Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.  Sarjan ensimmäisen osan Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros, löydät tästä linkistä

Putaanköngäs on Suomen ainoa maljaputous. Maljaputouksiksi nimetään vesiputouksia, joissa vesi tippuu maljan muotoiseen altaaseen. Maailmalla tunnettuja maljaputouksia ovat esimerkiksi Hjálparfoss Islannissa, Punch Bowl Falls Oregonissa ja Kauai -vesiputous Hawajilla.

Putaankönkäälle umpimetsää myöten äänen perusteella

Putaankönkäälle ei ole tehty merkittyjä reittejä. Päätimme kävellä putoukselle autolta Nurmisaarenniemen metsätien kääntöpaikalta. Sieltä laskee kanoottiränni alas Oulankajoelle. Ennen jokirantaa lähdimme kulkemaan oikealle kaartavaa polkua. Polkua pitkin voi kulkea alkumatkan kohti putousta. Putaankönkäälle kannattaa patikoida mahdollisimman pitkään samoja korkeuskäyriä pitkin jokilaakson törmän päällä. Alempana maasto on kosteaa ja pusikkoista. Ylempiä käyriä myötäillen välttyy myös monelta nousulta ja laskulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neidonkenkä kukki kauniisti Oulankajoen törmällä.

Lompsimme eteenpäin pitkin kaunista kangasmetsää. Osassa metsää näkyivät vielä vanhan metsäpalon jäljet. Mustia kantoja törötti siellä täällä. Ehkä jopa yli puolen kilometrin päästä Putaankönkäästä havahduimme kosken etäiseen pauhuun. Päätimme suunnistaa loppumatkan äänen perusteella. Ensin ääni erottui hädin tuskin kuulostaen kaukaiselta taustakohinalta. Muutaman sadan metrin päässä putouksesta ääni voimistui jatkuvaksi pohinaksi, minkä alkuperästä ei ollut enää epäilystä. Olimme lähellä Suomen ainoaa maljaputousta. Kurkimme puiden väleistä joko köngäs näkyy. Poika saapui ensimmäisenä joen rantaan. Putousta ei vielä näkynyt. Ääni sen sijaan muistutti raivoisaa jylinää. Poikani kiihdytti tahtia ja paineli ääneen suuntaan puolijuoksua. Parin minuutin päästä saavuimme vaimon ja koiran kanssa poikamme seuraksi Putaankönkään kupeeseen.

Haukoin henkeäni. Jos vesiputouksille järjestettäisiin Miss Suomi -kilpailut, saattaisi ennakkosuosikki hyvinkin olla silmieni edessä pauhaava Putaanköngäs. Vesi virtaa kallioon kovertamaansa uraa pitkin maljaan, välillä häviten näkyvistä lähes kokonaan. Putouksen alaosassa vesi suorastaa syöksyy eteenpäin. Pohdimme poikani kanssa millaista olisi hellepäivänä mennä uimaan putouksen alle? Osa maailman maljaputouksista on suosittuja uimapaikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
”Maljanmuotoisuus” näkyy Putaankönkäässä selkeästi.

Pesä paraatipaikalla

Pystysuoran putouksen vasemmalla puolella komeili pyöreän, lähes maljan muotoinen linnunpesä. Pienen odottelun jälkeen huomasin koskikaran menevän pesään. Olikohan lintu ottanut mallia pesän rakentamiseen putouksen muodosta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koskikara lentelee putouksensa yläosassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koskikaran pesä vasemmalla ylhäällä. En tiedä minkä pesä alhaalla olevassa luolassa oli?

Putousta ja koskikaraa ihaillessa oli mahtavaa syödä eväät, jotka muistimme tällä kertaa ottaa mukaan. Paluumatkalla lähdimme kulkemaan Putaanojaa Oulankajoelle päin. Totesimme myöhemmin ratkaisun varsin raskaaksi. Purkuputaalta Oulankajoen rannasta itäänpäin autolle palaaminen oli todella kuluttavaa menomatkaan verrattuna. Jatkuvat nousut ja laskut vetivät reidet maitohapoille.

Putaanköngäs on ainutlaatuinen keidas keskellä erämaata. Vesiputousten ystävien kannattaa ehdottomasti Oulangassa käydessään poiketa Putaankönkäällä. Turha mennä ”kalaan” Hawajille asti, kun kotimaisista korpimetsistäkin löytyy kaunis maljaputous!

Seuraa Kuvakulmilla -blogia tällä viikolla! Lisää reissupäivityksiä luvassa! Lisää putouskuvia ja vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin löydät täältä.

Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin

Jokainen putousten kuvausreissu on minulle huippuhetki. Odotan ja valmistaudun putousretkelle huolellisesti sekä ajan kanssa. Kutkuttava odotus alkaa yleensä jo viikkoja ennen putoukselle lähtöä. Erityisesti ensimmäistä kertaa jollekin putoukselle meneminen on jännittävä hetki ja mielessä pyörii kysymyksiä. Kuinka paljon vettä joessa on, onko paikalla muita ihmisiä, minkälaiseksi sää muodostuu? Putouksen ääreen päästyäni rauhoitun. Virtaava vesi täyttää mieleni ja aika tuntuu pysähtyvän. Voisin jäädä ihailemaan putousta kuin putousta kuinka pitkäksi aikaa tahansa.

Toivon voivani vesiputouskuvilla välittää blogin seuraajille edes osan niistä tunteista, joita putoukset ovat minussa synnyttäneet. Toivottavasti tämä juttu innostaa katselemaan vesiputouksia uusin silmin ja uusista kuvakulmista!

 Järjestelmäkameran asetukset vesiputousten kuvaamisessa

Kameran suljinajasta päättäminen on tärkein valinta putousten kuvaamisessa. Kuvaaja voi valita kahdesta ”päävaihtoehdosta”. Ensimmäinen on pysäyttää veden liike nopealla suljinajalla (1/1000 ja siitä ylöspäin). Tätä kannattaa hyödyntää etenkin voimakkaissa virtauksissa, joissa esiintyy isoja pärskeitä. Nopea suljinaika varsinkin yhdessä pidemmän polttovälin (esim 100 mm) kanssa mahdollistaa pienten yksityiskohtien esiin nostamisen putouskuvasta, jossa on paljon sisältöä. Pidempi polttoväli mahdollistaa kuvaamisen kauempaa. Kuvaajan ei tarvitse kahlata (joskus hyvinkin) kivistä, liukasta ja epätasaista pohjaa pitkin kovassa virtauksessa.

Toinen ja oma suosikkivaihtoehtoni on käyttää huomattavasti pidempiä suljinaikoja. Pidempi suljinaika tekee vedestä samettista. Ilmiötä kutsutaan blurraantumiseksi. Isoja ja voimakkaita putouksia kuvattaessa sopivaa suljinaikaa voi lähteä etsimään sekunnin kieppeiltä. Pienempien putouksien kuvaamisessa sopiva aika on usein 1-5 sekuntia. Alla kuvasarjat eri valotusajoilla Härkähon koskelta ja Strömbergin koskelta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Hyvin pitkä valotus, esimerkiksi 10 sekuntia saa ison putouksen näyttämään jättimäiseltä blurrimuodostelmalta. Jos putouksen edessä on allas tai suvanto, voi siitä saada hyvin pitkällä valotuksella esiin pyörteitä, joita silmä ei hahmota lyhyillä valotuksella otetuista kuvista. Kannattaa siis kokeilla pitkää valotusta paikoissa, joissa vesi putoaa altaaseen. Esimerkiksi Puolangan Hepokönkäällä putouksen kanssa samaan altaaseen laskee pieni oja. Tällaisia erisuuntaisia virtauksia ei saa näkyville ilman hyvin pitkää valotusta. Kitkajoen Myllykosken alasuvanto on monissa matkailuesitteissä kuvattu noin minuutin valotusajalla, kuten alla. Muista varmistaa etukäteen kamerastasi kuinka pitkäksi valotusajan saa säädettyä. Usein maksimiarvo on 30 sekuntia. Tämä ei välttämättä riitä ison altaan pyörteen kuvaamiseen. Pystyt käyttämään pidempää valotusaikaa erillisellä kaukosäätimellä tai lataamalla remote -sovelluksen puhelimeesi.

Kuusamo Myllykoski 60 S lr
Kitkajoen Myllykosken alajuoksun suvanto 60 sekunnin valotuksella.

Liian pitkä valotusaika väärässä tilanteessa saa veden näyttämään maitomaiselta mössöltä. Kuva ei välttämättä ylivalotu (pala puhki) mutta yhteen kohtaan piirtyy niin paljon infoa, ettei vedestä enää hahmotu mitään muotoja.

Toinen pitkien valotusaikojen huono puoli on, että vesiputousten ympärillä olevien puiden, erityisesti lehtipuiden, terävyys heikkenee. Lehtien heiluminen näkyy kuvissa kuin kamera olisi heilahtanut kuvaa otettaessa. Terävyyden heikentymistä voi minimoida kuvaamalla mahdollisimman tyynellä säällä. Jotkut vesiputouskuvaajat ovat ratkaisseet ongelman ottamalla kaksi otosta eri valotusajoilla ja yhdistämällä nämä kuvankäsittelyohjelmalla. Monivalotukseksi kutsuttu tapa on kaikkein varmin tapa, mutta en ole ainakaan vielä itse siirtynyt sen käyttöön. Monivalotus on useimmissa kuvauskilpailuissa kielletty toimintatapa.

