Kuvakulmilla

KUVIA LUONNOSTA – NATURE PICTURES

By

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 6: Päähkänä purtavaksi ja Saaripuron putous

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

Suomen Grand Canyon tarjoaa todella Päähkänää purtavaksi

Kuusamo tarjosi jälleen pysäyttävän näyn. Aika tuntui seisovan Päähkänän kalliolta Kitkajokilaaksoa ihaillessa. Loputonta vihreyttä katsellessa mieleeni tuli Ville Haapasalon kertomus Et muuten tätäkään usko -kirjasta. Haapasalo kertoo kellonsa pysähtyneen hänen käytyään katsomassa luostarissa pyhäinjäännöstä. Tarinan mukaan munkki oli rukoilemalla palsamoitunut itsensä arkussa. Munkin määräyksestä arkun oli saanut avata 70 vuoden kuluttua sulkemisesta. Arkku löytyi Tsetseniasta ja avattiin. Munkki oli palsamoitunut ja hänet siirrettiin pyhäinjäännöksenä alkuperäiseen luostariin. Haapasalo pääsi valikoituna vieraana katsomaan yhtä Venäjän suurimmista ihmeistä ja kello pysähtyi. Haapasalon kello ei alkanut toimimaan luostarista poistumisen jälkeenkään.

En tiedä olisiko kelloni pysähtynyt Päähkänällä, jos minulla olisi sellainen ollut? Muistelin mikä aiempi näköala olisi ollut vastaava. Ehkä Kolin kansallismaisema. Vahvimpana muistini sopukoista mieleeni nousi vuoden 2000 vierailu Grand Canyonilla. Vaikka olin nähnyt etukäteen paljon kuvia ja lukenut alueen historiasta, ei näkyä voi kokea kuin omin silmin. Jylhän vaihtelevat maaston muodot iskevät tajuntaan niin massiivisen tilan tunteen, että Pohjanmaan poika tuntee itsensä varsin pieneksi olennoksi. Joku esi-isä saattoi ehkä luulla tulleensa maailman laidalle saavuttuaan Päähkänään. Grand Canyonilta on jäänyt mieleen sama loputtomuuden fiilis. Tuntuu, että tämän maiseman täytyy jatkua tällaisena Venäjän yli Kiinan rajalle, ehkä se jatkuukin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kitkajoki mutkittelee kanjonissa.

Maailman perintökohteeksi viime vuonna esitetty Päähkänää pääsee ihailemaan Karhunkierrosta pitkin.  Toinen vaihtoehto on kulkea paikalle polkua Päähkänäkalliontien päästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päähkänäkallio on legendaarinen luontokuvauspaikka. Useat tunnetut ja palkitut luontokuvaajat kuvaavat Päähkänällä. Mikael Rantalaisen otoksia voi ihailla hänen kotisivuillaan. Hannu Hautala on myös kuvannut paljon Päähkänällä. Hautalan otoksia löydät esimerkiksi täältä.

Kanjonin pohjan kautta Saaripurolle

Laskeuduimme Päähkänältä 235 porrasaskelta pitkin Kitkajokilaakson pohjalle. Karhunkierrosta pitkin patikoimme Saaripuron varteen. Puron ylityksenä jälkeen kävelimme kohti voimistuvaa Saaripuron vesiputouksen ääntä. Viimeinen Kuusamon putouksista oli vielä näkemättä, mutta veden pauhu saavutti jo korvamme!

Saaripuron putous yllätti korkeudellaan. Suomenvesiputoukset.fi –sivuston mukaan putous on 20 metriä korkea. Putouksesta tekee poikkeavan sen ympäristön jylhyys. Erityisesti putouksen niskalta alavirtaan katsellessa Kitkajoki suuret mittasuhteet asettavat Saaripuron vesiputouksen ainutlaatuisiin raameihin. Putous laskee yhteen Suomen hienoimmista jokilaaksoista.

Martti Luther unohtui Rukalle Päähkänän reissulta. Lutherin ja Kuusamon fiiliksiä löydät sarjan aiemmista jutuista:

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 5: Kuopungin vesiputous

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 4: Särkikönkään putouksella eli Juhannusaatto Hevonperseessä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 3: Kesälaskettelua huippupyörillä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

By

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 5: Kuopungin vesiputous

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuopungin putous.

Kuusamo on vesiputousbongarin paratiisi. Suomenvesiputoukset.fi -sivuston listaamista Suomen 61 putouksesta peräti kuusi sijaitsee Kuusamossa. Massiivisen voimakkaat Jyrävä ja Kiutaköngäs, Uniikki Putaanköngäs ja kauniiseen kanjoniin putoava Saaripuro ovat kaikki unohtumattomia luontoelämyksiä. Niiden lisäksi Kuusamosta löytyvät Särkiojan ja Kuopungin putoukset. Niistä kumpi tahansa olisi voinut muodostua matkailunähtävyydeksi lähes missä tahansa muualla kuin toinen toistaan upeampia koskia täynnä olevassa Kuusamossa.

Kuopunki on muiden Kuusamon putousten tapaan erittäin kirkasvetinen. Putouksessa vesi on löytänyt useita kauniita reittejä alas törmää pitkin. Lehtipuiden ja -pensaiden määrä on harmillisen suuri. Pienellä raivauksella putous olisi vieläkin kauniimpi. Risuista huolimatta seisoin erittäin tyytyväisenä Kuopungin putouksen alajuoksulla. Kuopunki oli 26:s Kuvakulmilla -blogissa kuvattu putous!

Lue myös juttusarjan aiemmat jutut:

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 4: Särkikönkään putouksella eli Juhannusaatto Hevonperseessä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 3: Kesälaskettelua huippupyörillä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Lisää putouskuvia: Löydät 26 muuta putousta täältä!

