Sumuinen ruska ja varis

Aamu oli tänään satumaisen kaunis Seinäjoen Kyrkösjärvellä. Pieni pakkanen ja peilityyni järvi. Veden yllä leijuva sumu. Harmaan sumuverhon takaa oranssina ja keltaisina loistavat lehtipuut. Jopa varis pysähtyi nauttimaan syksyn moninaisista väreistä.

 

Alaköngäs ja Koivuköngäs – Kurttajoen Stan ja Oliver (Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 6)

Korouoman rotkolaakso on tunnettu avarista maisemistaan. Huikaisevien näkymien lisäksi Korouomassa on erityisen monta vesiputousta pienellä alueella. Missään muualla Suomessa ei ole yhtä tiheässä vesiputouksia kuin Kanjonin läheisyydessä.  19 kilometrin säteellä löytyy seitsemän köngästä. 50 kilometrin säteelle mahtuu yhdeksän vesiputousta. Vastaavasti esimerkiksi Kuusamossa virtaa 22 kilometrin matkalla kuusi putousta. Mikäli Korouomaan talviaikaan muodostuvat jääputoukset lasketaan mukaan, nousee putousten määrä yli kymmeneen.

Tässä juttusarjassa tutustutaan Korouoman kiehuviin koskiin. Osa niistä on tunnettuja ja hyvien kulkuyhteyksien päässä ja osa taas harvemmin nähtyjä erämaan helmiä. Seitsemäs juttu vie lukijan Alakönkäälle.

Alaköngäs ja Koivuköngäs -Kurttajoen Stan ja Oliver

Edellisessä jutussa vierailimme lyhyellä ja leveällä Koivukönkäällä. Viereinen Alaköngäs on sen vastakohta. Pitkä ja kapea. Ala- ja Koivuköngäs ovat kuin Ohukainen ja Paksukainen. Koivukönkäällä vesi syöksyy alas poikkeuksellisen leveänä virtana lähes pystysuoran kallion jyrkänteen yli. Alakönkään virta venyy pitkänä ja hoikkana nauhana kohti Korouoman rotkoa.

Koskea on vaikea nähdä kokonaan yhdellä vilkaisulla. Kallion laelta alkava koski kaartaa jyrkästi kulman taakse. Korouoman putouksista Alaköngäs oli poikani suosikki. Jyrkkien kallioseinien reunustamaa putousta voi valokuvata useista paikoista. Joissain kohdin kalliolta pääsee laskeutumaan aivan virran ääreen. Poikani kuvasi putousta varsinkin kallion korkeimmilta kohdilta. Jylhiltä kallioilta saa lintuperspektiivimäisen kuvakulman alapuolella pauhaavaan koskeen.

Juttusarjassa on aiemmin julkaistu bloggaus viideltä Korouoman alueen putoukselta. Löydät jutut allaolevista linkeistä.

Savotalla sammuminen leveän Koivukönkään Synnyn taustalla -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 5

Vuolas Auttiköngäs. Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 4

Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 3. Kerokönkönkään luolaputous

Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 2. Vähänojanköngäs -Yksi kauneimmista tiimalasivesiputouksista

Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 1. Paloköngäs.

Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 3 Kerökönkään luolaputous

Korouoman rotkolaakso on tunnettu avarista maisemistaan. Huikaisevien näkymien lisäksi Korouomassa on erityisen monta vesiputousta pienellä alueella. Missään muualla Suomessa ei ole yhtä tiheässä vesiputouksia kuin Kanjonin läheisyydessä.  19 kilometrin säteellä löytyy seitsemän köngästä. 50 kilometrin säteelle mahtuu yhdeksän vesiputousta. Vastaavasti esimerkiksi Kuusamossa virtaa 22 kilometrin matkalla kuusi putousta. Mikäli Korouomaan talviaikaan muodostuvat jääputoukset lasketaan mukaan, nousee putousten määrä yli kymmeneen.