ISO -arvoksi kannattaa säätää pienin mahdollinen, kuten ISO125. ISO -arvoa kasvatettaessa kohina kuvissa lisääntyy nopeasti. Varsinkaan pitkillä valotusajoilla ISO -arvo ei ole olennainen asia vesiputouksia kuvattaessa.

Hyväksi perusaukoksi vesiputouksille olen todennut f7-11 (Panasonic GX7 ja Lumix 20 mm objektiivi sekä Sony Alpha A7 Mark II ja 28 mm objektiivi). Nykyisellä Olympus OM-D E-M1 Mark II -kameralla en ole vielä juurikaan kuvannut putouksia, mutta odotan todella paljon pääseväni uuden Olympuksen kanssa putouksille.

Vesiputouskuvaaja tarvitsee ainakin yhden laajakulmaisen objektiivin. Monet putoukset Suomessa sijaitsevat paikoissa, joissa toimiva kuvausmatka on kohtuullisen lyhyt. Ilman laajakulmaista objektiivia kuvaan ei saa sopimaan kaikkea mitä haluaisi. Lisäksi vesiputouksilla matkan pidentyessä lisääntyvät yleensä oksat ja muut kuvattavan kohteen eteen tulevat esteet joen rannoilla. Hankin itse ahtaita paikkoja varten kalansilmälisäkkeen Olympyksen Tough TG-4 kameraan. Todella laajan kuvakulman lisäksi se on vettä kestävä. Tämä mahdollistaa kuvaamisen niin, että osa kuva-alasta on veden alla.

Kyröskoski Hämeenkyrö Tero Hintsa
Kyröskosken valtavan putouksen katselutasanne sijaitsee aivan putouksen vieressä. Koko putouksen saaminen samaan kuvaan voisi onnistua kalansilmäobjektiivilla. Oheinen kuva Panasonic GX7 ja 20 mm objektiivi.

Aukon valinta on kuvaajan henkilökohtainen asia: haluaako tallentaa putouksen terävänä ympäristöineen vai nostaa putouskuvasta esille jotain kohtia, jotka toistuvat muita terävämpinä. Myös tarkennusalue on kuvaajan mieltymysten mukaan valittavissa. Manuaalitarkennusta käytettäessä olen todennut hyväksi tavaksi tarkentaa putouksen vieressä sijaitsevaan asiaan, esimerkiksi pensaaseen tai puuhun.

Välineet

1) Jalusta. Pitkä suljinaika tuo mukanansa pari vaatimusta. Kun kuvanvakaaja ei enää kykene pitämään ympäröivää maisemaa vakaana, pitää käyttää jalustaa. Hyvä jalusta on tukeva, kestää vettä, eikä kaadu virtauksessa. Pidän itse jalustan säätönopeutta ja monipuolisuutta tärkeänä. Nopeus on paljon kiinni lukkojen, kierteiden/jenkatappien ja kahvojen/vipstaakien laadusta. Vesiputouksia kuvataan usein virtaavassa vedessä. Saappaiden alla on mukuraisia, liukkaita kiviä. Sääsket ja mäkärät syövät ja hiki virtaa. Juuri kun kameran säädöt ovat kohdillaan, pitääkin paikkaa siirtää 40 senttiä. Jos jalusta ei tässä tilanteessa säädy nopeasti uuteen asentoon, saattaa innostus kuvaamiseen lopahtaa äkkiä. Asiantunteva valokuvakauppa osaa neuvoa jalustankin valinnassa. Seinäjoen Foto-Forman suosittelema Manfrotton jalusta on toiminut minun käytössäni erittäin hyvin.

2) Suotimet. Toinen vaatimus liittyy valon määrään. Etenkin kirkkaassa auringonvalossa alhaisin herkkyys (ISO) ja pienin aukko (f) eivät enää riitä pidentämään suljinaikaa tarpeeksi. Kuva palaa puhki vaikka aukoksi valitsee f22. Tilanteen pelastaa harmaasuodin eli ND-suodin.

Harmaasuotimia on saatavana sekä kiinteällä että säädettävällä tummennuksella. Lievempien harmaasuotimien (ND2-8) kanssa voi kuvata täysin normaalisti, kuten ilman suodinta, riippuen toki objektiivista. Tummemmilla suotimilla, kuten ND400, ei pysty tarkentamaan, koska kamerasta ei näe läpi. Manuaalinen tarkennus on tehtävä ensin ja lisättävä suodin sitten paikoilleen. Edellä mainittujen väliin osuvilla suotimilla, kuten ND64, tarkennuksen voi tehdä kameran automaattiasetustoiminnolla ja kääntää sitten manuaalille ennen kuvan ottamista. Käytän itse kesäaikaan pääosin Hoyan ND64 -suodinta päivällä otetuissa vesiputouskuvissa. Varhain keväällä ja syksyllä suotimeksi riittää useimmiten ND8. Kamerarepusta löytyy myös aina säädettävä ND4-400 suodin.