By

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.  Sarjan ensimmäisen osan Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros, löydät tästä linkistä

Putaanköngäs on Suomen ainoa maljaputous. Maljaputouksiksi nimetään vesiputouksia, joissa vesi tippuu maljan muotoiseen altaaseen. Maailmalla tunnettuja maljaputouksia ovat esimerkiksi Hjálparfoss Islannissa, Punch Bowl Falls Oregonissa ja Kauai -vesiputous Hawajilla.

Putaankönkäälle umpimetsää myöten äänen perusteella

Putaankönkäälle ei ole tehty merkittyjä reittejä. Päätimme kävellä putoukselle autolta Nurmisaarenniemen metsätien kääntöpaikalta. Sieltä laskee kanoottiränni alas Oulankajoelle. Ennen jokirantaa lähdimme kulkemaan oikealle kaartavaa polkua. Polkua pitkin voi kulkea alkumatkan kohti putousta. Putaankönkäälle kannattaa patikoida mahdollisimman pitkään samoja korkeuskäyriä pitkin jokilaakson törmän päällä. Alempana maasto on kosteaa ja pusikkoista. Ylempiä käyriä myötäillen välttyy myös monelta nousulta ja laskulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neidonkenkä kukki kauniisti Oulankajoen törmällä.

Lompsimme eteenpäin pitkin kaunista kangasmetsää. Osassa metsää näkyivät vielä vanhan metsäpalon jäljet. Mustia kantoja törötti siellä täällä. Ehkä jopa yli puolen kilometrin päästä Putaankönkäästä havahduimme kosken etäiseen pauhuun. Päätimme suunnistaa loppumatkan äänen perusteella. Ensin ääni erottui hädin tuskin kuulostaen kaukaiselta taustakohinalta. Muutaman sadan metrin päässä putouksesta ääni voimistui jatkuvaksi pohinaksi, minkä alkuperästä ei ollut enää epäilystä. Olimme lähellä Suomen ainoaa maljaputousta. Kurkimme puiden väleistä joko köngäs näkyy. Poika saapui ensimmäisenä joen rantaan. Putousta ei vielä näkynyt. Ääni sen sijaan muistutti raivoisaa jylinää. Poikani kiihdytti tahtia ja paineli ääneen suuntaan puolijuoksua. Parin minuutin päästä saavuimme vaimon ja koiran kanssa poikamme seuraksi Putaankönkään kupeeseen.

Haukoin henkeäni. Jos vesiputouksille järjestettäisiin Miss Suomi -kilpailut, saattaisi ennakkosuosikki hyvinkin olla silmieni edessä pauhaava Putaanköngäs. Vesi virtaa kallioon kovertamaansa uraa pitkin maljaan, välillä häviten näkyvistä lähes kokonaan. Putouksen alaosassa vesi suorastaa syöksyy eteenpäin. Pohdimme poikani kanssa millaista olisi hellepäivänä mennä uimaan putouksen alle? Osa maailman maljaputouksista on suosittuja uimapaikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Maljanmuotoisuus” näkyy Putaankönkäässä selkeästi.

Pesä paraatipaikalla

Pystysuoran putouksen vasemmalla puolella komeili pyöreän, lähes maljan muotoinen linnunpesä. Pienen odottelun jälkeen huomasin koskikaran menevän pesään. Olikohan lintu ottanut mallia pesän rakentamiseen putouksen muodosta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koskikara lentelee putouksensa yläosassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koskikaran pesä vasemmalla ylhäällä. En tiedä minkä pesä alhaalla olevassa luolassa oli?

Putousta ja koskikaraa ihaillessa oli mahtavaa syödä eväät, jotka muistimme tällä kertaa ottaa mukaan. Paluumatkalla lähdimme kulkemaan Putaanojaa Oulankajoelle päin. Totesimme myöhemmin ratkaisun varsin raskaaksi. Purkuputaalta Oulankajoen rannasta itäänpäin autolle palaaminen oli todella kuluttavaa menomatkaan verrattuna. Jatkuvat nousut ja laskut vetivät reidet maitohapoille.

Putaanköngäs on ainutlaatuinen keidas keskellä erämaata. Vesiputousten ystävien kannattaa ehdottomasti Oulangassa käydessään poiketa Putaankönkäällä. Turha mennä ”kalaan” Hawajille asti, kun kotimaisista korpimetsistäkin löytyy kaunis maljaputous!

Seuraa Kuvakulmilla -blogia tällä viikolla! Lisää reissupäivityksiä luvassa! Lisää putouskuvia ja vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin löydät täältä.

By

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

Juhannusviikko ja kesäloma alkoi retkivarusteiden pakkaamisella. Lomamatka käynnistyi tiistaiaamuna kotipihasta määränpäänä Ruka, Kuusamo. Matkalla poikkesimme Kalajoen hiekkasärkille jaloittelemaan ja nuuhkimaan meri-ilmaa. Oulun torilla oli toinen pysähdys, jossa nautiskelin kala-annoksesta sillä välin kun vaimo tutustui aittamyymälöiden käsityötarjontaan. Perillä Rukalla majoituimme huokeasti Rukakylän kupeeseen Aurinkorinteelle. Huoneistolta on vain muutaman minuutin kävely Rukakylän keskusaukiolle. Asunnon parvekkeelta aukeni koivujen kehystämä juhannusmaisema Talvijärvelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Särkkää piisaa Kalajoella.

Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ensimmäiseen päivään Kuusamossa. Ulkona satoi vuoroin lunta, vuoroin vettä. Päätimme epävakaisesta säästä huolimatta suunnata Pienelle karhunkierrokselle, koska seuraavan viiden vuorokauden sääennuste näytti tasaisen harmaalta. Ajoimme autolla Juuman kylään ja lähdimme patikoimaan.

Pidimme Myllykosken Myllyllä hetken aikaa räntäsadetta ja pohdimme Pienen karhunkierroksen lenkin kulkusuuntaa. Päädyimme kiertämään lenkkiosuuden myötäpäivään ja sovimme taukopaikaksi Harrisuvannon laavun. Sateisena päivänä matkaa sai tehdä rauhassa. Vain muutama patikoija tuli vastaan ja Pyöreälammella oli perhe evästauolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myllyllä kelpasi pitää sadetta. Näköala on täydellinen.

