Suopursu loihtii kesäisen ja vahvan tuoksumaailman metsäpoluille. Minussa suopursujen tuoksu herättää kansallisromanttisen tunteen. Sama aromi on huumannut Suomen metsissä jo satoja vuosia. Suopursun eteeristen öljyjen vahva tuoksu ympäröi suolla kulkijan. Ummistan silmäni. Hengitän sisääni suopursun villiä voimaa. Suopursuparfyymi valloittaa hajuaistini. Olo on ikiaikainen. Tuoksuelämys on koukuttava. En voi saada tätä liikaa.
Suopursuja Lehtimäellä heinäkuun alussa 2017.
Voimakkaan tuoksunsa lisäksi suopursu on näyttävä kasvi. Sen vankka varsi nousee sammaleesta vahvana kuin puu. Kukinto näyttää suuren ilotulitusraketin räjähdyskuvion pienoismallilta.
Suopursu kurkottaa korkealle Seinäjoen Karvasuolla kesäkuun 2017 lopussa. Kuva on otettu noin kello 22.00, aurinko paistaa hyvin alhaalta.
Suopursuista saa huikeita kuvia kasvupaikoillaan. Hienon yksilön sattuessa kohdalle kannattaa kokeilla makrokuvia. Läheltä suopursun värit ja kukinto ovat todella kauniita.
Suopursuja ja komeita pahkoja puussa.
Testikuvia OM-D E-M1 Mark II -kameralla, loittorenkaalla + Panasonicin 14-140 MM objektiivilla. Tarkennus ei onnistunut, mutta kuvasta saa käsityksen Suopursun makrokuvausmahdollisuuksista.
Suopursu kesäyön auringossa Karvasuolla Seinäjoella. Suopursua on käytetty pitkään hyötykasvina. Elias Lönnrot kirjoitti vuonna 1860, että suopursun ”keitevesi karkoittaa syöpäläiset eläimistä ja sioista, kun heitä sillä pestään, niin myös luteet vuoteista”. Nykyisin kasvista valmistetaan esimerkiksi tippoja, joiden mainostetaan auttavan käyttäjänsä vapautumaan ongelmien suosta.
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Suomen Grand Canyon tarjoaa todella Päähkänää purtavaksi
Kuusamo tarjosi jälleen pysäyttävän näyn. Aika tuntui seisovan Päähkänän kalliolta Kitkajokilaaksoaihaillessa. Loputonta vihreyttä katsellessa mieleeni tuli Ville Haapasalon kertomus Et muuten tätäkään usko -kirjasta. Haapasalo kertoo kellonsa pysähtyneen hänen käytyään katsomassa luostarissa pyhäinjäännöstä. Tarinan mukaan munkki oli rukoilemalla palsamoitunut itsensä arkussa. Munkin määräyksestä arkun oli saanut avata 70 vuoden kuluttua sulkemisesta. Arkku löytyi Tsetseniasta ja avattiin. Munkki oli palsamoitunut ja hänet siirrettiin pyhäinjäännöksenä alkuperäiseen luostariin. Haapasalo pääsi valikoituna vieraana katsomaan yhtä Venäjän suurimmista ihmeistä ja kello pysähtyi. Haapasalon kello ei alkanut toimimaan luostarista poistumisen jälkeenkään.
En tiedä olisiko kelloni pysähtynyt Päähkänällä, jos minulla olisi sellainen ollut? Muistelin mikä aiempi näköala olisi ollut vastaava. Ehkä Kolin kansallismaisema. Vahvimpana muistini sopukoista mieleeni nousi vuoden 2000 vierailu Grand Canyonilla. Vaikka olin nähnyt etukäteen paljon kuvia ja lukenut alueen historiasta, ei näkyä voi kokea kuin omin silmin. Jylhän vaihtelevat maaston muodot iskevät tajuntaan niin massiivisen tilan tunteen, että Pohjanmaan poika tuntee itsensä varsin pieneksi olennoksi. Joku esi-isä saattoi ehkä luulla tulleensa maailman laidalle saavuttuaan Päähkänään. Grand Canyonilta on jäänyt mieleen sama loputtomuuden fiilis. Tuntuu, että tämän maiseman täytyy jatkua tällaisena Venäjän yli Kiinan rajalle, ehkä se jatkuukin?
Kitkajoki mutkittelee kanjonissa.
Maailman perintökohteeksi viime vuonna esitetty Päähkänää pääsee ihailemaan Karhunkierrosta pitkin. Toinen vaihtoehto on kulkea paikalle polkua Päähkänäkalliontien päästä.
Päähkänäkallio on legendaarinen luontokuvauspaikka. Useat tunnetut ja palkitut luontokuvaajat kuvaavat Päähkänällä. Mikael Rantalaisen otoksia voi ihailla hänen kotisivuillaan. Hannu Hautala on myös kuvannut paljon Päähkänällä. Hautalan otoksia löydät esimerkiksi täältä.