Pyöröpolarisaatiosuodin oli monelle luontokuvaajalle pitkään välttämätön työkalu. Suodin vähentää heijastuksia/heijastunutta valoa ja lisää kontrastia. Nykyisin RAW-kuvia kuvattaessa edellä mainittuja ominaisuuksia voidaan säätää jälkikäteen tietokoneella.

Oma kokemukseni perustuu Hoyan pyöröpolarisaatiosuotimeen. Pyöröpolarisaatiosuotimesta hyötyy varmasti, jos haluaa kuvata putousta niin, että kuvan etualalla veden alla kivet ja muut pohjan muodot näkyvät pinnan läpi. Pyöröpolarisaatiosuotimella saa myös vähennettyä utuisuutta putouksilla, joissa alajuoksussa kuvataan sumun seassa. Alla olevista kuvapareista Katikankanjonista näkyy pyöröpolarisaatiosuotimen vahvuus veden läpi kuvatessa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

UV-suodin ei periaatteessa muuta kuvaa mitenkään. Käytän UV-suodinta putouksilla, joissa putoava vesi aiheuttaa putouksen alajuoksulle voimakkaan sumun. UV-suotimen paikallaan ollessa voi rauhassa säätää kameraa ja ottaa testikuvia ilman pelkoa vesipisaroista objektiivissa sekä kuvassa. Kun säädöt ovat kunnossa, UV-suodin pois ja varsinaista kuvaa ottamaan!

3) Vastavalosuoja on pakollinen vesiputousten kuvaajan lisävaruste. Se vähentää tehokkaasti auringon aiheuttamia heijastuksia, lisää kontrastia ja suojaa linssiä pisaroilta.

4) Kosteussuojat. Vesiputouskuvaajan on varauduttava hyvään vesieristykseen. Putouksesta alas syöksyvä vesi lisää ilman kosteutta todella paljon, varsinkin jos vesi tippuu suoraan kallion päälle. Tällainen putous on esimerkiksi Juveninkoski Jämsässä. Lapissa sään vaihtelu saattaa yllättää, sadekuuro voi muodostua hyvinkin nopeasti. Sekä kameralaukku että kamera on suojattava riittävästi. Käytän itse raincover -suojaa Sonyn järkkärissä. Kamerarepussa on sisäänrakennettu ulosvedettävä suojapussi.

Kaiken varalle on aina mukana Olympuksen tough TG-4 pokkari, joka kestää vettä 15 metrin syvyyteen asti. Kännyköiden vesitiiviyden kanssa kannattaa olla varovainen. Hajotin yhden Sonyn Xperia puhelimen Kalmakurjenkosken putouksella. Vaikka kännykän luvataan kestävän vettä esimerkiksi 5 metrin syvyyteen, voi virtaus putouksella olla niin kova, että pintavedessäkin paine muodostuu puhelimelle liian suureksi. Osa putouskuvaajista kuljettaa mukanaan keittämätöntä riisiä isossa minigrip -pussissa. Rutikuiva riisi imee hyvin kosteutta ja on pelastanut monia kännyköitä sekä kameroita.

Hyvilläkin suojavälineillä kuvattaessa linssin pintaan osuu putouksilla aika-ajoin pisaroita. Linssi kannattaa tarkastaa usein, ettei vesipisko pilaa muuten täydellistä kuvaa. Linssin putsaamiseen soveltuvia mikrokuituliinoja on oltava mukana.

5) Muut varusteet. Vaatteisiin ja kenkiin kannattaa panostaa. Olin kerran Pornaisten Lahankoskella vanhoilla saappailla, jotka pitivät kyllä vettä, mutta pohjat olivat sileät. Kävelin mielestäni varovasti putouksen alajuoksun kiviä pitkin mutta yhtäkkiä jalat lähtivät alta. Kuvaajan reflekseillä kamera niin ylös kun saa ja mies kyljelleen kivien päälle. Kylki oli mustana viikon, mutta kamera säilyi ehjänä.

Kuusamon putouksia talvella kuvattaessa kannattaa laittaa jalkaan laittaa nastalliset kengät. Riippusillat ja kanjonien portaat ovat usein todella liukkaita. Jotkut putoukset ovat varsinaisia hyönteismagneetteja. Esimerkiksi Kurun Kettuojan Jylhänkosken putoukselle kannattaa ehdottomasti varata hyönteissuoja päähän.

 Sää, vuodenaika ja vuorokauden aika

Vesiputousten kuvaaminen onnistuu pääsääntöisesti parhaiten auringonlaskun ja -nousun aikoihin. Pilvinen poutasää on vesiputouskuvaajalle lottovoitto. Tuolloin vältytään suoran auringonvalon aiheuttamilta heijastuksilta ja valotusaikoja on helpompi pidentää kuin auringonpaisteella.