 

Ennen taukoa meitä sykähdytti eniten Kallioportti. Emme olleet kuulleetkaan Kallioportista ennen reissua. Myötäpäivään Pientä karhunkierrosta talsiessa Kallioportille saavutaan suolta. Yhtäkkiä suo päättyy ja edessä on pienehkö kalliosola. Nousimme solan reunalle, mistä aukeni jylhä näkymä alas vapaana virtaavan Kitkajoen suunnassa olevaan laaksoon. Näköala oli vielä huikeampi kivuttuamme Kallioportin päälle. Huipulta voi nähdä kauniin vihreän autiuden. Metsämaisema aaltoilee maan muotoja myötäillen Kitkajoen laaksoa pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kallioportille saavuimme suolta, reitti näkyy kallion vasemmalla puolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mänty kurkottaa Kallioportilla kivien väliin jääneestä aukosta.

Harrisuvannolla ilman eväitä pyörteiden perässä

Reitin lähtöpisteestä on Harrisuvannolle matkaa noin 6 kilometriä. Kosteassa kelissä ja ylös-alas kumpuilevassa maastossa kulkeminen alkoi väsyttää aakeaan lakiaan tottuneen seurueen jalkoja. Tauko alkoi tuntua hyvältä ajatukselta jo ennen laavua. Ihailimme Harrisuvantoa lähestyttäessä kristallin kirkasta vettä suvantoon laskevassa purossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Superkirkasta vettä Harrisuvantoon laskevassa purossa.

Perille päästyämme avasin repun ja totesin unohtaneeni tekemäni eväsleivät jääkaappiin (onneksi makkarapaketti oli mukana). Vaikka skandaalin ainekset olivat koossa, selvisimme hyvin. Lapsiperheitä haluan kuitenkin muistuttaa eväiden tärkeydessä. Kaikilla on mukavaa kun syötävää on riittävästi. Maasto on sen verran raskaskulkuista ja kaloreita kuluu, että riittävät tauot hyvällä tarjoilulla takaavat matkan onnistumisen.

Harrisuvannon pohjoislaidan kalliolta aukeaa lähes esteetön näkymä suvannolle. Kahvin voimilla kipusin kalliolle ja totesin suvannossa olevan useita erisuuntaisia pyörteitä. Onpa kuvauksellinen paikka! Sää oli edelleen sateinen, räntä oli kyllä vaihtunut vedeksi. Onnistuin saamaan muutaman kohtuullisen otoksen pitkällä valotusajalla ilman pisaroita linssissä. Tämä on ehdottomasti yksi näköala, minkä takia luontokuvausta harrastavan kannattaa Kuusamon metsiä samoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksinäinen koivu kurkottaa Harrisuvannon ylle.

Jyrävää odotellessa

Harrisuvannolta lähtiessä Kitkajoki ylitetään riippusiltaa pitkin. Joen ylityksen jälkeen lähdimme reitin mukana ylävirtaan Kitkajoen kanjonin päällä. Vaikka nälkä hieman kurni suolissa, pääsimme tilanteeseen nähden suotuisasti Jyrävälle. Olin poikani kanssa käynyt Jyrävällä viime talvena. Tuolloin putousta komistivat jääaivot.  Toissa talvena kävin putouksella yksinäni. Vaimo oli nyt paikalla ensimmäistä kertaa.

Jokaisen suomalaisen tulisi käydä kerran elämässään hiljentymässä Jyrävän alajuoksulla. Vaikka tulvahuippu oli mennyt jo useampi viikko sitten, vettä oli putouksessa paljon. Olen käynyt kuvaamassa blogiin yli 20 vesiputouksella. Jyrävä on ehdottomasti voimakkain. Putous on suppilon muotoinen, yläosassa vesi tippuu arviolta noin 20 metrin levyisen ensimmäisen portaan yli. Heti perää seuraa uusi pudotus, mihin ympäröivä kallio pakottaa veden vain noin viisi metriä leveän rännin läpi. Ehkä lähimpänä Jyrävää näkemistäni putouksista on Kyröskoski. Hämeenkyrön suuruus virtaa vapaana valitettavasti vain muutaman kerran vuodessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jyrävä 25 sekunnin valotusajalla. Etualan kivellä Martti Luther.

Tankkasimme lisää kahvia ja jatkoimme matkaa. Verensokerit saatiin nousuun vasta Rukan Kotipizzassa käynnin jälkeen. Oli erinomainen ja nopea palvelu sekä hyvät pizzat. Lämmitimme Aurinkorinteellä saunan ja totesimme päivän olleen eväiden puutteesta huolimatta erinomainen. Pieni karhunkierros täytti odotukset. Kylmästä ja sateisesta säästä johtuen saimme kulkea reittiä rauhassa, emmekä nähneet koko matkalla yhtään hyttystä.

Seuraa Kuvakulmilla -blogia tällä viikolla! Lisää reissupäivityksiä luvassa!

By

Maaningan Korkeakoski on nimensä veroinen

Suomen korkeimmaksi vesiputoukseksi mainittu Korkeakoski on nimensä mukaisesti erittäin korkea. Enimmillään kosken korkeuden on väitetty olevan 46 metriä. Suomenvesiputoukset.fi -sivuston mukaan koski 36 metriä korkea, mikä on varmasti lähellä totuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korkeakosken ympäristö on luonnonsuojelualuetta.

Korkeakoski sijaitsee Maaningalla Korkeakoskentien varresta löytyvän parkkipaikan vieressä. Parkkipaikalta metsään astellessa voi jo kuulla kosken pauhun. Ensin vastaan tulee havumetsän läpi pujotteleva Löytynpuro. Kun kääntää katseensa alajuoksulle voi jo nähdä kiihtyvän virran. Putoukseksi Löytynpuro muuttuu syöksyessään tasaiseen metsämaahan aikoinaan revenneeseen kanjoniin.

