

Pidimme Myllykosken Myllyllä hetken aikaa räntäsadetta ja pohdimme Pienen karhunkierroksen lenkin kulkusuuntaa. Päädyimme kiertämään lenkkiosuuden myötäpäivään ja sovimme taukopaikaksi Harrisuvannon laavun. Sateisena päivänä matkaa sai tehdä rauhassa. Vain muutama patikoija tuli vastaan ja Pyöreälammella oli perhe evästauolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Myllyllä kelpasi pitää sadetta. Näköala on täydellinen.

 

Ennen taukoa meitä sykähdytti eniten Kallioportti. Emme olleet kuulleetkaan Kallioportista ennen reissua. Myötäpäivään Pientä karhunkierrosta talsiessa Kallioportille saavutaan suolta. Yhtäkkiä suo päättyy ja edessä on pienehkö kalliosola. Nousimme solan reunalle, mistä aukeni jylhä näkymä alas vapaana virtaavan Kitkajoen suunnassa olevaan laaksoon. Näköala oli vielä huikeampi kivuttuamme Kallioportin päälle. Huipulta voi nähdä kauniin vihreän autiuden. Metsämaisema aaltoilee maan muotoja myötäillen Kitkajoen laaksoa pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kallioportille saavuimme suolta, reitti näkyy kallion vasemmalla puolella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mänty kurkottaa Kallioportilla kivien väliin jääneestä aukosta.

Harrisuvannolla ilman eväitä pyörteiden perässä

Reitin lähtöpisteestä on Harrisuvannolle matkaa noin 6 kilometriä. Kosteassa kelissä ja ylös-alas kumpuilevassa maastossa kulkeminen alkoi väsyttää aakeaan lakiaan tottuneen seurueen jalkoja. Tauko alkoi tuntua hyvältä ajatukselta jo ennen laavua. Ihailimme Harrisuvantoa lähestyttäessä kristallin kirkasta vettä suvantoon laskevassa purossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Superkirkasta vettä Harrisuvantoon laskevassa purossa.

Perille päästyämme avasin repun ja totesin unohtaneeni tekemäni eväsleivät jääkaappiin (onneksi makkarapaketti oli mukana). Vaikka skandaalin ainekset olivat koossa, selvisimme hyvin. Lapsiperheitä haluan kuitenkin muistuttaa eväiden tärkeydessä. Kaikilla on mukavaa kun syötävää on riittävästi. Maasto on sen verran raskaskulkuista ja kaloreita kuluu, että riittävät tauot hyvällä tarjoilulla takaavat matkan onnistumisen.

Harrisuvannon pohjoislaidan kalliolta aukeaa lähes esteetön näkymä suvannolle. Kahvin voimilla kipusin kalliolle ja totesin suvannossa olevan useita erisuuntaisia pyörteitä. Onpa kuvauksellinen paikka! Sää oli edelleen sateinen, räntä oli kyllä vaihtunut vedeksi. Onnistuin saamaan muutaman kohtuullisen otoksen pitkällä valotusajalla ilman pisaroita linssissä. Tämä on ehdottomasti yksi näköala, minkä takia luontokuvausta harrastavan kannattaa Kuusamon metsiä samoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksinäinen koivu kurkottaa Harrisuvannon ylle.

Jyrävää odotellessa

Harrisuvannolta lähtiessä Kitkajoki ylitetään riippusiltaa pitkin. Joen ylityksen jälkeen lähdimme reitin mukana ylävirtaan Kitkajoen kanjonin päällä. Vaikka nälkä hieman kurni suolissa, pääsimme tilanteeseen nähden suotuisasti Jyrävälle. Olin poikani kanssa käynyt Jyrävällä viime talvena. Tuolloin putousta komistivat jääaivot.  Toissa talvena kävin putouksella yksinäni. Vaimo oli nyt paikalla ensimmäistä kertaa.

Jokaisen suomalaisen tulisi käydä kerran elämässään hiljentymässä Jyrävän alajuoksulla. Vaikka tulvahuippu oli mennyt jo useampi viikko sitten, vettä oli putouksessa paljon. Olen käynyt kuvaamassa blogiin yli 20 vesiputouksella. Jyrävä on ehdottomasti voimakkain. Putous on suppilon muotoinen, yläosassa vesi tippuu arviolta noin 20 metrin levyisen ensimmäisen portaan yli. Heti perää seuraa uusi pudotus, mihin ympäröivä kallio pakottaa veden vain noin viisi metriä leveän rännin läpi. Ehkä lähimpänä Jyrävää näkemistäni putouksista on Kyröskoski. Hämeenkyrön suuruus virtaa vapaana valitettavasti vain muutaman kerran vuodessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jyrävä 25 sekunnin valotusajalla. Etualan kivellä Martti Luther.

Tankkasimme lisää kahvia ja jatkoimme matkaa. Verensokerit saatiin nousuun vasta Rukan Kotipizzassa käynnin jälkeen. Oli erinomainen ja nopea palvelu sekä hyvät pizzat. Lämmitimme Aurinkorinteellä saunan ja totesimme päivän olleen eväiden puutteesta huolimatta erinomainen. Pieni karhunkierros täytti odotukset. Kylmästä ja sateisesta säästä johtuen saimme kulkea reittiä rauhassa, emmekä nähneet koko matkalla yhtään hyttystä.

