Katselin eilen iltana yhdeksän aikoihin läntiselle taivaanrannalle. Näytti taas tyyntyvän illaksi. Horisontin yläpuolelle kerääntyi pilviä. Mahdollisuudet kauniille auringonlaskulle vaikuttivat hyviltä.
Nappasin kamerarepun selkään ja kävelin Kyrkösjärven rantaan. Pidän eniten auringonlaskuista, joissa taivaanrannalla on hatara pilviverho. Tällöin iltarusko pääsee maalaamaan vain osan taivaasta. Se värjää pilvien reunat sekä raot milloin oransseiksi, milloin punertaviksi. Osa taivaanrannasta saattaa samaan aikaan jäädä syvän siniseksi, jopa mustaksi.
Eilen taivas oli lähellä täydellistä. Voimakkaimmat värit jäivät syntymättä, koska pilviverho oli paksuin juuri siinä kohdassa, missä aurinko painui horisontin taa. Kuitenkin auringonlaskun ”molemmin puolin” taivaanranta värjäytyi vaaleankeltaiseksi ja oranssiksi. Peilityyneen järven pintaan piirtyneet pilvien muodot ja värit mykistivät. Kouraisi vatsanpohjasta. Ajattelin, että voi elämäni kevät kun on kaunis auringonlasku.
Huhtikuun lähestyessä loppuaan aurinko laskee Seinäjoella ilta yhdeksän kieppeillä. Kauniit värit värjäävät illat. Tyynen veden ja jäälauttojen ylle laskeva aurinko on uskomaton näky pimeän talven jälkeen. Tätä kannattaa odottaa vuosi vuoden jälkeen!
Keskisessä Suomessa on hyvin vähän vesiputouksia. Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa ei yhtään. Keski-Suomen maakunnassa tiedossani oli viime vuoteen asti tiedossani vain yksi putous, Juveninkoski Jämsässä.
Aamukahvit olivat eräänä viime syystalven sunnuntaina mennä väärän kurkkuun Suomenvesiputoukset.fi -sivustoa lukiessa. Kuhmoisista oli löytynyt uusi vesiputous. Olin ällikällä lyöty! Ja tyytyväinen. Päätin painua Hörhänkoskelle heti kevään tultua.
Kuhmoisten Hörhänkosken kevätkuohuja.
Kuhmoisten Hörhänkosken kevätkuohuja.
Kuhmoisten Hörhänkosken kevätkuohuja.
Kuhmoisten Hörhänkosken kevätkuohuja.
Kuhmoisten Hörhänkosken kevätkuohuja.
Kuhmoisten Hörhänkosken kevätkuohuja.
Runsaslumisen talven jälkeen vettä virtasi Hörhänkoskella todella paljon viime torstaina. Putouksen yläjuoksulla virta koetteli uomansa reunoja. Kuin testaten miten paljon vettä uoma kestää. Putouksen niskalta vesi ryöppysi alas kivikkoista rinnettä jättäen yhden suuren kivipaaden veden ympäröimäksi virran keskelle.
Muutaman metrin korkuinen Hörhänkoski on pieni, mutta ainakin keväisin pippurinen putous. Hienoa, että Suomenvesiputoukset.fi -sivuston Jussi Laine onnistui löytämään tämänkin kauniin kosken!
Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä -kuuluu vanha kansanviisaus. Mietin mahtaako sama päteä järviin? Alavudella sijaitseva Mulkkujärvi on idyllinen paikka. Suurta osaa järvestä peittää kaunis tuulessa kahiseva kortepelto. Järven keskiosan avovedessä ui valkeita joutsenia. Erämainen hiljaisuus rauhoittaa järvenrannan kävelyreittiä patikoivan kulkijan mielen.
Tämä paratiisi on nimetty Mulkkujärveksi. Kapea Mulkkujenväli -kannas erottaa sen lähes kokonaan umpeenkasvaneesta Vähä-Mulkkujärvestä. Järven pohjoispäästä laskee Kuorasjärveen Mulkkuoja. Mulkkujärven eteläpäästä alkavan Larvanevan keskellä on Pierinlampi.
Mulkkujärven pinta laskettiin ilmeisesti yli 100 vuotta sitten. Laskun jälkeen heinät ja järvikorte valtasivat rannoilta alkaen noin puolet järven pinta-alasta. Tarinoiden mukaan isännät niittivät mulkkuja myöden heinää rannoista eläimille.
Mulkkujärven seutu on nimistöltään Etelä-Pohjanmaan hävyttömin paikka. Luonnonrauhaa kaipaavan ei kannata antaa liikaa painoarvoa härskeille karttamerkinnöille. Mulkkujärven kiertää kaunis patikkapolku. Polun varrella on lintutorni ja yksi maakunnan komeimmista laavupaikoista. Hukkalan kyläseuralle iso kiitos laavun runsaasta polttopuuvarastosta.