Helposti ihailtava putous

Korkeakoskea korkeampia putouksia on Suomessa kolme. Kitsiputous Enontekiöllä, Auttinojan putous Posiolla ja Kevolinkka Utsjoella – Kaikki erämaaputouksia tiettömien taipaleiden päässä. Korkeakoskelle pääsee nopeasti ja se sopii hyvin esimerkiksi lapsiperheiden päiväretkikohteeksi.

Putousta pääsee ihailemaan ylhäältä päin koskenniskalle rakennetulta näköalatasanteelta. Putouksen korkeus hahmottuu yläjuoksulta hyvin. Kun kävelee yläjuoksulla kohti koskenniskaa sitä katsellen, tuntuu kuin Löytynpuro olisi leikattu poikki, leikkauskohdan jälkeen on vaan tyhjää. Koskenniskalla odottaa henkeä salpaava näky, vitsi miten korkea putous!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näköalatasanne.

Rinnettä alas johtavia portaita pitkin voi muutamassa minuutissa kipaista putouksen alajuoksulle. Alhaalta katsottuna Korkeakoski on kuin pino pienempiä putouksia. Jos Korkeakoski pilkottaisiin paloihin, siitä saisi kolme tai neljä erillistä vesiputousta.

Korkeakosken lisäksi kanjonista voi ainakin tulva-aikoina bongailla pienempiä putouksia. Kanjonin kiertävän polun varrelta löysin yhden ”salapuron”. Vesi virtasi välillä maan alla, aika-ajoin taas nousi kulkemaan näkyvää uomaa pitkin. Kuvakarusellissa on pari kuvaa ”salapurosta”. Tsekkaa myös video Korkeakoskelta.

 

Kuvakulmilla -blogista löydät myös yli 20 muuta putousta ja vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin, toivottavasti viihdyt blogissa!

By

Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin

Jokainen putousten kuvausreissu on minulle huippuhetki. Odotan ja valmistaudun putousretkelle huolellisesti sekä ajan kanssa. Kutkuttava odotus alkaa yleensä jo viikkoja ennen putoukselle lähtöä. Erityisesti ensimmäistä kertaa jollekin putoukselle meneminen on jännittävä hetki ja mielessä pyörii kysymyksiä. Kuinka paljon vettä joessa on, onko paikalla muita ihmisiä, minkälaiseksi sää muodostuu? Putouksen ääreen päästyäni rauhoitun. Virtaava vesi täyttää mieleni ja aika tuntuu pysähtyvän. Voisin jäädä ihailemaan putousta kuin putousta kuinka pitkäksi aikaa tahansa.

Toivon voivani vesiputouskuvilla välittää blogin seuraajille edes osan niistä tunteista, joita putoukset ovat minussa synnyttäneet. Toivottavasti tämä juttu innostaa katselemaan vesiputouksia uusin silmin ja uusista kuvakulmista!

 Järjestelmäkameran asetukset vesiputousten kuvaamisessa

Kameran suljinajasta päättäminen on tärkein valinta putousten kuvaamisessa. Kuvaaja voi valita kahdesta ”päävaihtoehdosta”. Ensimmäinen on pysäyttää veden liike nopealla suljinajalla (1/1000 ja siitä ylöspäin). Tätä kannattaa hyödyntää etenkin voimakkaissa virtauksissa, joissa esiintyy isoja pärskeitä. Nopea suljinaika varsinkin yhdessä pidemmän polttovälin (esim 100 mm) kanssa mahdollistaa pienten yksityiskohtien esiin nostamisen putouskuvasta, jossa on paljon sisältöä. Pidempi polttoväli mahdollistaa kuvaamisen kauempaa. Kuvaajan ei tarvitse kahlata (joskus hyvinkin) kivistä, liukasta ja epätasaista pohjaa pitkin kovassa virtauksessa.

Toinen ja oma suosikkivaihtoehtoni on käyttää huomattavasti pidempiä suljinaikoja. Pidempi suljinaika tekee vedestä samettista. Ilmiötä kutsutaan blurraantumiseksi. Isoja ja voimakkaita putouksia kuvattaessa sopivaa suljinaikaa voi lähteä etsimään sekunnin kieppeiltä. Pienempien putouksien kuvaamisessa sopiva aika on usein 1-5 sekuntia. Alla kuvasarjat eri valotusajoilla Härkähon koskelta ja Strömbergin koskelta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Hyvin pitkä valotus, esimerkiksi 10 sekuntia saa ison putouksen näyttämään jättimäiseltä blurrimuodostelmalta. Jos putouksen edessä on allas tai suvanto, voi siitä saada hyvin pitkällä valotuksella esiin pyörteitä, joita silmä ei hahmota lyhyillä valotuksella otetuista kuvista. Kannattaa siis kokeilla pitkää valotusta paikoissa, joissa vesi putoaa altaaseen. Esimerkiksi Puolangan Hepokönkäällä putouksen kanssa samaan altaaseen laskee pieni oja. Tällaisia erisuuntaisia virtauksia ei saa näkyville ilman hyvin pitkää valotusta. Kitkajoen Myllykosken alasuvanto on monissa matkailuesitteissä kuvattu noin minuutin valotusajalla, kuten alla. Muista varmistaa etukäteen kamerastasi kuinka pitkäksi valotusajan saa säädettyä. Usein maksimiarvo on 30 sekuntia. Tämä ei välttämättä riitä ison altaan pyörteen kuvaamiseen. Pystyt käyttämään pidempää valotusaikaa erillisellä kaukosäätimellä tai lataamalla remote -sovelluksen puhelimeesi.

Kuusamo Myllykoski 60 S lr

Kitkajoen Myllykosken alajuoksun suvanto 60 sekunnin valotuksella.