Seuraa Kuvakulmilla -blogia tällä viikolla! Lisää reissupäivityksiä luvassa!

Pienet lapset suurilla koskilla

Poikkesimme alkuviikolla lasten kanssa Oulangan kansallispuistossa. Valitsimme kansallispuistopäiväksi sääennusteen perusteella Kuusamon lomareissumme leudoimman päivän. Lunta oli vähän ja reittien tasaiset osuudet hyvässä kunnossa. Jäiset portaat ja sillat olivat nastakengillä kohtuullisen helposti kuljettavissa.

oulanka-14-2-2017-9
Myllykosken alajuoksulla Kitkajoen ylittävä riippusilta.

Reitti kannattaa valita lapsen iän mukaan

4-vuotias tyttäremme nauroi pulkassa lähes koko ajan Oulanka BaseCampilta Myllykoskelle. Myllykoskella hän kieltäytyi ensin tulemasta riippusillalle, kunnes sain maaniteltua hänet syliin ja Kitkajoen yli. Parin tunnin päästä palattuamme takaisin sillan kohdalle, hän halusi kävellä itse yli äitinsä käsipuolessa. Harvoin olen nähnyt hänen kasvojaan yhtä voitonriemuisina kuin onnistuneen joen ylityksen jälkeen.

oulanka-14-2-2017-7
Myllykoski riippusillalta kuvattuna.

11-vuotiaan urheilijapojan kanssa talvisessa Oulangassa kulkeminen ei aiheuta haasteita, jos vaan oma kunto kestää. 4-vuotiaan kanssa runsaat korkeuserot pakottavat tutkimaan luontoa lyhyemmällä matkalla. Kuljimme Aallokkokoskelle yhdessä, mistä jatkoin pojan kanssa eteenpäin Jyrävälle. Vaimo jäi nuoremman lapsen kanssa ”kulkemaan hitaammin” eli ratsastamaan kaatuneilla puunrungoilla ja valokuvaamaan naavaa.

oulanka-14-2-2017
Poutainen ja riittävän lämmin sää helpottaa huomattavasti kansallispuistovierailuita päiväkoti-ikäisten lasten kanssa.

Matkaopassarja Lonely Planet nosti viime vuonna Oulangan Euroopan luontokohteiden TOP9-listalle. Aiemmin Brittilehti Guardian valitsi Oulangan 10 parhaan Eurooppalaisen kansallispuiston joukkoon ja Daily Mail 11 suostuimman joukkoon.

Oulangan palkittua kauneutta voi ihailla lastenkin kanssa. Talvella vaatetus ja eväät kannattaa suunnitella huolella, eikä matkaa kannata ainakaan 4-vuotiaan kanssa suunnitella liian pitkäksi. Edellistalvena kävimme lasten kanssa Kiutakönkäällä, tuolloin pakkanen oli turhan kova varsinkin pulkassa istuvalle pienemmälle lapselle. Nyt päivä oli lapsille mieluisa ja jäi positiivisena mieleen.

Myllykosken riippusilta Myllyn terassilta kuvattuna.
Koski myllyn portailta kuvattuna. Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen hydrologisen toimiston vuonna 1911 julkaisemassa Suomen tärkeimpien koskien luettelossa mainitaan peräti 110 Myllykoskea, Myllypaikkaa tai koskea jonka nimestä mylly muodostaa osan.

Omaan muistiini porautui erityisesti jälleen yksi vesiputouskeikka poikani kanssa ja tytär katselemassa koskikaraa Myllykoskella. Pieni ihminen ja suuri koski toivat yhdessä tunteet vahvasti pintaan. Kitkajoen koskien äärellä kunnioitus luonnon voimaa kohtaan kasvaa, vaikka olisi liikkeellä yksin. Nyt oman tyttären ihaillessa hyisestä virrasta ruokaa sukeltavaa lintua olin enemmän kuin tyytyväinen.

ruka2017-low-res-37

oulanka-14-2-2017-6

oulanka-14-2-2017-5

Elokuun alku Helvetinjärven kansallispuistossa / The beginning of August in Helvetinjärvi National Park

Pääsin elokuun alkupäivinä ensimmäistä kertaa elämässäni melomaan Helvetinjärven kansallispuiston vesillä Ruovedellä. Jylhien rotkojärvien jyrkät kalliorinteet näyttävät melojan näkökulmasta todella juhlallisilta.

Kallioita on helppo kuvata kanootista, koska risut eivät peitä näköalaa. Luoma järvellä kuvasin vihreää vesikasvia, joka näytti vihreiden hattivattien armeijalta. Laitoin ilmestyksestä kuvan Luontokuvaus Facebook –ryhmään. Yksi ryhmän jäsenistä tiesi kyseessä olevan järvisieni, eikä kasvi.

Tsekkaa myös Kuvakulmilla -blogin muita kohteita kartalla, linkistä kartta.