Mulkkujärven erämainen hiljaisuus lumosi minut. Oli mahtavaa löytää Etelä-Pohjanmaalta tällainen paikka! Mulkkujärvi tarjosi kaipaamaani luonnonrauhaa. Hieno katkos arkeen, nyt taas jaksaa!
Lapuan Alajoen viljelyslakeus on käsittämättömän laaja. Sen pituus on etelä-pohjoissuunnassa 20 kilometriä. Itä-länsi-suunnassa 8-9 kilometriä. Maisema uhkuu eteläpohjalaista historiaa ja perinnettä.
Alajoen lakeudella sijaitsee monien luontokuvaajien suosima Jokitupa. Esimerkiksi Jukka Risikko ja Tomi Katajamäki ovat kuvanneet paikalle unohtumattomia otoksia. Poikkesin muutama viikko sitten Alajoella kuvaamassa panoraamakuvia.
Kuvakulmilla testasi Olympus M.ZUIKO digital ed 300 mm 1:4 PRO -objektiivin. Kuvasin objektiivilla lintuja vesistöjen äärellä, ohi kiitäviä ralliautoja hiekkatien reunalla sekä katuradalla, vauhdikasta futista katsomosta stadionilla, Torisevan rotkojärveä, Merenkurkun saariston luontoa sekä muutamia henkilökuvia.
Pyrin testin aikana selvittämään onko Olympuksen 300 millinen niin vakuuttava ja kaikkea sitä mitä valmistaja lupaa: Tiiviisiin kuoriin pakattua huippulasia. Viimeisintä tekniikkaa. Erinomainen yhteensopivuus uuden Olympus OM-D E-M1 Mark II –kamerankanssa.
Pitkälle
Teleobjektiivit ovat perinteisesti olleet kalliita, isoja ja painavia. Tuhdit ominaisuudet ovat mahdollistaneet pitkän kuvausmatkan. Elektroniikka on kehittynyt viime vuosina huikeaa vauhtia. Teleobjektiiveja ei ole kuitenkaan pystytty korvaamaan digitekniikalla. Esimerkiksi Nokia nosti monsterikamerapuhelimeksi nimetyssä 1020-mallissa megapikseleiden määrän 41:een. Laitetta myytiin aikanaan settinä, joka toimitettiin pitkää objektiivia muistuttavassa paketissa.
Nokian tavoitteena oli saada aikaan kuvia, joista voi rajata pieniä alueita tai zoomata ilman pitkää objektiivia kuvanlaadun heikkenemättä. Kamera oli kuitenkin hidas. Liikkuvan kohteen kuvaaminen oli haastavaa. Nokiakaan ei onnistunut selättämään objektiivin lyhentämishaastetta.
Kaukaa kuvatakseen on yhä käytettävä linssiä, joka suurentaa kiikareiden tapaan kameran kennolle tallentuvaa kuvaa enemmän kuin lyhyempi objektiivi. Olympuksen objektiivi vastaa kaukokaipuuseen. 300 millin polttovälillä voi kuvata hyvin kaukaa, mutta kapealta kuva-alalta. Täyden kennon (kinokoon) kameroissa tarvittaisiin peräti 600 millin objektiivi vastaavan polttovälin saavuttamiseksi. Näihin verrattuna Olympus on helppo napata mukaan.
Kuvasin Veikkausliigaa SJK – KUPS ottelussa. Istuin sivukatsomossa puolivälistä toisen maalin suuntaan. Hämmästyksekseni lähempi maali oli jopa liian lähellä. Koko maalia ei saanut sopimaan kuvaan. Totuttelun jälkeen totesin futiksen kuvaamisen todella mielenkiintoiseksi. 300 millisellä pystyy vangitsemaan pelaajien ilmeitä, joita ei näe paljaalla silmällä. Futiksesta saa lähikuvia mistä päin tahansa Seinäjoen stadionia omalta paikaltaan liikkumatta.
Testasin Olympuksen 300 millistä OM-D E-M1 Mark II –kameralla. Sen huippuunsaviritetty tarkennusjärjestelmä yhdessä pitkän putken kanssa on kaikkien nopeasti liikkuvaa kohdetta kuvaavien unelmayhdistelmä. Toistaiseksi en ole löytänyt linssille liian vauhdikasta kohdetta. Jyväskylän Neste-rallissa kuvasin sekä tienpinnan tasolta että nosturista.
Neste ralli 2017.
Neste ralli 2017.
Neste ralli 2017.
Neste ralli 2017.
Tarkasti
Lintujen kuvaus ei ole aikaisemmin kuulunut kuvausrepertuaariini. Ripeä 300-millinen muutti tapani nähdä linnut. Ne tulivat lähemmäs ja yksityiskohtaisiksi.
