Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 6: Päähkänä purtavaksi ja Saaripuron putous

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

Suomen Grand Canyon tarjoaa todella Päähkänää purtavaksi

Kuusamo tarjosi jälleen pysäyttävän näyn. Aika tuntui seisovan Päähkänän kalliolta Kitkajokilaaksoa ihaillessa. Loputonta vihreyttä katsellessa mieleeni tuli Ville Haapasalon kertomus Et muuten tätäkään usko -kirjasta. Haapasalo kertoo kellonsa pysähtyneen hänen käytyään katsomassa luostarissa pyhäinjäännöstä. Tarinan mukaan munkki oli rukoilemalla palsamoitunut itsensä arkussa. Munkin määräyksestä arkun oli saanut avata 70 vuoden kuluttua sulkemisesta. Arkku löytyi Tsetseniasta ja avattiin. Munkki oli palsamoitunut ja hänet siirrettiin pyhäinjäännöksenä alkuperäiseen luostariin. Haapasalo pääsi valikoituna vieraana katsomaan yhtä Venäjän suurimmista ihmeistä ja kello pysähtyi. Haapasalon kello ei alkanut toimimaan luostarista poistumisen jälkeenkään.

En tiedä olisiko kelloni pysähtynyt Päähkänällä, jos minulla olisi sellainen ollut? Muistelin mikä aiempi näköala olisi ollut vastaava. Ehkä Kolin kansallismaisema. Vahvimpana muistini sopukoista mieleeni nousi vuoden 2000 vierailu Grand Canyonilla. Vaikka olin nähnyt etukäteen paljon kuvia ja lukenut alueen historiasta, ei näkyä voi kokea kuin omin silmin. Jylhän vaihtelevat maaston muodot iskevät tajuntaan niin massiivisen tilan tunteen, että Pohjanmaan poika tuntee itsensä varsin pieneksi olennoksi. Joku esi-isä saattoi ehkä luulla tulleensa maailman laidalle saavuttuaan Päähkänään. Grand Canyonilta on jäänyt mieleen sama loputtomuuden fiilis. Tuntuu, että tämän maiseman täytyy jatkua tällaisena Venäjän yli Kiinan rajalle, ehkä se jatkuukin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kitkajoki mutkittelee kanjonissa.

Maailman perintökohteeksi viime vuonna esitetty Päähkänää pääsee ihailemaan Karhunkierrosta pitkin.  Toinen vaihtoehto on kulkea paikalle polkua Päähkänäkalliontien päästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Päähkänäkallio on legendaarinen luontokuvauspaikka. Useat tunnetut ja palkitut luontokuvaajat kuvaavat Päähkänällä. Mikael Rantalaisen otoksia voi ihailla hänen kotisivuillaan. Hannu Hautala on myös kuvannut paljon Päähkänällä. Hautalan otoksia löydät esimerkiksi täältä.

Kanjonin pohjan kautta Saaripurolle

Laskeuduimme Päähkänältä 235 porrasaskelta pitkin Kitkajokilaakson pohjalle. Karhunkierrosta pitkin patikoimme Saaripuron varteen. Puron ylityksenä jälkeen kävelimme kohti voimistuvaa Saaripuron vesiputouksen ääntä. Viimeinen Kuusamon putouksista oli vielä näkemättä, mutta veden pauhu saavutti jo korvamme!

Saaripuron putous yllätti korkeudellaan. Suomenvesiputoukset.fi –sivuston mukaan putous on 20 metriä korkea. Putouksesta tekee poikkeavan sen ympäristön jylhyys. Erityisesti putouksen niskalta alavirtaan katsellessa Kitkajoki suuret mittasuhteet asettavat Saaripuron vesiputouksen ainutlaatuisiin raameihin. Putous laskee yhteen Suomen hienoimmista jokilaaksoista.

Martti Luther unohtui Rukalle Päähkänän reissulta. Lutherin ja Kuusamon fiiliksiä löydät sarjan aiemmista jutuista:

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 5: Kuopungin vesiputous

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 4: Särkikönkään putouksella eli Juhannusaatto Hevonperseessä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 3: Kesälaskettelua huippupyörillä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 5: Kuopungin vesiputous

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuopungin putous.