Kanjonin pohjan kautta Saaripurolle
Laskeuduimme Päähkänältä 235 porrasaskelta pitkin Kitkajokilaakson pohjalle. Karhunkierrosta pitkin patikoimme Saaripuron varteen. Puron ylityksenä jälkeen kävelimme kohti voimistuvaa Saaripuron vesiputouksen ääntä. Viimeinen Kuusamon putouksista oli vielä näkemättä, mutta veden pauhu saavutti jo korvamme!
Kävelimme Saaripurolta ”oikoreittiä” autolle. Ajauduimme jossain vaiheessa puron väärälle puolelle, mistä meidät pelasti puron päälle kaatunut tai siirretty kelo.
Saaripuron putous yllätti korkeudellaan. Suomenvesiputoukset.fi –sivuston mukaan putous on 20 metriä korkea. Putouksesta tekee poikkeavan sen ympäristön jylhyys. Erityisesti putouksen niskalta alavirtaan katsellessa Kitkajoki suuret mittasuhteet asettavat Saaripuron vesiputouksen ainutlaatuisiin raameihin. Putous laskee yhteen Suomen hienoimmista jokilaaksoista.
Martti Luther unohtui Rukalle Päähkänän reissulta. Lutherin ja Kuusamon fiiliksiä löydät sarjan aiemmista jutuista:
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Kuopungin putous.
Kuusamo on vesiputousbongarin paratiisi. Suomenvesiputoukset.fi -sivuston listaamista Suomen 61 putouksesta peräti kuusi sijaitsee Kuusamossa. Massiivisen voimakkaat Jyrävä ja Kiutaköngäs, Uniikki Putaanköngäs ja kauniiseen kanjoniin putoava Saaripuro ovat kaikki unohtumattomia luontoelämyksiä. Niiden lisäksi Kuusamosta löytyvät Särkiojan ja Kuopungin putoukset. Niistä kumpi tahansa olisi voinut muodostua matkailunähtävyydeksi lähes missä tahansa muualla kuin toinen toistaan upeampia koskia täynnä olevassa Kuusamossa.
Kuopunki on muiden Kuusamon putousten tapaan erittäin kirkasvetinen. Putouksessa vesi on löytänyt useita kauniita reittejä alas törmää pitkin. Lehtipuiden ja -pensaiden määrä on harmillisen suuri. Pienellä raivauksella putous olisi vieläkin kauniimpi. Risuista huolimatta seisoin erittäin tyytyväisenä Kuopungin putouksen alajuoksulla. Kuopunki oli 26:s Kuvakulmilla -blogissa kuvattu putous!
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Kuusamon Paljakankylässä Kuusinkijoki virtaa kauniissa erämaamaisemissa. Erämaaidyllistä huolimatta suomalaiset ovat nimenneet yhden koskista Hevonperseeksi. Yksi Kuusamon vesiputouksista sijaitsee Hevonperseen alajuoksulle laskevassa Särkiojassa.
Suuntasin juhannusaattoaamuna Hevonpersettä kohti koiran kanssa. Poika ja vaimo lähtivät pyöräilemään. Kurvasin autolla Kuusinkijoentien päähän. Kävelymatkaa putoukselle kertyi reilu kilometri. Pienen putouksen äänen kuulin noin sadan metrin päähän. Kävelin ääntä kohta ja pian Särkiköngäs avautui edessäni. Pieni putous hurmasi minut heti. Kurussa sijaitsevan Kettuojan putouksentapaan Särkiköngästä on helppo ihailla ja kuvata. Alajuoksun rannoilla on tilaa, eivätkä risut ole työntyneet putouksen eteen näköalaa pilaamaan.
Käpytikan ja koskikaran kohtaaminen
Alajuoksun pohjoisrannalla kasvoi komeita haapoja. Jykeviä puita ihaillessa huomasin käpytikan koputtelevan suurimman haavan kylkiä. Kuvailin tikkaa. Se lennähti kosken keskellä kasvavan koivun rungolle. Vain metrin päässä tikasta istui oksalla Koskikara. Koskikara ei harmikseni kääntynyt katsomaan minuun päin, mutta tilanne oli todella mielenkiintoinen näinkin.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Istuin tunnin verran putouksen kuohuja ihailemassa. Kylmä keli piti yhä hyttyset poissa. Tikan ja koskikaran lisäksi koira piti minulle seuraa. Hieno pala suomalaista juhannusta. Olin tyytyväinen, että tuli lähdettyä Särkikönkäällekin.