Liian pitkä valotusaika väärässä tilanteessa saa veden näyttämään maitomaiselta mössöltä. Kuva ei välttämättä ylivalotu (pala puhki) mutta yhteen kohtaan piirtyy niin paljon infoa, ettei vedestä enää hahmotu mitään muotoja.

Toinen pitkien valotusaikojen huono puoli on, että vesiputousten ympärillä olevien puiden, erityisesti lehtipuiden, terävyys heikkenee. Lehtien heiluminen näkyy kuvissa kuin kamera olisi heilahtanut kuvaa otettaessa. Terävyyden heikentymistä voi minimoida kuvaamalla mahdollisimman tyynellä säällä. Jotkut vesiputouskuvaajat ovat ratkaisseet ongelman ottamalla kaksi otosta eri valotusajoilla ja yhdistämällä nämä kuvankäsittelyohjelmalla. Monivalotukseksi kutsuttu tapa on kaikkein varmin tapa, mutta en ole ainakaan vielä itse siirtynyt sen käyttöön. Monivalotus on useimmissa kuvauskilpailuissa kielletty toimintatapa.

ISO -arvoksi kannattaa säätää pienin mahdollinen, kuten ISO125. ISO -arvoa kasvatettaessa kohina kuvissa lisääntyy nopeasti. Varsinkaan pitkillä valotusajoilla ISO -arvo ei ole olennainen asia vesiputouksia kuvattaessa.

Hyväksi perusaukoksi vesiputouksille olen todennut f7-11 (Panasonic GX7 ja Lumix 20 mm objektiivi sekä Sony Alpha A7 Mark II ja 28 mm objektiivi). Nykyisellä Olympus OM-D E-M1 Mark II -kameralla en ole vielä juurikaan kuvannut putouksia, mutta odotan todella paljon pääseväni uuden Olympuksen kanssa putouksille.

Vesiputouskuvaaja tarvitsee ainakin yhden laajakulmaisen objektiivin. Monet putoukset Suomessa sijaitsevat paikoissa, joissa toimiva kuvausmatka on kohtuullisen lyhyt. Ilman laajakulmaista objektiivia kuvaan ei saa sopimaan kaikkea mitä haluaisi. Lisäksi vesiputouksilla matkan pidentyessä lisääntyvät yleensä oksat ja muut kuvattavan kohteen eteen tulevat esteet joen rannoilla. Hankin itse ahtaita paikkoja varten kalansilmälisäkkeen Olympyksen Tough TG-4 kameraan. Todella laajan kuvakulman lisäksi se on vettä kestävä. Tämä mahdollistaa kuvaamisen niin, että osa kuva-alasta on veden alla.

Kyröskoski Hämeenkyrö Tero Hintsa

Kyröskosken valtavan putouksen katselutasanne sijaitsee aivan putouksen vieressä. Koko putouksen saaminen samaan kuvaan voisi onnistua kalansilmäobjektiivilla. Oheinen kuva Panasonic GX7 ja 20 mm objektiivi.

Aukon valinta on kuvaajan henkilökohtainen asia: haluaako tallentaa putouksen terävänä ympäristöineen vai nostaa putouskuvasta esille jotain kohtia, jotka toistuvat muita terävämpinä. Myös tarkennusalue on kuvaajan mieltymysten mukaan valittavissa. Manuaalitarkennusta käytettäessä olen todennut hyväksi tavaksi tarkentaa putouksen vieressä sijaitsevaan asiaan, esimerkiksi pensaaseen tai puuhun.

Välineet

1) Jalusta. Pitkä suljinaika tuo mukanansa pari vaatimusta. Kun kuvanvakaaja ei enää kykene pitämään ympäröivää maisemaa vakaana, pitää käyttää jalustaa. Hyvä jalusta on tukeva, kestää vettä, eikä kaadu virtauksessa. Pidän itse jalustan säätönopeutta ja monipuolisuutta tärkeänä. Nopeus on paljon kiinni lukkojen, kierteiden/jenkatappien ja kahvojen/vipstaakien laadusta. Vesiputouksia kuvataan usein virtaavassa vedessä. Saappaiden alla on mukuraisia, liukkaita kiviä. Sääsket ja mäkärät syövät ja hiki virtaa. Juuri kun kameran säädöt ovat kohdillaan, pitääkin paikkaa siirtää 40 senttiä. Jos jalusta ei tässä tilanteessa säädy nopeasti uuteen asentoon, saattaa innostus kuvaamiseen lopahtaa äkkiä. Asiantunteva valokuvakauppa osaa neuvoa jalustankin valinnassa. Seinäjoen Foto-Forman suosittelema Manfrotton jalusta on toiminut minun käytössäni erittäin hyvin.

2) Suotimet. Toinen vaatimus liittyy valon määrään. Etenkin kirkkaassa auringonvalossa alhaisin herkkyys (ISO) ja pienin aukko (f) eivät enää riitä pidentämään suljinaikaa tarpeeksi. Kuva palaa puhki vaikka aukoksi valitsee f22. Tilanteen pelastaa harmaasuodin eli ND-suodin.

Harmaasuotimia on saatavana sekä kiinteällä että säädettävällä tummennuksella. Lievempien harmaasuotimien (ND2-8) kanssa voi kuvata täysin normaalisti, kuten ilman suodinta, riippuen toki objektiivista. Tummemmilla suotimilla, kuten ND400, ei pysty tarkentamaan, koska kamerasta ei näe läpi. Manuaalinen tarkennus on tehtävä ensin ja lisättävä suodin sitten paikoilleen. Edellä mainittujen väliin osuvilla suotimilla, kuten ND64, tarkennuksen voi tehdä kameran automaattiasetustoiminnolla ja kääntää sitten manuaalille ennen kuvan ottamista. Käytän itse kesäaikaan pääosin Hoyan ND64 -suodinta päivällä otetuissa vesiputouskuvissa. Varhain keväällä ja syksyllä suotimeksi riittää useimmiten ND8. Kamerarepusta löytyy myös aina säädettävä ND4-400 suodin.