Tässä juttusarjassa tutustutaan Korouoman kiehuviin koskiin. Osa niistä on tunnettuja ja hyvien kulkuyhteyksien päässä ja osa taas harvemmin nähtyjä erämaan helmiä. Sarjassa on jo julkaistu juttu Kirkkaan erämaisesta Palokönkäästä sekä juttu Vähänojanköngäs – yksi kauneimmista tiimalasivesiputouksista.

Luola ja muurahaisia Kerökönkäällä

Kerokönkään putous virtaa metsän siimeksessä, eikä sinne johda polkua. Kävelymatka metsän halki putoukselle ei kuitenkaan ole pitkä. Lompsimme pojan kanssa könkäälle Kaarlojoentieltä. Lähestyessämme putousta korviimme kantautui kosken kuohu ja puunrunkojen lomasta vilkkui välkehtivä vesi.

Saavuimme putoukselle sivusuunnalta, suoraan keskeltä kuivaa kangasmetsää ja kuin odottamatta putous oli edessämme jyrkkänä ja korkeana. Kerokönkään yläpuolella vesi virtaa leppeän rauhallisesti. Köngäs ikään kuin yllättää Kero-ojassa virtaavan veden ja paiskaa sen äkisti voimalla neljä metriä alaspäin.

 

Putouksen ääreen päästyämme päätimme syödä eväät. Poika löysi meille erinomaisen mättään istuinpenkiksi. Mättäällä istuessamme alkoi muurahaisia kiivetä housunlahjetta ylöspäin. Istuinalustamme osoittautui muurahaisten kodiksi. Karistettuamme muurahaiset housuista pääsimme viimein nauttimaan eväistämme. Leivän syönnin lomassa katselimme putousta ja meitä ympäröivää maisemaa. Vastarannalla putouksen vieressä oli kalliossa ulkoneva lippa. Kun viimeisetkin muruset oli mutusteltu, päätimme ylittää joen. Taiteilimme kiviä pitkin toiselle rannalle.

Poika konttasi kallion koloon. Sinne mahtuu juuri ja juuri, jos vaikka sade sattuu yllättämään.

Keroköngäs on 30:s Kuvakulmilla -blogissa esitelty vesiputous. Muut putoukset löydät jutun Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin lopusta. Lisää tietoa Kerokönkäästä löydät Suomen vesiputoukset –sivustolta.

Lähiaikoina julkaistaan juttu Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 4. Kannattaa vierailla blogissa! Lue myös aiempi juttu  Osa 1 Paloköngäs ja Osa 2 Vähänojanköngäs -yksi kauneimmista tiimalasivesiputouksista.

Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 2 Vähänojanköngäs – yksi kauneimmista tiimalasivesiputouksista

Korouoman rotkolaakso on tunnettu avarista maisemistaan. Huikaisevien näkymien lisäksi Korouomassa on erityisen monta vesiputousta pienellä alueella. Missään muualla Suomessa ei ole yhtä tiheässä vesiputouksia kuin Kanjonin läheisyydessä. 19 kilometrin säteellä löytyy seitsemän köngästä. 50 kilometrin säteelle mahtuu yhdeksän vesiputousta. Vastaavasti esimerkiksi Kuusamossa virtaa 22 kilometrin matkalla kuusi putousta. Mikäli Korouomaan talviaikaan muodostuvat jääputoukset lasketaan mukaan, nousee putousten määrä yli kymmeneen.

Tässä juttusarjassa tutustutaan Korouoman kiehuviin koskiin. Osa niistä on tunnettuja ja hyvien kulkuyhteyksien päässä ja osa taas harvemmin nähtyjä erämaan helmiä. Juttusarjan aloitti Paloköngäs. Nyt vuoron saa Vähänojanköngäs.

Tiimalasin taikaa Vähänojankönkäällä

Tiimalasin muotoiset vesiputoukset ovat harvinaisia. Patikkareitin varrelta löytyy esimerkiksi Shepperd’s Dell Yhdysvaltain Oregonin Columbiajoessa ja Shuck Ridge Creekin vesiputous Pohjois-Carolinassa.

