Vauhtiajolauantai tarjosi harvinaisen laajan moottoriurheilumenun. Radalla kilpailtiin useissa luokissa. Mukana oli Drifting ja muita näytöslajeja. Stunts Freaks teamin esitys, lentonäytös ja FMX Freestyle show monipuolistivat päivän antia. Nähtävää riitti joka minuutille. Hienosti järjestetty Vauhtiajopäivä!
Vanha kansanviisaus kestoo Suomen kesä olevan lyhyt, mutta vähäluminen. Tänä kesänä helteiden lisäksi tyynet illat ovat olleet hyvin harvinaisia. Eilin puhuri laantui juuri ennen auringonlaskua. Pilviverho hälveni ja taivas kirkastui. Muutamia kauniita pilviä jäi kuitenkin lipumaan järven ylle.
Seinäjoen vuoden 2016 Asuntomessualueen kupeessa kasvaa runsaasti päivänkakkaroita. Olen koko kesän odottanut sopivaa iltaa auringonlaskun kuvaamiseen päivänkakkaroiden luona. Eilinen oli tähän juuri passeli ilta. Muutamiin kuviin lipui myös kuumailmapallo.
Niittyvillaksi usein kutsuttava Tupasvilla on todella kuvauksellinen kasvi. Tupasvillalla on jopa yli puoli metriä korkea varsi. Sen kruunaa valkea tupsu. Tuossa korkealle maasta nousevassa tuuheassa jouhihuiskussa on jotain arkista suurempaa. Hennot jouhet ovat kuin hienoin silkkinen pensseli. Silti ne pysyvät paikoillaan kovassakin tuiverruksessa pitkän, mutta vain pari millin vahvuisen varren päässä.
Suomalaisessa metsässä ei ole liiemmälti vastaavia kasveja. Tupasvilla on metsien hempeä blondi. Siitä on piikikkyys ja uhmakkuus kaukana. Mikä muu kasvi voisi olla yhtä untuvainen ja pehmeä? Tupasvilla poikkeaa karusta metsästä myös värinsä takia. Tiheä esiintymä värjää kesäisen metsän tai suon valkeaksi. Pienempi villarypäs on kuin keidas suon keskellä.
9.7.2017 täysikuu puolenyön aikaan Lehtimäellä.
9.7.2017 täysikuu puolenyön aikaan suomaisemassa.
Tupasvillaa suomalaisessa kesäyössä.
Kuu kurkkaa tupasvillasuolle.
Kyy tuli vastaan villoja etsiessä.
Tupasvillaa on kutsuttu myös nimillä karvapää, villapää sekä tupsuheinä.
Tupasvilla on erittäin monipuolinen hyötykasvi. Se kerää turvetta paremmin öljyä ja hylkii vettä. Tupasvilla lämmitää vaatteissa. Sitä käytetään myös kosmetiikkatuotteissa. Monet patjat ja tyynyt ovat täytetty Tupasvillalla.
Moni sosiaali- ja terveysalan asumispalvelupalveluyksikkö, päiväkoti sekä kuntoutuskeskus on nimetty Tupas- tai Niittyvillaksi. Hoitoalan ammattilaisten lisäksi villa on inspiroinut esimerkiksi runoilijoita. Aaro Hellaakoski kirjoittaa niittyvillasta runossaan Kesäyö:
Suopursu loihtii kesäisen ja vahvan tuoksumaailman metsäpoluille. Minussa suopursujen tuoksu herättää kansallisromanttisen tunteen. Sama aromi on huumannut Suomen metsissä jo satoja vuosia. Suopursun eteeristen öljyjen vahva tuoksu ympäröi suolla kulkijan. Ummistan silmäni. Hengitän sisääni suopursun villiä voimaa. Suopursuparfyymi valloittaa hajuaistini. Olo on ikiaikainen. Tuoksuelämys on koukuttava. En voi saada tätä liikaa.
Suopursuja Lehtimäellä heinäkuun alussa 2017.
Voimakkaan tuoksunsa lisäksi suopursu on näyttävä kasvi. Sen vankka varsi nousee sammaleesta vahvana kuin puu. Kukinto näyttää suuren ilotulitusraketin räjähdyskuvion pienoismallilta.