Edellisessä luvussa esitellyillä suotimilla voidaan keskipäivälläkin saada hyviä kuvia. Keskipäivällä ei ole riskiä sille, että joutuu kuvaamaan suoraan vastavaloon, koska aurinko paistaa ylhäältä. Myös varjot ovat lyhyimmillään, mikä helpottaa kuvaamista silloin, jos putous on notkelmassa tai muussa varjoisessa paikassa.

Vesiputoukset näyttävät parhaalta runsaan veden aikaan keväällä ja sateiden jälkeen. Keväisin putouksilta on löydettävissä virtauksia, joita ei kesän kuivilla ilmoilla ole. Varhain keväällä putousten ympäristö näyttää karulta. Värejä on niukasti ja puut ovat lehdettömiä. Ideaalia kalenteripäivää putousten kuvaamiseen ei ole, koska keväät ovat erilaisia.

Vihreäksi sammaloituneet kivet ovat parhaimmillaan erinomaisia kuvattavia. Joillakin putouksilla ja erityisesti säännellyillä koskilla vedenmäärän nopean laskun jälkeen kivien sammaleet ovat hyvin tumman vihreitä, lähes mustia. Vedenmäärässä on myös niin suuria jokikohtaisia eroja, että optimaalisen kuvausajankohdan löytäminen vaatii usein useamman reissun.

Lopuksi

Suomessa on paljon kauniita vesiputouksia. Löydät lähimmät putoukset helpoiten suomenvesiputoukset.fi nettisivustolta. Kamera mukaan ja kuvaamaan!

Kiitos kommenteista Jussi Laineelle ja Antti Hintsalle.

 

Kuvakulmilta löydät vesiputouskuvia alle listatuilta putouksilta:

Korkeakoski Maaningalla

Särkiköngäs Kuusamossa

Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs Kuusamossa

Jyrävän turkoosit jääaivot -Jyrävä Kuusamossa osa 2

Kiutaköngäs Kuusamossa

Jyrävä Kuusamossa

Saaripuron putous Kuusamossa

Kuopungin putous Kuusamossa

Myllynputous Multialla

Korvenkoski Leivonmäellä

Hepoköngäs Puolangalla

Komulanköngäs Hyrynsalmella

Kangasjoen putous Suomussalmella

Varisköngäs Suomussalmella

Härkäahonkoski Haapajärvellä

Myllypuron putous Tampereella

Kyröskosken putous Hämeenkyrössä

Risslan putous Fiskarissa

Myllykosken putous Karkkilassa

Myllykosken putous Karkkilassa osa 2

Koskenpään putous Salossa

Kalmakurjenkosken putous Tampereella

Kettuojan putous Kurussa

Kuhankosken putous Nurmijärvellä

Lahankosken putous Pornaisissa

Strömbergin kosken putous Helsingissä

Juveninkosken putous Jämsässä

Jägalan vesiputous Virossa

Sahakoski Kauhavalla

Lähiojassa sateen jälkeen / The ditch after the rain

Jatkuvien sateiden jälkeen ojan ovat täynnä (kylmää) vettä. Tulevan viikonlopun koskireissua odotellessa kävin naapureiden iloksi lähiojassa kahlaamassa ja kuvaamassa vesikasveja. Hiekkapohjaisen oja vesi on kirkasta ja ojassakin veden alla kaikki näyttää varsin erilaiselta kuin pinnalla.

Myllypuron putous kesällä / The Myllypuro waterfall at summer

Kuvakulmilla kävi aiemman kerran loppusyksystä Myllypuron putouksella Tampereen ja Nokian rajalla Kalkussa. Eilen putouksessa oli tosi vähän vettä. Myllypuron jyrkin kohta muistutti enemmän portaittaista koskea, kuin putousta. Alue on joka tapauksessa hieno lehtomainen metsäalue, jonka puro kruunaa.

Katso aiemmat kuvat Tampereen Kalmakurjenkosken vesiputoukselta ja muut vesiputouskuvat.

 

Myllyn putous Karhunahtaalla / The Myllyn putous waterfall

Petäjäveden ja Multian rajalla sijaitseva Karhunahtaan rotkovajoama on syntynyt miljoonia vuosia sitten. Rotko sijoittuu pohjois-eteläsuunnassa noin 1 kilometrin matkalle. Karhunahtaan kalliojyrkänne on korkeimmalta kohdaltaan 12 metriä korkea. Karhunahas on saanut nimensä vanhasta karhunmetsästystavasta, jossa karhu ajettiin jyrkkien kallioiden väliin, missä se oli helpompi kaataa.