Suomen ainoa ja yksi kauneimmista tiimalasiputouksista on Vähänojanköngäs. Rovaniemen itäosassa Vanttauskoskella sijaitseva putous on kuusi metriä korkea. Putouksen yläosa on kuin ylöspäin aukeava ja alaosa päinvastoin alaspäin aukeava viuhka.

Myllyköngäs_Vähänojanköngäs-6080072
Vähänojanköngäs alkukesän asussaan.

Vähänojankönkäälle pääsee nopeasti Rovaniemi – Kuusamo tieltä. Poikkesimme putouksella matkatessamme Seinäjoelta Wanha Autti Campingiin. Parkkeerasimme pojan kanssa Kuusamontieltä kääntyvälle nimettömälle metsäautotielle. Vastakkaiseen suuntaan lähtee Hyypiöharjuntie. Noin sadan metrin päässä nimettömällä metsäautotiellä on kääntöpaikka, johon jätimme auton. Kävelimme polkua pitkin parisataa metriä voimalinjalle, jota myöten laskeuduimme Vähäojan varteen.

Suomenvesiputoukset.fi -kuvauksen perusteella tiesimme odottaa erikoista putousta. Ennen putoukselle saapumista jännitys kasvoi. Pohdimme, onko putous todella tiimalasin muotoinen? Vähäojan vartta talsiessa kuulimme voimistuvan veden kohinan. Tiesimme, että olemme lähellä.

Saavuttuamme putoukselle tiimalasin muotoinen virtaus mykisti. Vesi todella supistui pieneen suppiloon ja levisi uudelleen laajaksi viuhkaksi. Keväällä ilmiö lienee vielä voimakkaampi.

Myllyköngäs_Vähänojanköngäs-6080074

 

Vähänojankönkäällä on helppoa vaihtaa kuvakulmaa

Vähänojankönkäällä valokuvaaminen oli helppoa. Vähäojan pystyy ylittämään saappailla putouksen ylä- ja alapuolilta. Kokeilin kuvata putousta suoraan sen yläpuolelta. Yläkuvista tulikin kivan näköisiä, vaikka tiimalasin muoto ei niissä korostukaan samalla tavalla kuin suoraan edestä otetuissa kuvissa.

Myllyköngäs_Vähänojanköngäs-6080100
Putous niskalta alaspäin kuvattuna.
Myllyköngäs_Vähänojanköngäs-6080087
Poika otti muutamia kuvia suoraan putouksen sivulta Olympuksen vedenkestävällä Tough TG-4 -kameralla.

Vähänojanköngäs on 29 Kuvakulmilla -blogissa esitelty vesiputous. Muut putoukset löydät jutun Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin lopusta.

Lähiaikoina julkaistaan juttu Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 3. Kannattaa vierailla blogissa! Lue myös aiempi juttu Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 1 Paloköngäs.

Myllyköngäs_Vähänojanköngäs-6080068
Vähänojanköngäs kuuden sekunnin valotusajalla kuvattuna.

Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 1 Paloköngäs

Korouoman rotkolaakso on tunnettu avarista maisemistaan. Huikaisevien näkymien lisäksi Korouomassa on erityisen monta vesiputousta pienellä alueella. Missään muualla Suomessa ei ole yhtä tiheässä vesiputouksia kuin Kanjonin läheisyydessä.  19 kilometrin säteellä löytyy seitsemän köngästä. 50 kilometrin säteelle mahtuu yhdeksän vesiputousta. Vastaavasti esimerkiksi Kuusamossa virtaa 22 kilometrin matkalla kuusi putousta. Mikäli Korouomaan talviaikaan muodostuvat jääputoukset lasketaan mukaan, nousee putousten määrä yli kymmeneen.

Tässä juttusarjassa tutustutaan Korouoman kiehuviin koskiin. Osa niistä on tunnettuja ja hyvien kulkuyhteyksien päässä ja osa taas harvemmin nähtyjä erämaan helmiä. Juttusarjan aloittaa Paloköngäs.