Suopursu kurkottaa korkealle Seinäjoen Karvasuolla kesäkuun 2017 lopussa. Kuva on otettu noin kello 22.00, aurinko paistaa hyvin alhaalta.
Suopursuista saa huikeita kuvia kasvupaikoillaan. Hienon yksilön sattuessa kohdalle kannattaa kokeilla makrokuvia. Läheltä suopursun värit ja kukinto ovat todella kauniita.
Suopursuja ja komeita pahkoja puussa.
Testikuvia OM-D E-M1 Mark II -kameralla, loittorenkaalla + Panasonicin 14-140 MM objektiivilla. Tarkennus ei onnistunut, mutta kuvasta saa käsityksen Suopursun makrokuvausmahdollisuuksista.
Suopursu kesäyön auringossa Karvasuolla Seinäjoella. Suopursua on käytetty pitkään hyötykasvina. Elias Lönnrot kirjoitti vuonna 1860, että suopursun ”keitevesi karkoittaa syöpäläiset eläimistä ja sioista, kun heitä sillä pestään, niin myös luteet vuoteista”. Nykyisin kasvista valmistetaan esimerkiksi tippoja, joiden mainostetaan auttavan käyttäjänsä vapautumaan ongelmien suosta.
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Suomen Grand Canyon tarjoaa todella Päähkänää purtavaksi
Kuusamo tarjosi jälleen pysäyttävän näyn. Aika tuntui seisovan Päähkänän kalliolta Kitkajokilaaksoaihaillessa. Loputonta vihreyttä katsellessa mieleeni tuli Ville Haapasalon kertomus Et muuten tätäkään usko -kirjasta. Haapasalo kertoo kellonsa pysähtyneen hänen käytyään katsomassa luostarissa pyhäinjäännöstä. Tarinan mukaan munkki oli rukoilemalla palsamoitunut itsensä arkussa. Munkin määräyksestä arkun oli saanut avata 70 vuoden kuluttua sulkemisesta. Arkku löytyi Tsetseniasta ja avattiin. Munkki oli palsamoitunut ja hänet siirrettiin pyhäinjäännöksenä alkuperäiseen luostariin. Haapasalo pääsi valikoituna vieraana katsomaan yhtä Venäjän suurimmista ihmeistä ja kello pysähtyi. Haapasalon kello ei alkanut toimimaan luostarista poistumisen jälkeenkään.
En tiedä olisiko kelloni pysähtynyt Päähkänällä, jos minulla olisi sellainen ollut? Muistelin mikä aiempi näköala olisi ollut vastaava. Ehkä Kolin kansallismaisema. Vahvimpana muistini sopukoista mieleeni nousi vuoden 2000 vierailu Grand Canyonilla. Vaikka olin nähnyt etukäteen paljon kuvia ja lukenut alueen historiasta, ei näkyä voi kokea kuin omin silmin. Jylhän vaihtelevat maaston muodot iskevät tajuntaan niin massiivisen tilan tunteen, että Pohjanmaan poika tuntee itsensä varsin pieneksi olennoksi. Joku esi-isä saattoi ehkä luulla tulleensa maailman laidalle saavuttuaan Päähkänään. Grand Canyonilta on jäänyt mieleen sama loputtomuuden fiilis. Tuntuu, että tämän maiseman täytyy jatkua tällaisena Venäjän yli Kiinan rajalle, ehkä se jatkuukin?
Kitkajoki mutkittelee kanjonissa.
Maailman perintökohteeksi viime vuonna esitetty Päähkänää pääsee ihailemaan Karhunkierrosta pitkin. Toinen vaihtoehto on kulkea paikalle polkua Päähkänäkalliontien päästä.
Päähkänäkallio on legendaarinen luontokuvauspaikka. Useat tunnetut ja palkitut luontokuvaajat kuvaavat Päähkänällä. Mikael Rantalaisen otoksia voi ihailla hänen kotisivuillaan. Hannu Hautala on myös kuvannut paljon Päähkänällä. Hautalan otoksia löydät esimerkiksi täältä.
