Suopursu loihtii kesäisen ja vahvan tuoksumaailman metsäpoluille. Minussa suopursujen tuoksu herättää kansallisromanttisen tunteen. Sama aromi on huumannut Suomen metsissä jo satoja vuosia. Suopursun eteeristen öljyjen vahva tuoksu ympäröi suolla kulkijan. Ummistan silmäni. Hengitän sisääni suopursun villiä voimaa. Suopursuparfyymi valloittaa hajuaistini. Olo on ikiaikainen. Tuoksuelämys on koukuttava. En voi saada tätä liikaa.
Suopursuja Lehtimäellä heinäkuun alussa 2017.
Voimakkaan tuoksunsa lisäksi suopursu on näyttävä kasvi. Sen vankka varsi nousee sammaleesta vahvana kuin puu. Kukinto näyttää suuren ilotulitusraketin räjähdyskuvion pienoismallilta.
Suopursu kurkottaa korkealle Seinäjoen Karvasuolla kesäkuun 2017 lopussa. Kuva on otettu noin kello 22.00, aurinko paistaa hyvin alhaalta.
Suopursuista saa huikeita kuvia kasvupaikoillaan. Hienon yksilön sattuessa kohdalle kannattaa kokeilla makrokuvia. Läheltä suopursun värit ja kukinto ovat todella kauniita.
Suopursuja ja komeita pahkoja puussa.
Testikuvia OM-D E-M1 Mark II -kameralla, loittorenkaalla + Panasonicin 14-140 MM objektiivilla. Tarkennus ei onnistunut, mutta kuvasta saa käsityksen Suopursun makrokuvausmahdollisuuksista.
Suopursu kesäyön auringossa Karvasuolla Seinäjoella. Suopursua on käytetty pitkään hyötykasvina. Elias Lönnrot kirjoitti vuonna 1860, että suopursun ”keitevesi karkoittaa syöpäläiset eläimistä ja sioista, kun heitä sillä pestään, niin myös luteet vuoteista”. Nykyisin kasvista valmistetaan esimerkiksi tippoja, joiden mainostetaan auttavan käyttäjänsä vapautumaan ongelmien suosta.
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Kuopungin putous.
Kuusamo on vesiputousbongarin paratiisi. Suomenvesiputoukset.fi -sivuston listaamista Suomen 61 putouksesta peräti kuusi sijaitsee Kuusamossa. Massiivisen voimakkaat Jyrävä ja Kiutaköngäs, Uniikki Putaanköngäs ja kauniiseen kanjoniin putoava Saaripuro ovat kaikki unohtumattomia luontoelämyksiä. Niiden lisäksi Kuusamosta löytyvät Särkiojan ja Kuopungin putoukset. Niistä kumpi tahansa olisi voinut muodostua matkailunähtävyydeksi lähes missä tahansa muualla kuin toinen toistaan upeampia koskia täynnä olevassa Kuusamossa.
Kuopunki on muiden Kuusamon putousten tapaan erittäin kirkasvetinen. Putouksessa vesi on löytänyt useita kauniita reittejä alas törmää pitkin. Lehtipuiden ja -pensaiden määrä on harmillisen suuri. Pienellä raivauksella putous olisi vieläkin kauniimpi. Risuista huolimatta seisoin erittäin tyytyväisenä Kuopungin putouksen alajuoksulla. Kuopunki oli 26:s Kuvakulmilla -blogissa kuvattu putous!
Putaanköngäs on Suomen ainoa maljaputous. Maljaputouksiksi nimetään vesiputouksia, joissa vesi tippuu maljan muotoiseen altaaseen. Maailmalla tunnettuja maljaputouksia ovat esimerkiksi Hjálparfoss Islannissa, Punch Bowl Falls Oregonissa ja Kauai -vesiputous Hawajilla.
Putaankönkäälle umpimetsää myöten äänen perusteella
Putaankönkäälle ei ole tehty merkittyjä reittejä. Päätimme kävellä putoukselle autolta Nurmisaarenniemen metsätien kääntöpaikalta. Sieltä laskee kanoottiränni alas Oulankajoelle. Ennen jokirantaa lähdimme kulkemaan oikealle kaartavaa polkua. Polkua pitkin voi kulkea alkumatkan kohti putousta. Putaankönkäälle kannattaa patikoida mahdollisimman pitkään samoja korkeuskäyriä pitkin jokilaakson törmän päällä. Alempana maasto on kosteaa ja pusikkoista. Ylempiä käyriä myötäillen välttyy myös monelta nousulta ja laskulta.
Neidonkenkä kukki kauniisti Oulankajoen törmällä.