Seinäjoen Kyrkösjärvellä liikkuvaan turvesaareen eksynyt teeri.
Valassaarilta liikkuvasta veneestä napattu erinomainen kuva. Kuvaaja Laura Hiisivuori.
Kanadanhanhi Raumalla.
Teeri ihmettelee istumapaikkaansa.
Kyrkösjärven linnustoa.
Kyrkösjärven linnustoa.
Jalkapallomatsissa käytin automaattitarkennusta. Mark II:n tarkennus toimi pommin varmasti yksiin linssin kanssa. Kaikki kuvat tarkentuivat pelaajiin, ei taustaan tai muualle.
Olympuksen kameranrungon erinomainen vakaaja toimii yhdessä objektiivin oman vakaajan kanssa. Tuplavakautus mahdollistaa tarkat kuvat käsivaralta. Kahden vakaajaan yhteistyö tuotti teräviä kuvia jopa liikkuvasta moottoriveneestä merellä. Seinäjoen Vauhtiajoissakuvasin ilmapatjan päältä Legends-autojen A-finaalia. Kuvista tuli erinomaisia ja videostakin objektiivin millimäärään nähden ihmeen hyvä kuvaajan epävakaasta alustasta huolimatta.
Kolmisatasen Olympuksen jokainen milli on laadukas. Objektiivi tekee minkä lupaa. Se on kallis, mutta myös yksi parhaista mikrojärkkäreiden linsseistä. Objektiivia on myyty pari vuotta. Linssi näyttäisi pitävän hintansa käytettynä kohtuullisen hyvin. Käytettyjä myydään noin parilla tuhannella eurolla. Uudesta joutuu pulittamaan lähes 2700 euroa.
Objektiivi on jämäkkä ja helppokäyttöinen. Vaihto manuaalista automaattitarkennukseen onnistuu silmänräpäyksessä. Kiinteä vastavalosuoja on kätevä ja mahdoton unohtaa kotiin.
Olen itse otettu objektiivin kuvanlaadusta. Mikrojärkkärilläkin voi nyt kuvata nopeaa liikettä kaukaa. Tuplavakautus tuo nautintoa kuvaamiseen. Jalkapalloa ja kilpa-autoja kuvatessa päästelin käsivaralta menemään. Jälki on poikkeuksetta tarkkaa.
Hankin oman objektiivini Foto-Formasta. Kävimme viimeisinä kesälomapäivinä perheeni kanssa Seinäjoen keskustassa. Vaimo ja tyttö menivät kirppikselle. Lompsin pojan kanssa kameraliikkeeseen. Ajattelin käyväni katsomassa myyntiin tullutta käytettyä linssiä. Toisin kävi. Jämäkkä Olympus tarttui mukaan ja on jatkossa aina matkassa kuvausreissuilla. Minulle kolmisatasesta tuli ”game changer –linssi” ainakin lintukuvauksessa. Aiemmin en jaksanut kiinnostua linnuista mutta nyt yllätän itseni suunnittelemasta lintukuvausreissuja tämän tästä.
Outi Mäenpää työreissulla kuvattuna syyskuun alussa. Kuvauspaikka oli matala pitkä koulutustila. Otin kuvan yli sadan katsojan takaa. Esiintymislava oli pimeämpi kuin muu osa salista. ISO 800:lla pystyi hyvin kuvaamaan ja kohina pysyi kohtuullisena.
Kuukuvat ovat yksi teleobjektiivien vahvuuksista. Tämä kuva Lehtimäeltä.
Kuukuvat ovat yksi teleobjektiivien vahvuuksista. Tämä kuva Lehtimäeltä.
Henkilökuvia pystyy 300 millisellä varsinkin ulkona ottamaan todella kaukaa. Vauhtiajojen Legends finaalissa gridgirl ohjasi autoja lähtöruutuihin.
Vauhtiajolauantai tarjosi harvinaisen laajan moottoriurheilumenun. Radalla kilpailtiin useissa luokissa. Mukana oli Drifting ja muita näytöslajeja. Stunts Freaks teamin esitys, lentonäytös ja FMX Freestyle show monipuolistivat päivän antia. Nähtävää riitti joka minuutille. Hienosti järjestetty Vauhtiajopäivä!
Henkilökuvia pystyy 300 millisellä varsinkin ulkona ottamaan todella kaukaa. Vauhtiajojen Legends finaalissa gridgirl ohjasi autoja lähtöruutuihin.
Vanha kansanviisaus kestoo Suomen kesä olevan lyhyt, mutta vähäluminen. Tänä kesänä helteiden lisäksi tyynet illat ovat olleet hyvin harvinaisia. Eilin puhuri laantui juuri ennen auringonlaskua. Pilviverho hälveni ja taivas kirkastui. Muutamia kauniita pilviä jäi kuitenkin lipumaan järven ylle.
