Niittyvillaksi usein kutsuttava Tupasvilla on todella kuvauksellinen kasvi. Tupasvillalla on jopa yli puoli metriä korkea varsi. Sen kruunaa valkea tupsu. Tuossa korkealle maasta nousevassa tuuheassa jouhihuiskussa on jotain arkista suurempaa. Hennot jouhet ovat kuin hienoin silkkinen pensseli. Silti ne pysyvät paikoillaan kovassakin tuiverruksessa pitkän, mutta vain pari millin vahvuisen varren päässä.
Suomalaisessa metsässä ei ole liiemmälti vastaavia kasveja. Tupasvilla on metsien hempeä blondi. Siitä on piikikkyys ja uhmakkuus kaukana. Mikä muu kasvi voisi olla yhtä untuvainen ja pehmeä? Tupasvilla poikkeaa karusta metsästä myös värinsä takia. Tiheä esiintymä värjää kesäisen metsän tai suon valkeaksi. Pienempi villarypäs on kuin keidas suon keskellä.
9.7.2017 täysikuu puolenyön aikaan Lehtimäellä.
9.7.2017 täysikuu puolenyön aikaan suomaisemassa.
Tupasvillaa suomalaisessa kesäyössä.
Kuu kurkkaa tupasvillasuolle.
Kyy tuli vastaan villoja etsiessä.
Tupasvillaa on kutsuttu myös nimillä karvapää, villapää sekä tupsuheinä.
Tupasvilla on erittäin monipuolinen hyötykasvi. Se kerää turvetta paremmin öljyä ja hylkii vettä. Tupasvilla lämmitää vaatteissa. Sitä käytetään myös kosmetiikkatuotteissa. Monet patjat ja tyynyt ovat täytetty Tupasvillalla.
Moni sosiaali- ja terveysalan asumispalvelupalveluyksikkö, päiväkoti sekä kuntoutuskeskus on nimetty Tupas- tai Niittyvillaksi. Hoitoalan ammattilaisten lisäksi villa on inspiroinut esimerkiksi runoilijoita. Aaro Hellaakoski kirjoittaa niittyvillasta runossaan Kesäyö:
Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi.
Lisää kuvia tupasvilloista Retkipaikan jutussa Paukanevalta.
kuvakulmilla.com 