Kanjonin pohjan kautta Saaripurolle
Laskeuduimme Päähkänältä 235 porrasaskelta pitkin Kitkajokilaakson pohjalle. Karhunkierrosta pitkin patikoimme Saaripuron varteen. Puron ylityksenä jälkeen kävelimme kohti voimistuvaa Saaripuron vesiputouksen ääntä. Viimeinen Kuusamon putouksista oli vielä näkemättä, mutta veden pauhu saavutti jo korvamme!
Kävelimme Saaripurolta ”oikoreittiä” autolle. Ajauduimme jossain vaiheessa puron väärälle puolelle, mistä meidät pelasti puron päälle kaatunut tai siirretty kelo.
Saaripuron putous yllätti korkeudellaan. Suomenvesiputoukset.fi –sivuston mukaan putous on 20 metriä korkea. Putouksesta tekee poikkeavan sen ympäristön jylhyys. Erityisesti putouksen niskalta alavirtaan katsellessa Kitkajoki suuret mittasuhteet asettavat Saaripuron vesiputouksen ainutlaatuisiin raameihin. Putous laskee yhteen Suomen hienoimmista jokilaaksoista.
Martti Luther unohtui Rukalle Päähkänän reissulta. Lutherin ja Kuusamon fiiliksiä löydät sarjan aiemmista jutuista:
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Kuopungin putous.
Kuusamo on vesiputousbongarin paratiisi. Suomenvesiputoukset.fi -sivuston listaamista Suomen 61 putouksesta peräti kuusi sijaitsee Kuusamossa. Massiivisen voimakkaat Jyrävä ja Kiutaköngäs, Uniikki Putaanköngäs ja kauniiseen kanjoniin putoava Saaripuro ovat kaikki unohtumattomia luontoelämyksiä. Niiden lisäksi Kuusamosta löytyvät Särkiojan ja Kuopungin putoukset. Niistä kumpi tahansa olisi voinut muodostua matkailunähtävyydeksi lähes missä tahansa muualla kuin toinen toistaan upeampia koskia täynnä olevassa Kuusamossa.
Kuopunki on muiden Kuusamon putousten tapaan erittäin kirkasvetinen. Putouksessa vesi on löytänyt useita kauniita reittejä alas törmää pitkin. Lehtipuiden ja -pensaiden määrä on harmillisen suuri. Pienellä raivauksella putous olisi vieläkin kauniimpi. Risuista huolimatta seisoin erittäin tyytyväisenä Kuopungin putouksen alajuoksulla. Kuopunki oli 26:s Kuvakulmilla -blogissa kuvattu putous!
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Kuusamon Paljakankylässä Kuusinkijoki virtaa kauniissa erämaamaisemissa. Erämaaidyllistä huolimatta suomalaiset ovat nimenneet yhden koskista Hevonperseeksi. Yksi Kuusamon vesiputouksista sijaitsee Hevonperseen alajuoksulle laskevassa Särkiojassa.
Suuntasin juhannusaattoaamuna Hevonpersettä kohti koiran kanssa. Poika ja vaimo lähtivät pyöräilemään. Kurvasin autolla Kuusinkijoentien päähän. Kävelymatkaa putoukselle kertyi reilu kilometri. Pienen putouksen äänen kuulin noin sadan metrin päähän. Kävelin ääntä kohta ja pian Särkiköngäs avautui edessäni. Pieni putous hurmasi minut heti. Kurussa sijaitsevan Kettuojan putouksentapaan Särkiköngästä on helppo ihailla ja kuvata. Alajuoksun rannoilla on tilaa, eivätkä risut ole työntyneet putouksen eteen näköalaa pilaamaan.
Käpytikan ja koskikaran kohtaaminen
Alajuoksun pohjoisrannalla kasvoi komeita haapoja. Jykeviä puita ihaillessa huomasin käpytikan koputtelevan suurimman haavan kylkiä. Kuvailin tikkaa. Se lennähti kosken keskellä kasvavan koivun rungolle. Vain metrin päässä tikasta istui oksalla Koskikara. Koskikara ei harmikseni kääntynyt katsomaan minuun päin, mutta tilanne oli todella mielenkiintoinen näinkin.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Istuin tunnin verran putouksen kuohuja ihailemassa. Kylmä keli piti yhä hyttyset poissa. Tikan ja koskikaran lisäksi koira piti minulle seuraa. Hieno pala suomalaista juhannusta. Olin tyytyväinen, että tuli lähdettyä Särkikönkäällekin.