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Ajoin muutama viikko takaperin Seinäjoella koeajotapahtumassa Haibiken Sduro Full FatSix -fatbike sähköpyörällä. Koeajosta innostuneena soittelin ennen Kuusamon reissua useampaan Rukalla pyöriä vuokraavaan firmaan. Etsin fatbikeä sähkömoottorilla. Ei löytynyt mistään, joten varasin RukaStoresta kaksi Feltin NINE-e 30 500 Wh maastopyörää. Poika ja vaimo ajoivat M -koon rungolla, minä L rungolla.
Pyörät rinteessä. Pyörien välistä aukeaa näkymä Konttaiselle.
Felt Bocschin moottorilla – Seniorien apuväline vai maastorallien kiituri?
Bocshin 250 watin sähkömoottori auttaa polkijaa alle 25 km/h nopeuksissa. Voimakkuuden voi valita neljästä tehosta. Lievintä eco-vaihdetta emme käyttäneet Rukan rinteissä. Toinen ja poikani eniten käyttämä voimakkuus oli Tour. Kolmanneksi vahvimmalla Sport-vaihteella pärjäsi lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Tehokkain Turbo-vaihde oli jyrkissä nousuissa erinomainen. En ole itse viime aikoina juurikaan pyöräillyt, silti turbolla pystyin ajamaan Rukan ylös leikitellen asvaltilla ja pienellä spurttauksella hiekkapohjaisia reittejä pitkin.
Ajelua Rukan huipun ja Peakin välillä.
Poluilla pyörä oli uskomaton. Ylämäissä muita pyöräilijöitä tuli vastaan selkäedellä. Saimme pojan kanssa hämmentyneitä katseita muita ohittaessamme. Totesin jo ensimmäisten kilometrien jälkeen pyörän monipuolistavan liikkumista enemmän kuin osasin odottaa. Pyörällä voi surutta kiskaista äärimmäisen raskaassa maastossa 2 tunnin lenkin ja mennä vielä loppupäiväksi Oulangan kansallispuistoon patikoimaan. Jos itse ajaisin normipyörällä pari tuntia hiihtokeskusta ylös ja alas ei sille päivälle voisi mitään muuta ohjelmaa suunnitella.
Vuosselissa pääsi vielä Juhannuksena ajamaan lumessa.
Vuokraamissamme pyörissä oli 500 Wh akut. Nämä riittävät 5-8 tunnin ajoon Rukan oloissa. Kaupasta ostettaessa pelkästä akusta joutuu pulittamaan yli 1000 euroa. Vuokraus sopi meille hyvin. Pyörät odottivat täysin valmiina käyttöön Ruka Storessa ja palvelu oli todella ystävällinen.
Rukalla loistavat puitteet sähkömaastopyöräilyyn
Rukan maastoissa oli mahtava pyöräillä. Tunturista pääsee alas useita reittejä. Extremepyöräilijöille Ruka Freeriders on rakentanut alamäkiajoreitin. Osalla reiteistä pintakerros on suurikokoista kiveä. Tämä röykkyyttää pyörää melkoisesti. Esimerkiksi yläasemalta kylälle loivaa reittiä laskiessa alkuosa on melkoista kivikkoa. Kannattaa laskea ensimmäinen lasku hitaammin ettei tule yllätyksiä.
Oli mahtavaa nähdä miten hienosti Rukan maastot sopivat kesäkäyttöön. Ajelimme kesäkelkkarataa ja maastopyörillä. Tällä kertaa meidän perheessä voiton vei ehdottomasti pyöräily. Maisemat vaihtuvat nopeammin kuin suksilla talvella, eikä sähkömoottorin tuuppaamina nousutkaan tuntuneet missään.
Putaanköngäs on Suomen ainoa maljaputous. Maljaputouksiksi nimetään vesiputouksia, joissa vesi tippuu maljan muotoiseen altaaseen. Maailmalla tunnettuja maljaputouksia ovat esimerkiksi Hjálparfoss Islannissa, Punch Bowl Falls Oregonissa ja Kauai -vesiputous Hawajilla.
Putaankönkäälle umpimetsää myöten äänen perusteella
Putaankönkäälle ei ole tehty merkittyjä reittejä. Päätimme kävellä putoukselle autolta Nurmisaarenniemen metsätien kääntöpaikalta. Sieltä laskee kanoottiränni alas Oulankajoelle. Ennen jokirantaa lähdimme kulkemaan oikealle kaartavaa polkua. Polkua pitkin voi kulkea alkumatkan kohti putousta. Putaankönkäälle kannattaa patikoida mahdollisimman pitkään samoja korkeuskäyriä pitkin jokilaakson törmän päällä. Alempana maasto on kosteaa ja pusikkoista. Ylempiä käyriä myötäillen välttyy myös monelta nousulta ja laskulta.
Neidonkenkä kukki kauniisti Oulankajoen törmällä.