 

Paloköngäs

Parkkeerasimme pojan kanssa Rovaniementien varteen pysäköintialueelle. Autosta noustessa Palojoessa virtaava vesi vilkkui puiden takaa. Heitimme reput selkään ja lähdimme kulkemaan joen vartta alajuoksulle. Polku seuraili jokea, joka syöksyi koskena pauhaten lähes koko matkan putoukselle asti. Joen rannat olivat avoimet. Täällä rantapusikot eivät vaikeuta kulkemista eivätkä haittaa kuvaamista. Noin vartin kävelyn jälkeen koski jyrkkeni. Lähestyimme putousta. Näytti siltä, että vesi kiihdytti vauhtiaan joessa ennen päätymistä järven lempeään syleilyyn.

Jyrkkäreunaiseen Auttijärveen laskeva Palojoen putous on ainutlaatuinen. Kirkasvetinen joki keskellä Lapin metsiä virtasi raikkaana ja elävöittävänä. Astelin rantaan ja katselin joen pohjan kiviä välkehtivän veden läpi. Kumarruin ja hörppäsin virkistävää vettä. Tuli mahtava fiilis. Tuntui kuin tankkaisi luonnon energiaa suoraan lähteestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koskikara nappasi hyönteisen nokkaansa.

Katselimme pojan kanssa järveen virtaavaa putousta. Koskikara taiteili rantakivillä. Lintu pyydysti ruokaa poikasilleen. Aikamme putousta ihailtuamme pakkasimme kamppeet ja suuntasimme seuraavalle könkäälle.

Paloköngäs on 28 Kuvakulmilla -blogissa esitelty vesiputous. Muut putoukset löydät jutun Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin lopusta. Lisää tietoa Palokönkäästä löydät Suomen vesiputoukset –sivustolta.

Hellekävely Kiimakalliolle -Levaneva on erämainen luontoalue Pohjanmaan sydämessä

Etelä-Pohjanmaan suurimpiin yhtenäisiin suoalueisiin kuuluvan Levannevan reunalla seistessä nöyryys valtaa mielen. Tätä lähes horisonttiin jatkuvaa suota ei jaksaisi kävellen ylittää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Levannevan suolakeudella ”ei silimä pökkää!”

Suolla liikkujien onneksi  Metsähallitus on rakentanut Levanevalle pitkospuut. Reitille pääsee Maalarinmaan ja Peräkylän pysäköintipaikoilta.

Olin jo pitkään ihaillut netistä Jurvan, Laihian ja Ilmajoen rajamailla sijaitsevan Levanevan kuvia. Paikan päälle pääsin 2018 toukokuun helteiden lämmössä. Kävelin parkkipaikalta Maalarinmaalle, sieltä pitkospuita Kiimakalliolle ja takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kiimakallio, Vetelänkiimansaari ja Kiimakallionmaa sijaitsevat lähekkäin pitkospuureitin varrella.

Levaneva rauhoitti erämaisuudellaan ja suuruudellaan. Mieleeni jäivät myös lukuisat kiima -alkuiset paikannimet. Soitin tutulleni Jurvaan ja tiedustelin Kiimanimien alkuperää. Ystäväni tarjoutui selvittämään asiaa. Muutaman päivän kuluttua hän palasi asiaan. Useista tiedusteluista huolimatta kiimaiset paikannimet jäivät mysteeriksi. Jos jollain lukijoista on tietoa asiasta, ole kiitos yhteydessä! Erikoisista paikannimistä kiinnostuneiden kannattaa lukea myös juttu Hävyttömän idyllinen Mulkkujärvi.

Laajempi juttu Levanevasta julkaistaan lähiaikoina Retkipaikassa.