Kuusamo on vesiputousbongarin paratiisi. Suomenvesiputoukset.fi -sivuston listaamista Suomen 61 putouksesta peräti kuusi sijaitsee Kuusamossa. Massiivisen voimakkaat Jyrävä ja Kiutaköngäs, Uniikki Putaanköngäs ja kauniiseen kanjoniin putoava Saaripuro ovat kaikki unohtumattomia luontoelämyksiä. Niiden lisäksi Kuusamosta löytyvät Särkiojan ja Kuopungin putoukset. Niistä kumpi tahansa olisi voinut muodostua matkailunähtävyydeksi lähes missä tahansa muualla kuin toinen toistaan upeampia koskia täynnä olevassa Kuusamossa.

Kuopunki on muiden Kuusamon putousten tapaan erittäin kirkasvetinen. Putouksessa vesi on löytänyt useita kauniita reittejä alas törmää pitkin. Lehtipuiden ja -pensaiden määrä on harmillisen suuri. Pienellä raivauksella putous olisi vieläkin kauniimpi. Risuista huolimatta seisoin erittäin tyytyväisenä Kuopungin putouksen alajuoksulla. Kuopunki oli 26:s Kuvakulmilla -blogissa kuvattu putous!

Lue myös juttusarjan aiemmat jutut:

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 4: Särkikönkään putouksella eli Juhannusaatto Hevonperseessä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 3: Kesälaskettelua huippupyörillä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Lisää putouskuvia: Löydät 26 muuta putousta täältä!

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 3: Kesälaskettelua huippupyörillä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

Ajoin muutama viikko takaperin Seinäjoella koeajotapahtumassa Haibiken Sduro Full FatSix -fatbike sähköpyörällä. Koeajosta innostuneena soittelin ennen Kuusamon reissua useampaan Rukalla pyöriä vuokraavaan firmaan. Etsin fatbikeä sähkömoottorilla. Ei löytynyt mistään, joten varasin RukaStoresta kaksi Feltin NINE-e 30 500 Wh maastopyörää. Poika ja vaimo ajoivat M -koon rungolla, minä L rungolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pyörät rinteessä. Pyörien välistä aukeaa näkymä Konttaiselle.

Felt Bocschin moottorilla – Seniorien apuväline vai maastorallien kiituri?

Bocshin 250 watin sähkömoottori auttaa polkijaa alle 25 km/h nopeuksissa. Voimakkuuden voi valita neljästä tehosta. Lievintä eco-vaihdetta emme käyttäneet Rukan rinteissä. Toinen ja poikani eniten käyttämä voimakkuus oli Tour. Kolmanneksi vahvimmalla Sport-vaihteella pärjäsi lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Tehokkain Turbo-vaihde oli jyrkissä nousuissa erinomainen. En ole itse viime aikoina juurikaan pyöräillyt, silti turbolla pystyin ajamaan Rukan ylös leikitellen asvaltilla ja pienellä spurttauksella hiekkapohjaisia reittejä pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ajelua Rukan huipun ja Peakin välillä.

Poluilla pyörä oli uskomaton. Ylämäissä muita pyöräilijöitä tuli vastaan selkäedellä. Saimme pojan kanssa hämmentyneitä katseita muita ohittaessamme. Totesin jo ensimmäisten kilometrien jälkeen pyörän monipuolistavan liikkumista enemmän kuin osasin odottaa. Pyörällä voi surutta kiskaista äärimmäisen raskaassa maastossa 2 tunnin lenkin ja mennä vielä loppupäiväksi Oulangan kansallispuistoon patikoimaan. Jos itse ajaisin normipyörällä pari tuntia hiihtokeskusta ylös ja alas ei sille päivälle voisi mitään muuta ohjelmaa suunnitella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vuosselissa pääsi vielä Juhannuksena ajamaan lumessa.

Vuokraamissamme pyörissä oli 500 Wh akut. Nämä riittävät 5-8 tunnin ajoon Rukan oloissa. Kaupasta ostettaessa pelkästä akusta joutuu pulittamaan yli 1000 euroa. Vuokraus sopi meille hyvin. Pyörät odottivat täysin valmiina käyttöön Ruka Storessa ja palvelu oli todella ystävällinen.

Rukalla loistavat puitteet sähkömaastopyöräilyyn

Rukan maastoissa oli mahtava pyöräillä. Tunturista pääsee alas useita reittejä. Extremepyöräilijöille Ruka Freeriders on rakentanut alamäkiajoreitin. Osalla reiteistä pintakerros on suurikokoista kiveä. Tämä röykkyyttää pyörää melkoisesti. Esimerkiksi yläasemalta kylälle loivaa reittiä laskiessa alkuosa on melkoista kivikkoa. Kannattaa laskea ensimmäinen lasku hitaammin ettei tule yllätyksiä.