Lompsimme eteenpäin pitkin kaunista kangasmetsää. Osassa metsää näkyivät vielä vanhan metsäpalon jäljet. Mustia kantoja törötti siellä täällä. Ehkä jopa yli puolen kilometrin päästä Putaankönkäästä havahduimme kosken etäiseen pauhuun. Päätimme suunnistaa loppumatkan äänen perusteella. Ensin ääni erottui hädin tuskin kuulostaen kaukaiselta taustakohinalta. Muutaman sadan metrin päässä putouksesta ääni voimistui jatkuvaksi pohinaksi, minkä alkuperästä ei ollut enää epäilystä. Olimme lähellä Suomen ainoaa maljaputousta. Kurkimme puiden väleistä joko köngäs näkyy. Poika saapui ensimmäisenä joen rantaan. Putousta ei vielä näkynyt. Ääni sen sijaan muistutti raivoisaa jylinää. Poikani kiihdytti tahtia ja paineli ääneen suuntaan puolijuoksua. Parin minuutin päästä saavuimme vaimon ja koiran kanssa poikamme seuraksi Putaankönkään kupeeseen.
Haukoin henkeäni. Jos vesiputouksille järjestettäisiin Miss Suomi -kilpailut, saattaisi ennakkosuosikki hyvinkin olla silmieni edessä pauhaava Putaanköngäs. Vesi virtaa kallioon kovertamaansa uraa pitkin maljaan, välillä häviten näkyvistä lähes kokonaan. Putouksen alaosassa vesi suorastaa syöksyy eteenpäin. Pohdimme poikani kanssa millaista olisi hellepäivänä mennä uimaan putouksen alle? Osa maailman maljaputouksista on suosittuja uimapaikkoja.
”Maljanmuotoisuus” näkyy Putaankönkäässä selkeästi.
Pesä paraatipaikalla
Pystysuoran putouksen vasemmalla puolella komeili pyöreän, lähes maljan muotoinen linnunpesä. Pienen odottelun jälkeen huomasin koskikaran menevän pesään. Olikohan lintu ottanut mallia pesän rakentamiseen putouksen muodosta?
Koskikara lentelee putouksensa yläosassa.Koskikaran pesä vasemmalla ylhäällä. En tiedä minkä pesä alhaalla olevassa luolassa oli?
Putousta ja koskikaraa ihaillessa oli mahtavaa syödä eväät, jotka muistimme tällä kertaa ottaa mukaan. Paluumatkalla lähdimme kulkemaan Putaanojaa Oulankajoelle päin. Totesimme myöhemmin ratkaisun varsin raskaaksi. Purkuputaalta Oulankajoen rannasta itäänpäin autolle palaaminen oli todella kuluttavaa menomatkaan verrattuna. Jatkuvat nousut ja laskut vetivät reidet maitohapoille.
Putaanköngäs on ainutlaatuinen keidas keskellä erämaata. Vesiputousten ystävien kannattaa ehdottomasti Oulangassa käydessään poiketa Putaankönkäällä. Turha mennä ”kalaan” Hawajille asti, kun kotimaisista korpimetsistäkin löytyy kaunis maljaputous!
Olympuksen TG-4 kameralla ja kalansilmälisäkkeellä sai pienessä tilassa koko putouksen sopimaan hyvin kuvaan.
On se hieno!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koskikarat putouksen yllä.
Anekauppaa ankarasti aikoinaan vastustanut Martti Luther Putaankönkäällä.
Seinäjoen Kyrkösjärvellä eli Kyrkkärillä jäät löivät rannalle aaltojen tapaan. Rannalle muodustui tällä viikolla 0,5-1,0 metrin korkuisia jääseinämiä. Noustessaan jää oli puskenut ylös turvelauttoja ja puukarahkoita. Muutama vene näytti myös olevan vaarassa jäädä jään alle.
Mahtava ulkoilupäivä! Krista Pärmäkoski muutti päivän värit entistä sinivalkoisimmiksi hiihtämällä MM-hopeaa Lahdessa. Kuvien veneet lepäsivät lumen alla Seinäjoen Kyrkösjärvellä tänään aamupäivällä.
Poikkesimme alkuviikolla lasten kanssa Oulangan kansallispuistossa. Valitsimme kansallispuistopäiväksi sääennusteen perusteella Kuusamon lomareissumme leudoimman päivän. Lunta oli vähän ja reittien tasaiset osuudet hyvässä kunnossa. Jäiset portaat ja sillat olivat nastakengillä kohtuullisen helposti kuljettavissa.
4-vuotias tyttäremme nauroi pulkassa lähes koko ajan Oulanka BaseCampilta Myllykoskelle. Myllykoskellahän kieltäytyi ensin tulemasta riippusillalle, kunnes sain maaniteltua hänet syliin ja Kitkajoenyli. Parin tunnin päästä palattuamme takaisin sillan kohdalle, hän halusi kävellä itse yli äitinsä käsipuolessa. Harvoin olen nähnyt hänen kasvojaan yhtä voitonriemuisina kuin onnistuneen joen ylityksen jälkeen.
Myllykoski riippusillalta kuvattuna.
11-vuotiaan urheilijapojan kanssa talvisessa Oulangassa kulkeminen ei aiheuta haasteita, jos vaan oma kunto kestää. 4-vuotiaan kanssa runsaat korkeuserot pakottavat tutkimaan luontoa lyhyemmällä matkalla. Kuljimme Aallokkokoskelleyhdessä, mistä jatkoin pojan kanssa eteenpäin Jyrävälle. Vaimo jäi nuoremman lapsen kanssa ”kulkemaan hitaammin” eli ratsastamaan kaatuneilla puunrungoilla ja valokuvaamaan naavaa.