Pyöröpolarisaatiosuodin oli monelle luontokuvaajalle pitkään välttämätön työkalu. Suodin vähentää heijastuksia/heijastunutta valoa ja lisää kontrastia. Nykyisin RAW-kuvia kuvattaessa edellä mainittuja ominaisuuksia voidaan säätää jälkikäteen tietokoneella.

Oma kokemukseni perustuu Hoyan pyöröpolarisaatiosuotimeen. Pyöröpolarisaatiosuotimesta hyötyy varmasti, jos haluaa kuvata putousta niin, että kuvan etualalla veden alla kivet ja muut pohjan muodot näkyvät pinnan läpi. Pyöröpolarisaatiosuotimella saa myös vähennettyä utuisuutta putouksilla, joissa alajuoksussa kuvataan sumun seassa. Alla olevista kuvapareista Katikankanjonista näkyy pyöröpolarisaatiosuotimen vahvuus veden läpi kuvatessa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

UV-suodin ei periaatteessa muuta kuvaa mitenkään. Käytän UV-suodinta putouksilla, joissa putoava vesi aiheuttaa putouksen alajuoksulle voimakkaan sumun. UV-suotimen paikallaan ollessa voi rauhassa säätää kameraa ja ottaa testikuvia ilman pelkoa vesipisaroista objektiivissa sekä kuvassa. Kun säädöt ovat kunnossa, UV-suodin pois ja varsinaista kuvaa ottamaan!

3) Vastavalosuoja on pakollinen vesiputousten kuvaajan lisävaruste. Se vähentää tehokkaasti auringon aiheuttamia heijastuksia, lisää kontrastia ja suojaa linssiä pisaroilta.

4) Kosteussuojat. Vesiputouskuvaajan on varauduttava hyvään vesieristykseen. Putouksesta alas syöksyvä vesi lisää ilman kosteutta todella paljon, varsinkin jos vesi tippuu suoraan kallion päälle. Tällainen putous on esimerkiksi Juveninkoski Jämsässä. Lapissa sään vaihtelu saattaa yllättää, sadekuuro voi muodostua hyvinkin nopeasti. Sekä kameralaukku että kamera on suojattava riittävästi. Käytän itse raincover -suojaa Sonyn järkkärissä. Kamerarepussa on sisäänrakennettu ulosvedettävä suojapussi.

Kaiken varalle on aina mukana Olympuksen tough TG-4 pokkari, joka kestää vettä 15 metrin syvyyteen asti. Kännyköiden vesitiiviyden kanssa kannattaa olla varovainen. Hajotin yhden Sonyn Xperia puhelimen Kalmakurjenkosken putouksella. Vaikka kännykän luvataan kestävän vettä esimerkiksi 5 metrin syvyyteen, voi virtaus putouksella olla niin kova, että pintavedessäkin paine muodostuu puhelimelle liian suureksi. Osa putouskuvaajista kuljettaa mukanaan keittämätöntä riisiä isossa minigrip -pussissa. Rutikuiva riisi imee hyvin kosteutta ja on pelastanut monia kännyköitä sekä kameroita.

Hyvilläkin suojavälineillä kuvattaessa linssin pintaan osuu putouksilla aika-ajoin pisaroita. Linssi kannattaa tarkastaa usein, ettei vesipisko pilaa muuten täydellistä kuvaa. Linssin putsaamiseen soveltuvia mikrokuituliinoja on oltava mukana.

5) Muut varusteet. Vaatteisiin ja kenkiin kannattaa panostaa. Olin kerran Pornaisten Lahankoskella vanhoilla saappailla, jotka pitivät kyllä vettä, mutta pohjat olivat sileät. Kävelin mielestäni varovasti putouksen alajuoksun kiviä pitkin mutta yhtäkkiä jalat lähtivät alta. Kuvaajan reflekseillä kamera niin ylös kun saa ja mies kyljelleen kivien päälle. Kylki oli mustana viikon, mutta kamera säilyi ehjänä.

Kuusamon putouksia talvella kuvattaessa kannattaa laittaa jalkaan laittaa nastalliset kengät. Riippusillat ja kanjonien portaat ovat usein todella liukkaita. Jotkut putoukset ovat varsinaisia hyönteismagneetteja. Esimerkiksi Kurun Kettuojan Jylhänkosken putoukselle kannattaa ehdottomasti varata hyönteissuoja päähän.

 Sää, vuodenaika ja vuorokauden aika

Vesiputousten kuvaaminen onnistuu pääsääntöisesti parhaiten auringonlaskun ja -nousun aikoihin. Pilvinen poutasää on vesiputouskuvaajalle lottovoitto. Tuolloin vältytään suoran auringonvalon aiheuttamilta heijastuksilta ja valotusaikoja on helpompi pidentää kuin auringonpaisteella.

Edellisessä luvussa esitellyillä suotimilla voidaan keskipäivälläkin saada hyviä kuvia. Keskipäivällä ei ole riskiä sille, että joutuu kuvaamaan suoraan vastavaloon, koska aurinko paistaa ylhäältä. Myös varjot ovat lyhyimmillään, mikä helpottaa kuvaamista silloin, jos putous on notkelmassa tai muussa varjoisessa paikassa.

Vesiputoukset näyttävät parhaalta runsaan veden aikaan keväällä ja sateiden jälkeen. Keväisin putouksilta on löydettävissä virtauksia, joita ei kesän kuivilla ilmoilla ole. Varhain keväällä putousten ympäristö näyttää karulta. Värejä on niukasti ja puut ovat lehdettömiä. Ideaalia kalenteripäivää putousten kuvaamiseen ei ole, koska keväät ovat erilaisia.

Vihreäksi sammaloituneet kivet ovat parhaimmillaan erinomaisia kuvattavia. Joillakin putouksilla ja erityisesti säännellyillä koskilla vedenmäärän nopean laskun jälkeen kivien sammaleet ovat hyvin tumman vihreitä, lähes mustia. Vedenmäärässä on myös niin suuria jokikohtaisia eroja, että optimaalisen kuvausajankohdan löytäminen vaatii usein useamman reissun.