Oli mahtavaa nähdä miten hienosti Rukan maastot sopivat kesäkäyttöön. Ajelimme kesäkelkkarataa ja maastopyörillä. Tällä kertaa meidän perheessä voiton vei ehdottomasti pyöräily. Maisemat vaihtuvat nopeammin kuin suksilla talvella, eikä sähkömoottorin tuuppaamina nousutkaan tuntuneet missään.

Lue myös juttusarjan aiemmat osat:

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.

Juhannusviikko ja kesäloma alkoi retkivarusteiden pakkaamisella. Lomamatka käynnistyi tiistaiaamuna kotipihasta määränpäänä Ruka, Kuusamo. Matkalla poikkesimme Kalajoen hiekkasärkille jaloittelemaan ja nuuhkimaan meri-ilmaa. Oulun torilla oli toinen pysähdys, jossa nautiskelin kala-annoksesta sillä välin kun vaimo tutustui aittamyymälöiden käsityötarjontaan. Perillä Rukalla majoituimme huokeasti Rukakylän kupeeseen Aurinkorinteelle. Huoneistolta on vain muutaman minuutin kävely Rukakylän keskusaukiolle. Asunnon parvekkeelta aukeni koivujen kehystämä juhannusmaisema Talvijärvelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Särkkää piisaa Kalajoella.

Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ensimmäiseen päivään Kuusamossa. Ulkona satoi vuoroin lunta, vuoroin vettä. Päätimme epävakaisesta säästä huolimatta suunnata Pienelle karhunkierrokselle, koska seuraavan viiden vuorokauden sääennuste näytti tasaisen harmaalta. Ajoimme autolla Juuman kylään ja lähdimme patikoimaan.

Pidimme Myllykosken Myllyllä hetken aikaa räntäsadetta ja pohdimme Pienen karhunkierroksen lenkin kulkusuuntaa. Päädyimme kiertämään lenkkiosuuden myötäpäivään ja sovimme taukopaikaksi Harrisuvannon laavun. Sateisena päivänä matkaa sai tehdä rauhassa. Vain muutama patikoija tuli vastaan ja Pyöreälammella oli perhe evästauolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Myllyllä kelpasi pitää sadetta. Näköala on täydellinen.

 

Ennen taukoa meitä sykähdytti eniten Kallioportti. Emme olleet kuulleetkaan Kallioportista ennen reissua. Myötäpäivään Pientä karhunkierrosta talsiessa Kallioportille saavutaan suolta. Yhtäkkiä suo päättyy ja edessä on pienehkö kalliosola. Nousimme solan reunalle, mistä aukeni jylhä näkymä alas vapaana virtaavan Kitkajoen suunnassa olevaan laaksoon. Näköala oli vielä huikeampi kivuttuamme Kallioportin päälle. Huipulta voi nähdä kauniin vihreän autiuden. Metsämaisema aaltoilee maan muotoja myötäillen Kitkajoen laaksoa pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kallioportille saavuimme suolta, reitti näkyy kallion vasemmalla puolella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mänty kurkottaa Kallioportilla kivien väliin jääneestä aukosta.

Harrisuvannolla ilman eväitä pyörteiden perässä

Reitin lähtöpisteestä on Harrisuvannolle matkaa noin 6 kilometriä. Kosteassa kelissä ja ylös-alas kumpuilevassa maastossa kulkeminen alkoi väsyttää aakeaan lakiaan tottuneen seurueen jalkoja. Tauko alkoi tuntua hyvältä ajatukselta jo ennen laavua. Ihailimme Harrisuvantoa lähestyttäessä kristallin kirkasta vettä suvantoon laskevassa purossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Superkirkasta vettä Harrisuvantoon laskevassa purossa.

Perille päästyämme avasin repun ja totesin unohtaneeni tekemäni eväsleivät jääkaappiin (onneksi makkarapaketti oli mukana). Vaikka skandaalin ainekset olivat koossa, selvisimme hyvin. Lapsiperheitä haluan kuitenkin muistuttaa eväiden tärkeydessä. Kaikilla on mukavaa kun syötävää on riittävästi. Maasto on sen verran raskaskulkuista ja kaloreita kuluu, että riittävät tauot hyvällä tarjoilulla takaavat matkan onnistumisen.