Paalijärven Patikka on auennut! Eteläpohjalaiset luonnossaliikkujat saivat uuden patikkareitin

Paalijärven patikka on 23 kilometrin mittainen rengasreitti, joka kulkee läpi peltojen ja hyvin hoidettujen talousmetsien. Retin varrelta löytyy useita paikallishistorian merkkipaikkoja. Paalijärven kierroksella on useita luonnonkauniita kallioita ja ”Eiffeltorni”.

Reitin avajaisia vietettiin 10.5.2018 osana valtakunnallista Unelmien liikuntapäivä -Kampanjaa. Reitin varrelle oli järjestetty taukopaikkoja.

 

 

Oli hienoa päästä kiertämään Etelä-Pohjanmaan uusin luontoreitti heti avajaispäivänä. Päällimmäisenä mieleeni painuivat hienot kalliot, hyvät taukopaikat ja vapaaehtoisten valtava panos reitin rakentamisessa.

Lue lisää Paalijärven Patikasta Retkipaikan jutusta Tanssilavalta Eiffeltornille.

Voi elämäni kevät! -Toinen toistaan kauniimpia auringonlaskuja Seinäjoella ja lisää tulee

Katselin eilen iltana yhdeksän aikoihin läntiselle taivaanrannalle. Näytti taas tyyntyvän illaksi. Horisontin yläpuolelle kerääntyi pilviä. Mahdollisuudet kauniille auringonlaskulle vaikuttivat hyviltä.

Nappasin kamerarepun selkään ja kävelin Kyrkösjärven rantaan. Pidän eniten auringonlaskuista, joissa taivaanrannalla on hatara pilviverho. Tällöin iltarusko pääsee maalaamaan vain osan taivaasta. Se värjää pilvien reunat sekä raot milloin oransseiksi, milloin  punertaviksi. Osa taivaanrannasta saattaa samaan aikaan jäädä syvän siniseksi, jopa mustaksi.

Eilen taivas oli lähellä täydellistä. Voimakkaimmat värit jäivät syntymättä, koska pilviverho oli paksuin juuri siinä kohdassa, missä aurinko painui horisontin taa. Kuitenkin auringonlaskun ”molemmin puolin” taivaanranta värjäytyi vaaleankeltaiseksi ja oranssiksi. Peilityyneen järven pintaan piirtyneet pilvien muodot ja värit mykistivät. Kouraisi vatsanpohjasta. Ajattelin, että voi elämäni kevät kun on kaunis auringonlasku.

Viime viikkoisia auringonlaskuja löydät jutusta Aurinko laskee kohti kesää

Aurinko laskee kohti kesää

Huhtikuun lähestyessä loppuaan aurinko laskee Seinäjoella ilta yhdeksän kieppeillä. Kauniit värit värjäävät illat. Tyynen veden ja jäälauttojen ylle laskeva aurinko on uskomaton näky pimeän talven jälkeen. Tätä kannattaa odottaa vuosi vuoden jälkeen!

Katso myös vuoden 2016 huhtikuun auringonlaskuja.

Lumikuvauksen lumoissa -Ideoita ilmeikkäisiin talvikuviin

Talvi on kaunis ja kuvauksellinen vuodenaika. Lumi kuorruttaa maisemat ja yksityiskohdat. Järvien aallot tyyntyvät ja tasoittuvat jääkansiksi. Päivällä taianomaisesti taivaalle kaartuvat haloilmiöt tai yöllä tanssivat revontulet ovat ainutlaatuisia talvisia kokemuksia kokeneemmallekin kuvaajalle.

Toivottavasti oheiset vinkit kannustavat kuvaamaan kovemmassakin kelissä ja antavat ideoita talven ikuistamiseen kuviksi.

Myllykosken jääpyörre
Kuusamon Kitkajoen Myllykosken jääpyörre 60 sekunnin valotusajalla.

1) Älä anna sään pysäyttää sinua

Kova pakkanen tai lumisade eivät välttämättä herätä intohimoa lähteä ulos kuvaamaan. Äärimmäisellä kelillä kuvista pakkaa kuitenkin tulemaan komeampia. Silloin saa myös todennäköisemmin kuvata rauhassa.