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Ajoin muutama viikko takaperin Seinäjoella koeajotapahtumassa Haibiken Sduro Full FatSix -fatbike sähköpyörällä. Koeajosta innostuneena soittelin ennen Kuusamon reissua useampaan Rukalla pyöriä vuokraavaan firmaan. Etsin fatbikeä sähkömoottorilla. Ei löytynyt mistään, joten varasin RukaStoresta kaksi Feltin NINE-e 30 500 Wh maastopyörää. Poika ja vaimo ajoivat M -koon rungolla, minä L rungolla.
Pyörät rinteessä. Pyörien välistä aukeaa näkymä Konttaiselle.
Felt Bocschin moottorilla – Seniorien apuväline vai maastorallien kiituri?
Bocshin 250 watin sähkömoottori auttaa polkijaa alle 25 km/h nopeuksissa. Voimakkuuden voi valita neljästä tehosta. Lievintä eco-vaihdetta emme käyttäneet Rukan rinteissä. Toinen ja poikani eniten käyttämä voimakkuus oli Tour. Kolmanneksi vahvimmalla Sport-vaihteella pärjäsi lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Tehokkain Turbo-vaihde oli jyrkissä nousuissa erinomainen. En ole itse viime aikoina juurikaan pyöräillyt, silti turbolla pystyin ajamaan Rukan ylös leikitellen asvaltilla ja pienellä spurttauksella hiekkapohjaisia reittejä pitkin.
Ajelua Rukan huipun ja Peakin välillä.
Poluilla pyörä oli uskomaton. Ylämäissä muita pyöräilijöitä tuli vastaan selkäedellä. Saimme pojan kanssa hämmentyneitä katseita muita ohittaessamme. Totesin jo ensimmäisten kilometrien jälkeen pyörän monipuolistavan liikkumista enemmän kuin osasin odottaa. Pyörällä voi surutta kiskaista äärimmäisen raskaassa maastossa 2 tunnin lenkin ja mennä vielä loppupäiväksi Oulangan kansallispuistoon patikoimaan. Jos itse ajaisin normipyörällä pari tuntia hiihtokeskusta ylös ja alas ei sille päivälle voisi mitään muuta ohjelmaa suunnitella.
Vuosselissa pääsi vielä Juhannuksena ajamaan lumessa.
Vuokraamissamme pyörissä oli 500 Wh akut. Nämä riittävät 5-8 tunnin ajoon Rukan oloissa. Kaupasta ostettaessa pelkästä akusta joutuu pulittamaan yli 1000 euroa. Vuokraus sopi meille hyvin. Pyörät odottivat täysin valmiina käyttöön Ruka Storessa ja palvelu oli todella ystävällinen.
Rukalla loistavat puitteet sähkömaastopyöräilyyn
Rukan maastoissa oli mahtava pyöräillä. Tunturista pääsee alas useita reittejä. Extremepyöräilijöille Ruka Freeriders on rakentanut alamäkiajoreitin. Osalla reiteistä pintakerros on suurikokoista kiveä. Tämä röykkyyttää pyörää melkoisesti. Esimerkiksi yläasemalta kylälle loivaa reittiä laskiessa alkuosa on melkoista kivikkoa. Kannattaa laskea ensimmäinen lasku hitaammin ettei tule yllätyksiä.
Oli mahtavaa nähdä miten hienosti Rukan maastot sopivat kesäkäyttöön. Ajelimme kesäkelkkarataa ja maastopyörillä. Tällä kertaa meidän perheessä voiton vei ehdottomasti pyöräily. Maisemat vaihtuvat nopeammin kuin suksilla talvella, eikä sähkömoottorin tuuppaamina nousutkaan tuntuneet missään.
Sekalaisia kertomuksia kiipeilystä, talvivaelluksista ja niihin liittyvistä asioista sekä aivopieruista / Random stories of climbing and winter skihikes and things related to those // Follow me on twitter @LauriHilander