Harrisuvannon pohjoislaidan kalliolta aukeaa lähes esteetön näkymä suvannolle. Kahvin voimilla kipusin kalliolle ja totesin suvannossa olevan useita erisuuntaisia pyörteitä. Onpa kuvauksellinen paikka! Sää oli edelleen sateinen, räntä oli kyllä vaihtunut vedeksi. Onnistuin saamaan muutaman kohtuullisen otoksen pitkällä valotusajalla ilman pisaroita linssissä. Tämä on ehdottomasti yksi näköala, minkä takia luontokuvausta harrastavan kannattaa Kuusamon metsiä samoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksinäinen koivu kurkottaa Harrisuvannon ylle.

Jyrävää odotellessa

Harrisuvannolta lähtiessä Kitkajoki ylitetään riippusiltaa pitkin. Joen ylityksen jälkeen lähdimme reitin mukana ylävirtaan Kitkajoen kanjonin päällä. Vaikka nälkä hieman kurni suolissa, pääsimme tilanteeseen nähden suotuisasti Jyrävälle. Olin poikani kanssa käynyt Jyrävällä viime talvena. Tuolloin putousta komistivat jääaivot.  Toissa talvena kävin putouksella yksinäni. Vaimo oli nyt paikalla ensimmäistä kertaa.

Jokaisen suomalaisen tulisi käydä kerran elämässään hiljentymässä Jyrävän alajuoksulla. Vaikka tulvahuippu oli mennyt jo useampi viikko sitten, vettä oli putouksessa paljon. Olen käynyt kuvaamassa blogiin yli 20 vesiputouksella. Jyrävä on ehdottomasti voimakkain. Putous on suppilon muotoinen, yläosassa vesi tippuu arviolta noin 20 metrin levyisen ensimmäisen portaan yli. Heti perää seuraa uusi pudotus, mihin ympäröivä kallio pakottaa veden vain noin viisi metriä leveän rännin läpi. Ehkä lähimpänä Jyrävää näkemistäni putouksista on Kyröskoski. Hämeenkyrön suuruus virtaa vapaana valitettavasti vain muutaman kerran vuodessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jyrävä 25 sekunnin valotusajalla. Etualan kivellä Martti Luther.

Tankkasimme lisää kahvia ja jatkoimme matkaa. Verensokerit saatiin nousuun vasta Rukan Kotipizzassa käynnin jälkeen. Oli erinomainen ja nopea palvelu sekä hyvät pizzat. Lämmitimme Aurinkorinteellä saunan ja totesimme päivän olleen eväiden puutteesta huolimatta erinomainen. Pieni karhunkierros täytti odotukset. Kylmästä ja sateisesta säästä johtuen saimme kulkea reittiä rauhassa, emmekä nähneet koko matkalla yhtään hyttystä.

Seuraa Kuvakulmilla -blogia tällä viikolla! Lisää reissupäivityksiä luvassa!

Pienet lapset suurilla koskilla

Poikkesimme alkuviikolla lasten kanssa Oulangan kansallispuistossa. Valitsimme kansallispuistopäiväksi sääennusteen perusteella Kuusamon lomareissumme leudoimman päivän. Lunta oli vähän ja reittien tasaiset osuudet hyvässä kunnossa. Jäiset portaat ja sillat olivat nastakengillä kohtuullisen helposti kuljettavissa.

oulanka-14-2-2017-9
Myllykosken alajuoksulla Kitkajoen ylittävä riippusilta.

Reitti kannattaa valita lapsen iän mukaan

4-vuotias tyttäremme nauroi pulkassa lähes koko ajan Oulanka BaseCampilta Myllykoskelle. Myllykoskella hän kieltäytyi ensin tulemasta riippusillalle, kunnes sain maaniteltua hänet syliin ja Kitkajoen yli. Parin tunnin päästä palattuamme takaisin sillan kohdalle, hän halusi kävellä itse yli äitinsä käsipuolessa. Harvoin olen nähnyt hänen kasvojaan yhtä voitonriemuisina kuin onnistuneen joen ylityksen jälkeen.

oulanka-14-2-2017-7
Myllykoski riippusillalta kuvattuna.

11-vuotiaan urheilijapojan kanssa talvisessa Oulangassa kulkeminen ei aiheuta haasteita, jos vaan oma kunto kestää. 4-vuotiaan kanssa runsaat korkeuserot pakottavat tutkimaan luontoa lyhyemmällä matkalla. Kuljimme Aallokkokoskelle yhdessä, mistä jatkoin pojan kanssa eteenpäin Jyrävälle. Vaimo jäi nuoremman lapsen kanssa ”kulkemaan hitaammin” eli ratsastamaan kaatuneilla puunrungoilla ja valokuvaamaan naavaa.

oulanka-14-2-2017
Poutainen ja riittävän lämmin sää helpottaa huomattavasti kansallispuistovierailuita päiväkoti-ikäisten lasten kanssa.