Seinäjoen vuoden 2016 Asuntomessualueen kupeessa kasvaa runsaasti päivänkakkaroita. Olen koko kesän odottanut sopivaa iltaa auringonlaskun kuvaamiseen päivänkakkaroiden luona. Eilinen oli tähän juuri passeli ilta. Muutamiin kuviin lipui myös kuumailmapallo.
Niittyvillaksi usein kutsuttava Tupasvilla on todella kuvauksellinen kasvi. Tupasvillalla on jopa yli puoli metriä korkea varsi. Sen kruunaa valkea tupsu. Tuossa korkealle maasta nousevassa tuuheassa jouhihuiskussa on jotain arkista suurempaa. Hennot jouhet ovat kuin hienoin silkkinen pensseli. Silti ne pysyvät paikoillaan kovassakin tuiverruksessa pitkän, mutta vain pari millin vahvuisen varren päässä.
Suomalaisessa metsässä ei ole liiemmälti vastaavia kasveja. Tupasvilla on metsien hempeä blondi. Siitä on piikikkyys ja uhmakkuus kaukana. Mikä muu kasvi voisi olla yhtä untuvainen ja pehmeä? Tupasvilla poikkeaa karusta metsästä myös värinsä takia. Tiheä esiintymä värjää kesäisen metsän tai suon valkeaksi. Pienempi villarypäs on kuin keidas suon keskellä.
9.7.2017 täysikuu puolenyön aikaan Lehtimäellä.
9.7.2017 täysikuu puolenyön aikaan suomaisemassa.
Tupasvillaa suomalaisessa kesäyössä.
Kuu kurkkaa tupasvillasuolle.
Kyy tuli vastaan villoja etsiessä.
Tupasvillaa on kutsuttu myös nimillä karvapää, villapää sekä tupsuheinä.
Tupasvilla on erittäin monipuolinen hyötykasvi. Se kerää turvetta paremmin öljyä ja hylkii vettä. Tupasvilla lämmitää vaatteissa. Sitä käytetään myös kosmetiikkatuotteissa. Monet patjat ja tyynyt ovat täytetty Tupasvillalla.
Moni sosiaali- ja terveysalan asumispalvelupalveluyksikkö, päiväkoti sekä kuntoutuskeskus on nimetty Tupas- tai Niittyvillaksi. Hoitoalan ammattilaisten lisäksi villa on inspiroinut esimerkiksi runoilijoita. Aaro Hellaakoski kirjoittaa niittyvillasta runossaan Kesäyö:
Suopursu loihtii kesäisen ja vahvan tuoksumaailman metsäpoluille. Minussa suopursujen tuoksu herättää kansallisromanttisen tunteen. Sama aromi on huumannut Suomen metsissä jo satoja vuosia. Suopursun eteeristen öljyjen vahva tuoksu ympäröi suolla kulkijan. Ummistan silmäni. Hengitän sisääni suopursun villiä voimaa. Suopursuparfyymi valloittaa hajuaistini. Olo on ikiaikainen. Tuoksuelämys on koukuttava. En voi saada tätä liikaa.
Suopursuja Lehtimäellä heinäkuun alussa 2017.
Voimakkaan tuoksunsa lisäksi suopursu on näyttävä kasvi. Sen vankka varsi nousee sammaleesta vahvana kuin puu. Kukinto näyttää suuren ilotulitusraketin räjähdyskuvion pienoismallilta.
Suopursu kurkottaa korkealle Seinäjoen Karvasuolla kesäkuun 2017 lopussa. Kuva on otettu noin kello 22.00, aurinko paistaa hyvin alhaalta.
Suopursuista saa huikeita kuvia kasvupaikoillaan. Hienon yksilön sattuessa kohdalle kannattaa kokeilla makrokuvia. Läheltä suopursun värit ja kukinto ovat todella kauniita.
Suopursuja ja komeita pahkoja puussa.
Testikuvia OM-D E-M1 Mark II -kameralla, loittorenkaalla + Panasonicin 14-140 MM objektiivilla. Tarkennus ei onnistunut, mutta kuvasta saa käsityksen Suopursun makrokuvausmahdollisuuksista.
Suopursu kesäyön auringossa Karvasuolla Seinäjoella. Suopursua on käytetty pitkään hyötykasvina. Elias Lönnrot kirjoitti vuonna 1860, että suopursun ”keitevesi karkoittaa syöpäläiset eläimistä ja sioista, kun heitä sillä pestään, niin myös luteet vuoteista”. Nykyisin kasvista valmistetaan esimerkiksi tippoja, joiden mainostetaan auttavan käyttäjänsä vapautumaan ongelmien suosta.
kuvakulmilla.com 