Lopuksi

Suomessa on paljon kauniita vesiputouksia. Löydät lähimmät putoukset helpoiten suomenvesiputoukset.fi nettisivustolta. Kamera mukaan ja kuvaamaan!

Kiitos kommenteista Jussi Laineelle ja Antti Hintsalle.

 

Kuvakulmilta löydät vesiputouskuvia alle listatuilta putouksilta:

Korkeakoski Maaningalla

Särkiköngäs Kuusamossa

Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs Kuusamossa

Jyrävän turkoosit jääaivot -Jyrävä Kuusamossa osa 2

Myllynputous Multialla

Korvenkoski Leivonmäellä

Hepoköngäs Puolangalla

Komulanköngäs Hyrynsalmella

Kangasjoen putous Suomussalmella

Varisköngäs Suomussalmella

Härkäahonkoski Haapajärvellä

Kiutaköngäs Kuusamossa

Jyrävä Kuusamossa

Myllypuron putous Tampereella

Kyröskosken putous Hämeenkyrössä

Risslan putous Fiskarissa

Myllykosken putous Karkkilassa

Myllykosken putous Karkkilassa osa 2

Koskenpään putous Salossa

Kalmakurjenkosken putous Tampereella

Kettuojan putous Kurussa

Kuhankosken putous Nurmijärvellä

Lahankosken putous Pornaisissa

Strömbergin kosken putous Helsingissä

Juveninkosken putous Jämsässä

Jägalan vesiputous Virossa

Sahakoski Kauhavalla

By

Pienet lapset suurilla koskilla

Poikkesimme alkuviikolla lasten kanssa Oulangan kansallispuistossa. Valitsimme kansallispuistopäiväksi sääennusteen perusteella Kuusamon lomareissumme leudoimman päivän. Lunta oli vähän ja reittien tasaiset osuudet hyvässä kunnossa. Jäiset portaat ja sillat olivat nastakengillä kohtuullisen helposti kuljettavissa.

oulanka-14-2-2017-9

Myllykosken alajuoksulla Kitkajoen ylittävä riippusilta.

Reitti kannattaa valita lapsen iän mukaan

4-vuotias tyttäremme nauroi pulkassa lähes koko ajan Oulanka BaseCampilta Myllykoskelle. Myllykoskella hän kieltäytyi ensin tulemasta riippusillalle, kunnes sain maaniteltua hänet syliin ja Kitkajoen yli. Parin tunnin päästä palattuamme takaisin sillan kohdalle, hän halusi kävellä itse yli äitinsä käsipuolessa. Harvoin olen nähnyt hänen kasvojaan yhtä voitonriemuisina kuin onnistuneen joen ylityksen jälkeen.

oulanka-14-2-2017-7

Myllykoski riippusillalta kuvattuna.

11-vuotiaan urheilijapojan kanssa talvisessa Oulangassa kulkeminen ei aiheuta haasteita, jos vaan oma kunto kestää. 4-vuotiaan kanssa runsaat korkeuserot pakottavat tutkimaan luontoa lyhyemmällä matkalla. Kuljimme Aallokkokoskelle yhdessä, mistä jatkoin pojan kanssa eteenpäin Jyrävälle. Vaimo jäi nuoremman lapsen kanssa ”kulkemaan hitaammin” eli ratsastamaan kaatuneilla puunrungoilla ja valokuvaamaan naavaa.

oulanka-14-2-2017

Poutainen ja riittävän lämmin sää helpottaa huomattavasti kansallispuistovierailuita päiväkoti-ikäisten lasten kanssa.

Matkaopassarja Lonely Planet nosti viime vuonna Oulangan Euroopan luontokohteiden TOP9-listalle. Aiemmin Brittilehti Guardian valitsi Oulangan 10 parhaan Eurooppalaisen kansallispuiston joukkoon ja Daily Mail 11 suostuimman joukkoon.

Oulangan palkittua kauneutta voi ihailla lastenkin kanssa. Talvella vaatetus ja eväät kannattaa suunnitella huolella, eikä matkaa kannata ainakaan 4-vuotiaan kanssa suunnitella liian pitkäksi. Edellistalvena kävimme lasten kanssa Kiutakönkäällä, tuolloin pakkanen oli turhan kova varsinkin pulkassa istuvalle pienemmälle lapselle. Nyt päivä oli lapsille mieluisa ja jäi positiivisena mieleen.

Myllykosken riippusilta Myllyn terassilta kuvattuna.

Koski myllyn portailta kuvattuna. Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen hydrologisen toimiston vuonna 1911 julkaisemassa Suomen tärkeimpien koskien luettelossa mainitaan peräti 110 Myllykoskea, Myllypaikkaa tai koskea jonka nimestä mylly muodostaa osan.

Omaan muistiini porautui erityisesti jälleen yksi vesiputouskeikka poikani kanssa ja tytär katselemassa koskikaraa Myllykoskella. Pieni ihminen ja suuri koski toivat yhdessä tunteet vahvasti pintaan. Kitkajoen koskien äärellä kunnioitus luonnon voimaa kohtaan kasvaa, vaikka olisi liikkeellä yksin. Nyt oman tyttären ihaillessa hyisestä virrasta ruokaa sukeltavaa lintua olin enemmän kuin tyytyväinen.

ruka2017-low-res-37

oulanka-14-2-2017-6

oulanka-14-2-2017-5

By

Jyrävän turkoosit jääaivot / Turquoise ice brains of the waterfall Jyrävä

Kuusamon vesiputousten kuningattareksi tituleerattu Jyrävä yllätti minut taas. Viime vuoden tammikuussa kuvatessani putousta ennätyspakkasten jälkeen, virtaavaa vettä näkyi ainoastaan ylhäältä päin putouksen niskalla. Muuten Jyrävä oli valkoisen lumipeitteen verhoilema.