Matkaopassarja Lonely Planet nosti viime vuonna Oulangan Euroopan luontokohteiden TOP9-listalle. Aiemmin Brittilehti Guardian valitsi Oulangan 10 parhaan Eurooppalaisen kansallispuiston joukkoon ja Daily Mail 11 suostuimman joukkoon.

Oulangan palkittua kauneutta voi ihailla lastenkin kanssa. Talvella vaatetus ja eväät kannattaa suunnitella huolella, eikä matkaa kannata ainakaan 4-vuotiaan kanssa suunnitella liian pitkäksi. Edellistalvena kävimme lasten kanssa Kiutakönkäällä, tuolloin pakkanen oli turhan kova varsinkin pulkassa istuvalle pienemmälle lapselle. Nyt päivä oli lapsille mieluisa ja jäi positiivisena mieleen.

Myllykosken riippusilta Myllyn terassilta kuvattuna.
Koski myllyn portailta kuvattuna. Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen hydrologisen toimiston vuonna 1911 julkaisemassa Suomen tärkeimpien koskien luettelossa mainitaan peräti 110 Myllykoskea, Myllypaikkaa tai koskea jonka nimestä mylly muodostaa osan.

Omaan muistiini porautui erityisesti jälleen yksi vesiputouskeikka poikani kanssa ja tytär katselemassa koskikaraa Myllykoskella. Pieni ihminen ja suuri koski toivat yhdessä tunteet vahvasti pintaan. Kitkajoen koskien äärellä kunnioitus luonnon voimaa kohtaan kasvaa, vaikka olisi liikkeellä yksin. Nyt oman tyttären ihaillessa hyisestä virrasta ruokaa sukeltavaa lintua olin enemmän kuin tyytyväinen.

ruka2017-low-res-37

oulanka-14-2-2017-6

oulanka-14-2-2017-5

Jyrävän turkoosit jääaivot / Turquoise ice brains of the waterfall Jyrävä

Kuusamon vesiputousten kuningattareksi tituleerattu Jyrävä yllätti minut taas. Viime vuoden tammikuussa kuvatessani putousta ennätyspakkasten jälkeen, virtaavaa vettä näkyi ainoastaan ylhäältä päin putouksen niskalla. Muuten Jyrävä oli valkoisen lumipeitteen verhoilema.

Tällä viikolla Jyrävän jyrkän putouksen päällä komeili aivoja muistuttava turkoosi jäämuodostelma. Putouksen yläpuoli oli sula.

Poikkesin Jyrävällä poikani kanssa. Kävelimme Jyrävälle Kitkajoen itäpuolta kauniin Aallokkokosken reunaa myöten Oulanka Basecampilta. Pidempi kertomuksen retkestämme löydät Retkipaikasta.

Lue myös Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin ja katso lisää kuvia Jyrävältä!

 

 

 

Pohjanmaan poika ihmeissään Aallokkokosken rannalla

Aallokkokoski on poikkeuksellisen pitkä yhtämittainen koski. Oulangan kansallispuistossa Kitkajoessa aaltoileva koski putoaa alle kilometrin pituudellaan 10-15 metriä. Harvinaisesta pituudestaan huolimatta koski jää helposti Karhunkierroksen koskipaljoudessa muiden jalkoihin. Osittain syvällä kanjonissa kulkevana Aallokkokoski ei tule yhtä lähelle retkeilijää kuin esimerkiksi Myllykoski.

aallokkokoski-tero-hintsa-2-2017-3
Tämä ja alla oleva kuva on otettu samalta paikalta ylä- ja alajuoksun suuntaan.

aallokkokoski-tero-hintsa-2-2017-4

Kansainvälisen melojien koskiluokituksen mukaan Aallokkokoski on IV-luokan koski. Hyvin vaikean melojille koskesta tekee ainakin runsas kivien määrä. Pohjanmaalla asuvalle vapaana tyrskyvä Aallokkokoski on ihme. Lakeuksien suurimmat kosket ovat voimalakäytössä ja monia jokia säädellään voimakkaasti tulvien välttämiseksi.

Aallokkokoskelle pääsee kätevästi esimerkiksi Oulanka Basecampista tai pientä Karhunkierrosta pitkin Juumasta.