Karhunahtaalle on rakennettu laavu, nuotiopaikka ja puucee. Alueella luontoon voi tutustua opastetulla n. 700 metrin pituisella opastetulla ”karhunpolulla”, joka kiertää karhunahtaan kanjonin ympäri.

Rotkon pohjalla virtaa Lihajoki. 7 kilometriä pitkä Lihajoki laskee Pengerjokeen ja lopulta Päijänteeseen. Lihajoki muodostaa Karhunahtaan pohjalle suvannon, jonka syvimmässä kohdassa vettä on 8 metriä.

Pengerjoki (Petäjävesi) muuttuu yläjuoksulle mentäessä ensin Ohrajoeksi, sitten ylempänä Liha- ja Ohrajoeksi.

Lihajoki (muodostuu Möllin- ja Sahinpuroista) laskee Karhunahtaaseen rotkon pohjoispäästä. Joki tippuu rotkoon portaittaisesta putouksesta noin 3,5 metrin korkeudelta. Putouksen lähellä on edelleen 1700-luvulla rakennetun Myllyn jäänteet. Tästä syystä putousta kutsutaan nimellä Myllyn putous.

Valokuvaaminen Karhunahtaalla

Karhunahtaalla yhdistyvät jylhät kalliot, virtaava vesi ja kauniin vihreät sammaleet. Lihajoen virtaus ei kesäkuun alussa ollut kovin suuri. Putouksessa sijaitsevien kivien sammalista huomasi, että virtausta on ollut kevättulvalla paljon enemmän. Joissain netistä löytyvissä kuvissa putous on kaksihaarainen, nyt oikea haara oli vain pieni noro.

Nyt Myllyn putouksen kuviin sai yhtaikaa virtaavaa vettä ja kauniita sammalia. Toukokuun alussa putous itsessään olisi varmasti näyttävämpi. Putouksesta ei nouse kuvaamista haittaavaa sumua. Kaiken kaikkiaan Karhunahas on luontokuvaajan unelmapaikka, lyhyen etäisyyden sisällä on monenlaista kuvattavaa.

Miten Karhunahtaalle löytää?

Ajetaan Jyväskylä-Keuruu valtatietä nro. 23, Petäjäveden kohdalta käännytään Multian tielle (nro 18), jota ajetaan n. 3 km. käänytään oikealle Kuivasmäentielle ja ajetaan n. 17 km. suoraan. Käännytään vasemmalle viitan ”karhunahas” kohdalta ja jatketaan n. 900 m metsäautotietä parkkipaikalle. Parkkipaikalta on 700 metrin kävelymatka karhunahtaan kierroksen lähtöpaikalle.


Korvenkosken putous Rutajoella Joutsassa / The Korvenkoski waterfall at the river Rutajoki (Joutsa, Rutalahti)

Korvenkoski on yksi Rutajoen monista koskista. Korvenkoski sijaitsee Joutsan Rutalahdessa Leivonmäen kansallispuiston alueella. 5,7 kilometriä pitkä Rutajoki alkaa Rutajärvestä ja laskee Päijänteeseen. Joen korkeusero on peräti 44 metriä.

Korvenkoskelle on helppo saapua autolla. Auton voi parkkeerata esimerkiksi Koskikaran koulun pihaan. Koulun pihaa vastapäätä alkaa 3,5 kilometriä pitkä patikointireitti Koskikaran kierros. Korvenkoski on heti kierroksen alussa. Heti polun alussa on myös nuotiokatos.

Rutajoessa on oma järvitaimen kanta. Kalojen nousun helpottamiseksi Korvenkoskeen on tehty Suomen ensimmäinen kallioon louhittu kalatie. Kalatie sopii koskimaisemaan hyvin.

Rutajoki on hyvin kirkas vetinen. Vesi ei näytä kuvissa keltaiselta, vaan valkoiselta. Valkoista väriä korosti erittäin kirkas ja aurinkoinen ilma, joka pakotti pitämään valotusajat lyhyinä harmaasuotimien kanssakin.

Onko Korvenkoski vesiputous?

Suomenvesiputoukset.fi -sivustolla vesiputoukseksi määritellään kosket, jotka suoraan edestä katsottuna näyttävät putoukselta. Korkeus tulee olla vähintään 2 metriä. Korvenkosken korkeus on 2-3 metriä, suurin pudotus noin 2 metriä. Kuten Kauhavan Jylhänkoski, Korvenkoskikin on joko vesiputous tai erittäin jyrkkä koski. Joka tapauksessa Rutajoki ja Korvenkoski ovat todella kaunis retkipaikka. Kannattaa käydä tsekkaamassa paikka ja päättää itse, koski vai putous?