Aallokkokoski7
Kuusamon Kitkajoen Aallokkokoski lähes 30 asteen pakkasessa.

Vaatetukseen kannattaa panostaa. Sormien jäätyessä hyytyy myös kuvaamisen ilo. Lumikengät ovat erinomainen apu syvässä lumessa. Jyrkissä patikkareittien nousuissa kenkien jääpiikit ovat korvaamattomat. Esimerkiksi Kuusamon Konttaiselle on vaarallista nousta ilman jääpiikkejä tai nastallisia kenkiä.

Lähiluonnossakin kuvaamiseen kannattaa etsiä itselle sopiva hanskasetti. Käytän itse paljon ohuita villahanskoja ja niiden päällä suurempia nahkarukkasia, jotka voi ottaa pois kameran säätämisen ajaksi.

2) Lunta Linssissä? Huolehdi laitteistostasi

Mitä kylmempi keli, sitä nopeammin akut kuluvat. Akkuja kannattaa olla useampi. Jos viimeinenkin akku hyytyy kesken kuvaamisen, on jäljellä vielä yksi keino. Akku irti kamerasta ja housuihin haaroihin lämpiämään. Ei tunnu hääviltä, mutta viiden minuutin lämmityksen jälkeen akulla pystyy taas kuvaamaan.

P1300347 low res.jpg
”Jäälumpeita” Kauhajoella.

Kaikki mahdollinen säätäminen ja sormilla näprääminen kannattaa tehdä valmiiksi sisällä. Lumikenkien säädöt, kameran testaus yms. Varmista myös laitteidesi sään kestävyys. Olen itse investoinut Olympuksen TG-4 –pokkariin ja OM-D Mark II -järkkäriin. Kuvaan paljon luontokuvia, kuten vesiputouksia. Kuvaamisessa säilyy ilo, kun ei tarvitse murehtia laitteiston sään kestävyyttä.

Kylmää kameraa ei voi tuoda suoraan sisälle lämpimään. Kylmä metalli ja lasi keräävät lämpimässä ilmassa olevaa kosteutta pinnalleen. Ilmiö on tuttu silmälasien käyttäjille. Kosteus saattaa tunkeutua kameran sisälle aiheuttaen sähköosien hapettumista tai kerääntyen linssin pinnalle. Ongelman voi välttää sulkemalla kameran tai koko laukun ilmatiiviiseen pussiin 2-3 tunniksi sisälle mentäessä. Kannattaa napata muistikortti kamerasta ennen sisälle menoa!

3) Syväterävyydellä pehmeyttä kuviin

Ulkona kuviin saa pitkiä etäisyyksiä sisätiloja helpommin. Suurella aukolla (F-luku) kuvaamalla voi pehmentää kuvattavan kohteen taustan. Aukko on sitä suurempi mitä pienemmän F-luvun valitset. Lue lisää syväterävyydestä jutusta Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näyttääkö kuvan puu Konttaisen laelta keskisormea Rukan rinteille? Kuva on otettu Olympuksen 300 mm objektiivilla. Aukko f4. Taustalla näkyvät Rukan rinteiden valot pehmenevät värikkäiksi palloiksi.

4) Ylivalota

Kameran automaattivalotus ei välttämättä osaa tulkita oikein kirkasta lumimaisemaa. Kamera saattaa olettaa ympäröivät hanget niin kirkkaiksi, että ne polttaisivat valollaan kuvan puhki. Tämän välttääkseen kamera korjaa kuvaa tummentamalla. Kuvasta tulee liian pimeä. Pulmasta selviää kuvaa ylivalottamalla.

Tutustu etukäteen valotuksen korjaukseen kamerassasi. Todennäköisesti joudut ylivalottamaan kuvaa kääntämällä Exposure Compensation EV+/EV- -säädintä plussalle tai suurentamalla aukkoa (pienentämällä F-lukua). Tavoittele kirkasta, mutta ei puhki palanutta kuvaa.