Jatkuvasti koskea mielen täydeltä

Kävin ensimmäisen kerran Aallokkokoskella valokuvaamassa reilu vuosi sitten. Kävelin kosken länsireunaa Myllykoskelta kohti Jyrävää. Fanaattisena virtaavan veden ystävänä pohdin jo yliannostuksen mahdollisuutta, voiko näin kaunis koski jatkua loputtomiin?

Tämän viikon alussa kuvasin Aallokkokosken itärannalla kirkkaalla talvisäällä. Itäpuolelta koskea pääsee lähemmäs kuin länsirannalta, missä Karhunkierros kulkee korkealla jyrkän kanjonin päällä. Länsirannalta Aallokkokoskea voi ihailla lintuperspektiivistä vihreiden havumetsien keskellä. Itäpuolen polulta voit jopa poiketa lähes suoraan rantaan kosken pauhun keskelle kosken alkuosassa. Läheltä koskea löytyy paljon hienoja yksityiskohtia kuvattavaksi, kuten katajia ja naavaa.

aallokkokoski-tero-hintsa-2-2017-1

aallokkokoski-tero-hintsa-2-2017-5

Kaiken kaikkiaan Aallokkokoski on tyrmäävän hieno paikka. Kosken pituus, suuri korkeusero ja erityisesti poikkeavan kaunis ympäristö tekevät Aallokkokoskesta paikan, jonka rannalla istuessa aika pysähtyy. Istuin kuvausreissulla kahvikuppi kädessä lumisella joenpenkalla virtaavaa vettä katsellen. Aallokko täytti mieleni, muuta ei tarvita.

aallokkokoski-tero-hintsa-2-2017-2
Aallokkokoski Riipisen matkamuistomyymälän hienossa pienoismallissa.

Huippunäkymiä Rukalta

Rukan huippu kurkottaa 492 metrin korkeuteen. Aurinko pilkahteli tänään kauniisti sankan pilviverhon takaa juuri kiivettyäni huipulle. Katso myös eiliset kuvat Konttaiselta.

Konttaisella tykkylunta fiilistelemässä

Kuusamon Konttainen lienee yksi Suomen suosituimpia tykkylumen kuvauspaikkoja. Vaaran päällä puut ovat paksussa jäässä, vaikka nousun alussa ilmiötä olisikin vaikea uskoa. Viime talvena nousin vaaralle umpihangessa. Vasta satanut puuterilumi ei kantanut lumikenkiä. Tänään ylös asti pääsi kovaksi tampattua polkua pitkin, jota olisi voinut kävellä vaikka lenkkareilla.

Viime vuoden tammikuun määriä tykkylunta ei Konttaisella ollut. Ilma oli pilvinen, mutta hetken aikaa pilvien lomasta paistanut aurinko sykähdytti. Tällaista valoa on vaikea muualta löytää. Ympärillä pelkkää valkoista värjättynä vaalean keltaisella ja lopuksi oranssilla. Kannatti taas kiivetä.

 

THE KIUTAKÖNGÄS WATERFALL

Kiutaköngäs on saanut täydet viisi tähteä Suomenvesiputoukset.fi -sivustolla. Kiutaköngäs on kokonaisuudessaan noin 300 metrin mittainen koski, joka sijaitsee kilometrin päässä Oulangan luontokeskuksesta. Varsinainen putous on heti kosken alussa, missä vesi putoaa noin neljä metriä ja jatkaa matkaansa kanjonin pohjaa myöten koskea alaspäin. Kaikkiaan koski laskee 13,7 metriä.

Poikkesin toissapäivänä ensimmäistä kertaa Kiutakönkäällä. Koski sijaitsee Oulankajoessa. Jokeen yhtyy alempana Kitkajoki, missä sijaitsevat Jyrävä ja Myllykoski. Kuten Jyrävä, myös Kiutaköngäs oli lähes kokonaan jäässä kovien pakkasten jäljiltä. Rukan nettisivuilta löytyy livekuvaa Kiutakönkäältä.

Kuusamo on vesiputousbongarille varsinainen aarreaitta. Tällä talvisella viikolla kävin Jyrävällä ja Kiutakönkäällä. Näiden lisäksi Kuusamossa sijaitsevat Putaanköngäs, Kuotungin putous ja Saaripuron putous. Viisi vesiputousta samassa kunnassa on Suomen ennätys. Onneksi jaettu sellainen, sillä viisi putousta löytyy myös Enontekiöltä, Utsjoelta ja Posiolta.