Kalansilmäkuvakulma veden alle ja päälle – Olympus TG-4 + Kalansilmälisäke

Kuvakulmilla -blogin kuvat on otettu pääosin Panasonic GX7 ja Olympus Tough TG-4 -kameroilla. TG-4 poikkeaa monista muista pokkareista kestävyytensä ja laajentamismahdollisuuksista takia. Kameraan voi liittää erilaisia lisävarusteita, kuten kalansilmän.

Olympuksen kalansilmän tekniikkaa

FCON-T01 Fisheye Converter on TG-1,2,3 ja 4 kameroihin suunniteltu kalansilmälisäke. Laajakulmainen lisäke kiinnitetään kameraan soviterenkaalla CLA-T01. Kumpaakin tuotetta löytyi suoraan hyllystä Seinäjoella Fotoformasta. Soviterengas mahdollistaa myös 40,5 mm suotimien kiinnittämisen kameraan.

Kalansilmän kuvakulma on 130 astetta. TG-4 kameran polttoväli ilman lisäkettä on 25 mm ja lisäkkeen kanssa 19 mm. FCON-TO1 painaa 125 grammaa. Lisäke vaikuttaa kädessä jämäkältä ja laadukkaalta. Se on 27,2 mm korkea ja halkaisija on 65 mm. Linssin suurennussuhde on 0,74*. Lähin tarkennusetäisyys 6 cm. Linssi koostuu kolmesta erillisestä elementistä. Lisäke ei heikennä kameran (f2.0) valovoimaa.

Mikä parasta, kalansilmä on nimensä veroinen ja kestää ohjekirjan mukaan veden painetta 20 metrin syvyydessä 60 minuuttia. Olympuksen verkkosivuilla maksimisyvyyskestoksi on ilmoitettu varovaisemmin 12 metriä.

Valmistajan mukaan vedenpitävyys vastaa IP-luokituksen tasoa IPX8. Eurooppalaisen luokituksen nimi on lyhenne sanoista Ingress Protection. Luokitus on osa IEC:n (International Electrotechnical Commission) standardia 529. Luokka 8 on toiseksi korkein, sen yläpuolella on ainoastaan 9. Tämän luokan laitteet kestävät suurella paineella läheltä ruiskutettua kuumaa vettä ja höyryä.

Kuvaamista kalansilmällä

Kalansilmälisäkkeellä voi kuvata läheltä ja kuvaan sopii silti kohteita poikkeuksellisen suurelta alalta. Haittapuolena on tynnyrivääristymä, eli kuva vääntyy reunoistaan. Suorat viivat kääntyvät ulospäin varsinkin kuvan reuna-alueilla. Tynnyrivääristymää voi korjata photoshopilla.

Seinäjoen kirjasto 28.5.2016 Tero Hintsa.
Seinäjoen kirjaston lukupaikkoja. Ilman lisäkettä otettu käsittelemätön jpeg-kuva.
Seinäjoen kirjasto 28.5.2016 Tero Hintsa.
Sama paikka ja etäisyys kuin ilman lisäkettä. Jpeg-kuva, ei mitään käsittelyä. Tynnyrivääristymä näkyy hyvin kaareutuvina linjoina.
Seinäjoen kirjasto 28.5.2016 Tero Hintsa.
Seinäjoen kirjaston lastenosaston lukupaikka ilman lisäkettä. Jpeg-kuva, ei mitään käsittelyä.
Seinäjoen kirjasto 28.5.2016 Tero Hintsa.
Kalansilmällä samalta etäisyydeltä kuin ilman lisäkettä otettu käsittelemätön jpeg-kuva.
Seinäjoen kirjasto 28.5.2016 Tero Hintsa.
Seinäjoen kirjaston lastenosaston lukupaikka kalansilmällä samalta etäisyydeltä kuvattuna, kuin ilman lisäkettä otettu kuva. Tämän kuvan tynnyrivääristymää korjasin photoshopilla ja kontrastia lisätty.

Kalansilmälisäkkeellä voi kuvata läheltä ja paljon. Tästä on hyötyä erityisesti ahtaissa paikoissa. Zoomi kannattaa pitää minimissä, jolloin valovoima säilyy maksimaalisena ja kalansilmästä saadaan paras hyöty irti.

Itselläni suurin ennakko-odotus kohdistui kuvaamiseen veden pintakalvon tuntumassa niin, että osa kuva-alasta on veden alla ja osa veden yläpuolella. Tämä onnistuu Tough TG-4:lla ilman lisäkettäkin, mutta vaatii tarkkuutta linssin pienen halkaisijan takia. Pienikin heilahdus vie kuva-alaa joko veden alle tai päälle. Kalansilmällä tämä ongelma häviää. Testasin lisäkettä pari viikkoa sitten Puolangan Hepokönkäällä. FCON-T01:n avulla Suomen ehkä kuuluisimpaan vesiputoukseen saa helposti uusia kuvakulmia, joita olisi muuten mahdoton vankita kuviin. Iso etu juuri Hepokönkäällä on myös laajakulmaisuus, kuvausetäisyyden ollessa joka tapauksessa maksimissaan muutama kymmenen metriä.