Poutainen ja riittävän lämmin sää helpottaa huomattavasti kansallispuistovierailuita päiväkoti-ikäisten lasten kanssa.
Matkaopassarja Lonely Planet nosti viime vuonna Oulangan Euroopan luontokohteiden TOP9-listalle. Aiemmin Brittilehti Guardian valitsi Oulangan 10 parhaan Eurooppalaisen kansallispuiston joukkoon ja Daily Mail 11 suostuimman joukkoon.
Oulangan palkittua kauneutta voi ihailla lastenkin kanssa. Talvella vaatetus ja eväät kannattaa suunnitella huolella, eikä matkaa kannata ainakaan 4-vuotiaan kanssa suunnitella liian pitkäksi. Edellistalvena kävimme lasten kanssa Kiutakönkäällä, tuolloin pakkanen oli turhan kova varsinkin pulkassa istuvalle pienemmälle lapselle. Nyt päivä oli lapsille mieluisa ja jäi positiivisena mieleen.
Koski myllyn portailta kuvattuna. Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen hydrologisen toimiston vuonna 1911 julkaisemassa Suomen tärkeimpien koskien luettelossa mainitaan peräti 110 Myllykoskea, Myllypaikkaa tai koskea jonka nimestä mylly muodostaa osan.
Omaan muistiini porautui erityisesti jälleen yksi vesiputouskeikka poikani kanssa ja tytär katselemassa koskikaraa Myllykoskella. Pieni ihminen ja suuri koski toivat yhdessä tunteet vahvasti pintaan. Kitkajoen koskien äärellä kunnioitus luonnon voimaa kohtaan kasvaa, vaikka olisi liikkeellä yksin. Nyt oman tyttären ihaillessa hyisestä virrasta ruokaa sukeltavaa lintua olin enemmän kuin tyytyväinen.
Kuusamon Konttainen lienee yksi Suomen suosituimpia tykkylumen kuvauspaikkoja. Vaaran päällä puut ovat paksussa jäässä, vaikka nousun alussa ilmiötä olisikin vaikea uskoa. Viime talvena nousin vaaralle umpihangessa. Vasta satanut puuterilumi ei kantanut lumikenkiä. Tänään ylös asti pääsi kovaksi tampattua polkua pitkin, jota olisi voinut kävellä vaikka lenkkareilla.
Viime vuoden tammikuun määriä tykkylunta ei Konttaisella ollut. Ilma oli pilvinen, mutta hetken aikaa pilvien lomasta paistanut aurinko sykähdytti. Tällaista valoa on vaikea muualta löytää. Ympärillä pelkkää valkoista värjättynä vaalean keltaisella ja lopuksi oranssilla. Kannatti taas kiivetä.
Seinäjoen Kyrkösjärven pohjoisosan itärannalle muodostui alkuviikolla upeita jäätaideteoksia. Kova tuuli nostatti aallokon, jonka pärskeet jäätyivät pakkasessa kivien ja kasvien päälle. Tämän jutun kuvat on otettu eilen ja tänään.
Viime talvena vastaavanlainen keli osui joulukuun loppuun, jolloin järven eteläosakin oli vielä sula. Tuon myrskyn jälkeisiä auringonlaskukuvia löydät täältä.
Viime viikot ovat kuluneet uuden kameran opettelussa. Hankin Panasonicin Lumix GX7:n tilalle Sony A7 Mark II täyskennoisen kameran. Käyttölogiikka on vielä hakusessa, enkä saa kamerasta kaikkia tehoja irti.
Väritoisto on hyvää pimeässäkin yhden revotuliyön kokemuksen valossa. Sony säätää ISO-arvot luontokuvaukseen liian suuriksi omaan makuuni, mutta tästähän selviää asettamalla ISOt itse.
Toissapäivänä kuvasin ennen auringonnousua Seinäjoen Kyrkösjärvellä peilityyntä vettä ja heijastuksia. Muutamassa kuvassa näkyy ohut kuun sirppi, jonka Sony onnistui hyvin poimimaan pilvien seasta, vaikka heijastus oli tosi haalea. Varmasti kameran säädöt opittuaan vastaavasta tilanteesta saa vielä enemmän irti.
Kuun sirppi loistaa järven pinnasta peilautuvien pilvien lomasta. Aika maaginen tunnelma.
Ennen auringonnousua napattu kuva. Etualan ruskanvärit tallentuivat hyvin, vaikka paikka oli hyvin varjoinen.
Sony tallentaa Panasonicia leveämpiä ja laadukkaampia jpeg-panoramoja. Hyvä toiminto.
Kuun sirppi loistaa järven pinnasta peilautuvien pilvien lomasta.
Alkutuntuman perusteella Sonyn väritoisto on luontokuvauksessa erinomainen. ISO arvot kamera säätää luontokuviin liian suuriksi, varmasti kamerassa on ISO-arvorajoitin, täytyy etsiä.
kuvakulmilla.com 