Tällä viikolla Jyrävän jyrkän putouksen päällä komeili aivoja muistuttava turkoosi jäämuodostelma. Putouksen yläpuoli oli sula. Poikkesin Jyrävällä poikani kanssa. Kävelimme Jyrävälle Kitkajoen itäpuolta kauniin Aallokkokosken reunaa myöten Oulanka Basecampilta.

 

TSEKKAA MUUTKIN VESIPUTOUKSET KUVAKULMILLA:

Härkäahonkoski Haapajärvellä

Kiutaköngäs Kuusamossa

Jyrävä Kuusamossa

Myllypuron putous Tampereella

Kyröskosken putous Hämeenkyrössä

Risslan putous Fiskarissa

Myllykosken putous Karkkilassa

Myllykosken putous Karkkilassa osa 2

Koskenpään putous Salossa

Kalmakurjenkosken putous Tampereella

Kettuojan putous Kurussa

Kuhankosken putous Nurmijärvellä

Lahankosken putous Pornaisissa

Strömbergin kosken putous Helsingissä

Juveninkosken putous Jämsässä

Myllynputous Multialla

Korvenkoski Leivonmäellä

Hepoköngäs Puolangalla

Komulanköngäs Hyrynsalmella

Kangasjoen putous Suomussalmella

Varisköngäs Suomussalmella

Jägalan vesiputous Virossa

Sahakoski Kauhavalla

 

 

 

By

Syksy Juveninkoskella

Syksyn tuntee koskellakin, ilma on kylmempi, vettä on vähän ja kauniin väriset lehdet koristavat maisemaa. Aiemmat vierailut Jämsän Juveninkoskelle ovat osuneet toukokuulle ja maaliskuulle.

Juveninkoski sijaitsee lähellä Himosta ja tarjoaa satumaista vaihtelua Himoksen huipun laajoille näkymille.

Himos Jämsä Kuvakulmilla Tero Hintsa




By

Harvinainen harjuniemi ja kaunista koskea Leivonmäen kansallispuistossa

Leivonmäen kansallispuisto on erinomainen virkistyspaikka Joutsassa. Puistosta löytyy kaunista koskimaisemaa, suota ja ainutlaatuinen hiekkaharjusta muodostuva niemi. Pari syyspäivää kului puistossa mukavasti, vaikka vettä satoi välillä melko reippaasti.

Rutajoki

Puiston pohjoisosassa sijaitseva Rutajoki on pieni ja osittain hyvin jyrkästi laskeva. Joen ehdottomasti näyttävin kohta on Rutalahdessa sijaitseva Korvenkoski. Tsekkaa myös alkukesällä otetut kuvat ja video Rutajoelta.

Joutsniemi

Joutsniemi on Rutajärven kahteen osaan halkaiseva noin 1,5 kilometriä pitkä hiekkaharju. Harjun pituutta ja kapeutta on mahdoton käsittää muuten kuin paikan päällä. Kävelimme Joutsniemeen Selänpohjan parkkipaikalta. Matka taittui mukavasti kangasmetsässä hienoja järvenrantanäkymiä ja siirtolohkareita ihaillen. Joutsniemelle tultaessa tuntuu ensin siltä, että nyt vain käännytään ja vaihdetaan hieman kävelysuuntaa järven muotoa myötäillen. Jo muutaman sadan metrin päässä odottaa yllätys, vettä on molemmilla puolilla ja kapea sekä korkea harju jatkuu eteenpäin.

Pääosin harjun päällä kulkeva polku tarjoaa upeat näköälat joka suuntaan. Sateesta johtuen otin mukaan vain kameran. Jalustat ja oheistarvikkeet jäivät autoon. Kuvasin kantojen päältä muutamia panoramakuvia, joista näkee parhaiten millaisesta luonnonmuodostelmasta Joutsniemessä on kyse. Erittäin kostea sää vei parhaan terävyyden kuvista, mutta komea paikka sateesta huolimatta.

Rutajärven vesi on kirkasta, jos aikoo kuvata rantakuvia kannattaa varata mukaan polarisaatiosuodin. Suotimella rantojen kirkkaiden vesien kätkemät kivet ja pohjan muodot voi vangita kuviin ilman häiritseviä vedenpinnan heijastuksia.

Leivonmäen kansallispuisto Joutsniemi Kuvakulmilla Tero Hintsa

Polku kulkee kohti Joutsniemen kärkeä.

Leivonmäen kansallispuisto Joutsniemi Kuvakulmilla Tero Hintsa

Leivonmäen kansallispuisto Kuvakulmilla Tero Hintsa

Joutsniemi päättyy kapeaan niemenkärkeen.

Revontulia

by Liisa Peltonen

Tapio Osala

Vaasasta ja vähän muualtakin

annabel claire

writer | traveller | coffee enthusiast

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

Dusty Hiking Boots

Adventures on the trail in the kitchen

Retkipaikka

Lähiretkeilyä ja mielenrauhaa

Mielikuva

Kuvaan kaikkea, mitä mä nään, ja mitä tunnen sisällä pään.

La Posada de Cuispes

Change the way you travel, sustainable tourism

Stu Gallagher Photography

Upstate, NY photography

Totaalisen pihalla / Totally out

Sekalaisia kertomuksia kiipeilystä, talvivaelluksista ja niihin liittyvistä asioista sekä aivopieruista / Random stories of climbing and winter skihikes and things related to those // Follow me on twitter @LauriHilander

Korpijaakko

- my personal views on all walks of outdoor life

Anssin melontablogi

Miten värikäs muovinpala voikaan sopia näin hyvin luontoon!

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi

Näkökulmia elinkeinoelämään, liikenteeseen ja ympäristöön Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla

Rento retkeilijä

Metsäretkiä ja luontopolkuja kamera kaulassa

Retket Suomen luontoon

luonnollisesti suomalainen

Löytöretkiä lähelle

Kuudestaan ry:n ylläpitämä retkeilysivusto