Alkuvaikutelma FCON-T01 kalansilmästä on hyvin positiivinen. Vesitiiviinä se on luonteva lisävaruste TG-4 kameraan. Seuraa kesän aikana blogia, lisää kalansilmäkuvakulmia ja opettelun jälkeen mahdollisesti myös Photoshop-vinkkejä.

Komulanköngäs kaksihaarainen vesiputous Hyrynsalmella / Waterfall of two streams at the Hyrynsalmi

Komulanköngästä kutsuttiin aikaisemmin Lauttakönkääksi. Putous sijaitsee Lauttajärvestä lähtevässä Syväjoessa Hyrynsalmella. Komulankönkääksi putousta ruvettiin kutsumaan puukkomestari Setti Keräsen omistaman Komulan tilan mukaan.

Putous on alle 10metriä korkea, pystysuora ja kaksihaarainen. Eteläisempi haara on leveämpi ja runsaampi vetinen kuin pohjoisempi haara. Pohjoiseen haaraan vesi tulee kallioon louhitusta uomasta, jossa sijaitsee vuonna 1888 rakennettu mylly. Uomaa kutsuttiin aiemmin nimellä “rosvohotu”.

Putous on erittäin helposti saavutettava. Putous sijaitsee suoraan Hallanmaantien varressa. Patikoimalla putoukselle pääsee UKK-reittiä pitkin.

Paras paikka ihailla putousta on sen alapuolella. Putouksesta ei tule juurikaan sumua, joka haittaisi kuvaamista. Putouksen ympäristö on erittäin kaunis ja mieltä rauhoittava. Ehdottomasti yksi kauneimmista vesiputouksista, joilla olen tähän mennessä päässyt käymään. Suomenvesiputoukset.fi -sivustolla Komulanköngäs on saanut 4/5 tähteä.



 

TSEKKAA MUUTKIN VESIPUTOUKSET KUVAKULMILLA

Kangasjoen putous Suomussalmella

Varisköngäs Suomussalmella

Jägalan vesiputous Virossa

Sahakoski Kauhavalla

Kiutaköngäs Kuusamossa

Jyrävä Kuusamossa

Myllypuron putous Tampereella

Kyröskosken putous Hämeenkyrössä

Risslan putous Fiskarissa

Myllykosken putous Karkkilassa

Myllykosken putous Karkkilassa osa 2

Koskenpään putous Salossa

Kalmakurjenkosken putous Tampereella

Kettuojan putous Kurussa

Kuhankosken putous Nurmijärvellä

Lahankosken putous Pornaisissa

Strömbergin kosken putous Helsingissä

Juveninkosken putous Jämsässä

Jägalan vesiputous Virossa / The waterfall Jägala at Estonia

Jägalan vesiputous sijaitsee Jägalajoen alajuoksulla noin 4 kilometriä ennen kuin joki laskee Suomenlahteen. Jägalajoki on 97 kilometriä pitkä. Se saa alkunsa Pandiveren ylängöltä.

Viron Niagaraksi kutsuttu putous on 8 metriä korkea ja yli 50 metriä leveä. Jägala on Viron levein vesiputous. Putoava vesi on vuosituhansien aikana kuluttanut rantatörmää, jonka seurauksena on syntynyt lähes 300 metriä pitkä ja 12-14 m syvyinen jyrkkärinteinen laakso.

 


Kauhavan Sahakoski – Vesiputous vai ei ? The Sahakoski rapids – Waterfall or not?

Kauhavan Sahakoski (Jylhänkoski) sijaitsee Kauhavanjoessa.Sahakosken niskan yli kulkee Myllytien silta. Kauhavanjoki on noin 40 kilometriä pitkä ja se laskee Lapuanjokeen. Lapuanjoki päättyy Uudessakaarlepyyssä Pohjanlahteen.

Kosken rannalla on 1928 rakennettu voimalaitos. Rakennuksena se on poikkeuksellisen kaunis voimalaitokseksi. Netistä löytyy ainakin yksi kuva ennen voimalaitoksen rakentamista.

Kosken pudotuskorkeus on 7 metriä. Sahakosken koskiluokitus on IV – V. Koski alkaa 1,5m padolla, jonka jälkeen vesi virtaa noin 30 metriä kanjonissa. Kanjoni päättyy mutkaan oikealle ja jyrkkään kallioluiskaan. Luiskassa joki putoaa arviolta 10 metrin matkalla 5 metriä. On tulkintakysymys on luiska vesiputous vai ei. Putouksen jälkeen koski jatkuu rauhallisempana noin 200 metriä. Myös rauhallinen koskiosuus on erittäin kaunis.