5) Hyödynnä valot ja varjot

Suvi Teräsniskan laulussa elämä on varjoja ja valoa. Talvella varjot ovat pitkiä ja kontrastit suuria. Etsi varjoja ja valoja, saat hienoja kuvia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Talvi on parhaimmillaan valojen ja varjojen juhlaa. Haloilmiö Seinäjoen Lakeuden Ristin lähettyvillä tammikuussa 2018.

Lyhyinä päivinä pimeä tulee aikaisin. Jalustan avulla voit kuvata pimeälläkin pitkiä valotusaikoja tai kameran erikoisohjelmia käyttämällä. Esimerkiksi valkeiden puiden valomaalailu on mukavaa puuhaa. Jutusta Satumaan kylmät puut löydät kotimme takapihalla valomaalattuja mäntyjä. Jos ei ole luonnonvaloa, kannattaa testailla erinlaisia keinovaloja.

 

5) Kuvaa RAWina

Jos sinulla on jo järkkäri, mutta et kuvaa RAW-kuvia, kannattaa harkita RAW-kuviin siirtymistä nyt. Useat kamerat ja osa kännyköistäkin tallentavat jpeg -tiedostojen lisäksi kuvia RAW-muodossa. RAW-kuvaan tallentuu kaikki kuvainformaatio sellaisenaan ilman pakkaamista tai värikorjauksia.  RAW-kuvia ei voi käyttää sellaisenaan, vaan ne on aina kehitettävä tietokoneella, esimerkiksi Lightroom tai Photoshop –ohjelmalla. Uusimmista puhelimista, kuten Samsung s8 löytyy valmiiksi editori RAW-kuville.

Lumikuvissa RAW-tiedostoista on erityisen paljon hyötyä. RAW-tiedostot mahdollistavat valkotasapainon säätämisen jälkikäteen. Kameran automatiikan usein siniseksi tulkitsema lumi on RAW-kuvassa säädettävissä tietokoneella helposti valkoiseksi. Valotusvirheitä voi myös korjata enemmän kuin jpeg –kuvissa.

6) Lisää rohkeasti väriä lumeen

Puhtaan valkeasta lumesta voi nostaa yksityiskohtia esille värien avulla.

Värejä voi löytyä ”valmiina” maisemasta tai voit luoda niitä itse. Alla olevassa panoraamassa auringonlaskuun katsova poika ja lyhty tuovat tunteikkaan lisäelementin valkoisen lumen keskelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lasten kanssa voi lumen sekaan luoda värejä esimerkiksi jäädyttämällä vesivärivettä mehupurkeissa. Värijäät voi ripustaa puuhun jos niihin jäädyttää narun tai niistä voi tehdä vaikka taidenäyttelyn parvekkeen kaiteelle.

7) Aina on kuvattavaa, vaikka ei sitä mitä odotit

Nauti siitä mitä luonto kulloinkin tarjoaa, vaikka se ei aina vastaisikaan omia odotuksia. Olen ollut kolmena peräkkäisenä vuotena tammi-helmikuiden vaihteessa viikon Kuusamossa. Yhtenäkään yönä ei näkynyt revontulia. Ne ovat joko jääneet pilviverhon taa tai eivät ilmaantuneet ollenkaan. Tänä vuonna kelit olivat selkeitä. Revontulia kuvattiin viimeisen kerran saapumistamme edellisenä yönä ja seuraavaksi kaksi päivää kotiinpaluumme jälkeen. Kaikkeen ei voi vaikuttaa.

FB-n -untitled100.jpg
Maaliskuun täysikuu 2018. Tuplavalotus Olympuksen 300 mm + 7-14 mm objektiiveilla.

Lisää lumikuvia löydät esimerkiksi jutusta Luminorsu, humanoidi ja muutama muu kolossaalinen tykkylumipuu.

Kiitos kommenteista Antti Hintsalle!