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston upeissa maisemissa

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto Kauhajoella on kävijämäärältään Suomen pienin. Poikkesin eilen Kauhaneva-Pohjankankaalla. Puistossa oli tosi hiljaista, vaikka olin liikkeellä vilkkaimpaan kesäloma-aikaan. Pitkospuureitin varrella olevaan ”vieraskirjaan” oli aikaisemmin eilisen aikana kertynyt vain neljä nimeä.

Pieni kävijämäärä on luontokuvaukselle erinomainen asia. Saa kuvata rauhassa. Erinomaisen haastava, mutta kaunis kuvattava on Rahkahopeatäplä. Oranssi perhonen on varsinainen soiden valopilkku. Rahkahopeatäplän toukat syövät ainoastaan lakkoja, ne eivät olleet vielä aivan kypsiä.

Kauhaneva-Pohjankankaalta illaksi kotiin

Finnairin tv-mainosten slogan Illaksi kotiin iskeytyi vahvasti mieleen paistaessani makkaroita Salomaan nuotiopaikalla. Makkaroita käännellessä huomasin paistoritilässä lukevan Finnair. En tiedä miten on Kauhajoelle tippunut, mutta hyvin makkarat paistuivat.

Katso myös aiemmat Kauhajoen luontokuvat Kuvakulmilta tänä vuonna Katikankanjonista, Lauhanvuoresta ja vähän hyisempiä kuvia Sahakoskelta.


Satumainen Katikankanjoni Kauhajoella

Kauhajoen Hyypän Kirveskylässä sijaitsee Katikankanjonin rotkolaakso. Jyrkkärinteinen kanjoni on osa Hyypänjokilaaksoa. Kanjonialue on näyttävä retkipaikka. Kanjonin kohokohtia ovat korkeat harjanteet Kolmentuulenlakki, Sianselkä ja Ruissunharju sekä mutkikkaasti virtaava Katikanluoman purouomasto.

25 kilometrin päässä Kauhajoen keskustasta sijaitsevaan Katikankanjoniin pääsee Kiviluomantien varresta löytyvältä parkkipaikalta. Tien varressa on Katikantalon kohdalla opaste parkkipaikalle. Sieltä on noin kilometrin kävely Kolmentuulenlakille. Kanjoniin pääsee myös pyöräilyreittiä Lauhanvuoren kansallispuistosta.

Katikankanjonissa ei vielä ole tulentekomahdollisuutta. Metsähallitus on vuosien 2016-2017 rakentamassa kanjoniin laavun, tulentekopaikan, varaston ja käymälän.

Katikanluoman purouomasto

Kanjoni alue on hiekkamaata, johon vesi on ajan myötä syönyt paikoin jopa 20 metriä syvän uran. Kanjonin pohjalla vallitsee kostea mikroilmasto ja kasvupaikaltaan erityisesti kanjonin pohja on rehevää lehtoa. Kanjoninpohjalla kulkiessa on vaikea uskoa olevansa Etelä-Pohjanmaalla, toisaalla metsä muistuttaa rehevää rantaniittyä ja aivan vierestä saattaa löytyä kuiva paahteinen rinne.

Kanjonin läpi virtaa Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston länsiosasta luonnonlähteestä alkunsa saava Katikanluoma. Kyrönjoen vesistöalueeseen kuuluva Katikanluoma yhtyy Kauhajokeen kanjonissa sijaitseva Sianselän harjun jälkeen. Luomassa elää purotaimenia.

Pääuoman lisäksi Katikanluomaan yhtyy paljon pieniä puroja, joista osa virtaa jyrkkiä rinteitä alas. Kesäkuun puolivälin jälkeen pääosa puroista oli lähes kuivia. Kuljin pari puronvartta muutaman sata metriä kanjonista sivulle päin, vähävetiseen aikaan ne olivat pohjiltaan kosteita, mutta vesi ei virrannut niitä pitkin. Tulva-aikaan tai sateiden jälkeen sitkeä retkeilijä voi löytää niistä näyttäviä virtauksia.

Pitkäkoski

Yksi Katikanluoman latvahaaroista laskee kanjoniin Pitkäkoskea pitkin. Pekka Tyllilän tekemän Kyröjoen reittiselosteen mukaan Pitkäkosken putouskorkeus muutaman sadan metrin matkalla on noin 10 metriä. Pitkäkoski on erittäin hieno ja monipuolinen kuvauspaikka. Aina siirryttäessä kymmenen metriä eteenpäin löytyy uutta kuvattavaa.

Ilmeisesti vieläkin jyrkemmin vesi laskee Katikanluoman pääuoman alittaessa tien. Sain tiedon tästä paikasta vasta käyntini jälkeen, joten kuvia ei valitettavasti vielä löydy tästä blogista.

Katikankanjoni teki minuun suuren vaikutuksen. Kanjonin ympäristö on poikkeuksellinen monipuolinen kuvauskohde. Kaikkien luonnonystävien kannattaa tutustua kanjoniin viimeistään Metsähallituksen saatua taukopaikan rakennettua.