Lompsimme eteenpäin pitkin kaunista kangasmetsää. Osassa metsää näkyivät vielä vanhan metsäpalon jäljet. Mustia kantoja törötti siellä täällä. Ehkä jopa yli puolen kilometrin päästä Putaankönkäästä havahduimme kosken etäiseen pauhuun. Päätimme suunnistaa loppumatkan äänen perusteella. Ensin ääni erottui hädin tuskin kuulostaen kaukaiselta taustakohinalta. Muutaman sadan metrin päässä putouksesta ääni voimistui jatkuvaksi pohinaksi, minkä alkuperästä ei ollut enää epäilystä. Olimme lähellä Suomen ainoaa maljaputousta. Kurkimme puiden väleistä joko köngäs näkyy. Poika saapui ensimmäisenä joen rantaan. Putousta ei vielä näkynyt. Ääni sen sijaan muistutti raivoisaa jylinää. Poikani kiihdytti tahtia ja paineli ääneen suuntaan puolijuoksua. Parin minuutin päästä saavuimme vaimon ja koiran kanssa poikamme seuraksi Putaankönkään kupeeseen.
Haukoin henkeäni. Jos vesiputouksille järjestettäisiin Miss Suomi -kilpailut, saattaisi ennakkosuosikki hyvinkin olla silmieni edessä pauhaava Putaanköngäs. Vesi virtaa kallioon kovertamaansa uraa pitkin maljaan, välillä häviten näkyvistä lähes kokonaan. Putouksen alaosassa vesi suorastaa syöksyy eteenpäin. Pohdimme poikani kanssa millaista olisi hellepäivänä mennä uimaan putouksen alle? Osa maailman maljaputouksista on suosittuja uimapaikkoja.
”Maljanmuotoisuus” näkyy Putaankönkäässä selkeästi.
Pesä paraatipaikalla
Pystysuoran putouksen vasemmalla puolella komeili pyöreän, lähes maljan muotoinen linnunpesä. Pienen odottelun jälkeen huomasin koskikaran menevän pesään. Olikohan lintu ottanut mallia pesän rakentamiseen putouksen muodosta?
Koskikara lentelee putouksensa yläosassa.Koskikaran pesä vasemmalla ylhäällä. En tiedä minkä pesä alhaalla olevassa luolassa oli?
Putousta ja koskikaraa ihaillessa oli mahtavaa syödä eväät, jotka muistimme tällä kertaa ottaa mukaan. Paluumatkalla lähdimme kulkemaan Putaanojaa Oulankajoelle päin. Totesimme myöhemmin ratkaisun varsin raskaaksi. Purkuputaalta Oulankajoen rannasta itäänpäin autolle palaaminen oli todella kuluttavaa menomatkaan verrattuna. Jatkuvat nousut ja laskut vetivät reidet maitohapoille.
Putaanköngäs on ainutlaatuinen keidas keskellä erämaata. Vesiputousten ystävien kannattaa ehdottomasti Oulangassa käydessään poiketa Putaankönkäällä. Turha mennä ”kalaan” Hawajille asti, kun kotimaisista korpimetsistäkin löytyy kaunis maljaputous!
Olympuksen TG-4 kameralla ja kalansilmälisäkkeellä sai pienessä tilassa koko putouksen sopimaan hyvin kuvaan.
On se hieno!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koskikarat putouksen yllä.
Anekauppaa ankarasti aikoinaan vastustanut Martti Luther Putaankönkäällä.
Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”.
Juhannusviikko ja kesäloma alkoi retkivarusteiden pakkaamisella. Lomamatka käynnistyi tiistaiaamuna kotipihasta määränpäänä Ruka, Kuusamo. Matkalla poikkesimme Kalajoen hiekkasärkille jaloittelemaan ja nuuhkimaan meri-ilmaa. Oulun torilla oli toinen pysähdys, jossa nautiskelin kala-annoksesta sillä välin kun vaimo tutustui aittamyymälöiden käsityötarjontaan. Perillä Rukalla majoituimme huokeasti Rukakylän kupeeseen Aurinkorinteelle. Huoneistolta on vain muutaman minuutin kävely Rukakylän keskusaukiolle. Asunnon parvekkeelta aukeni koivujen kehystämä juhannusmaisema Talvijärvelle.
Särkkää piisaa Kalajoella.
Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ensimmäiseen päivään Kuusamossa. Ulkona satoi vuoroin lunta, vuoroin vettä. Päätimme epävakaisesta säästä huolimatta suunnata Pienelle karhunkierrokselle, koska seuraavan viiden vuorokauden sääennuste näytti tasaisen harmaalta. Ajoimme autolla Juuman kylään ja lähdimme patikoimaan.
Pidimme MyllykoskenMyllyllä hetken aikaa räntäsadetta ja pohdimme Pienen karhunkierroksen lenkin kulkusuuntaa. Päädyimme kiertämään lenkkiosuuden myötäpäivään ja sovimme taukopaikaksi Harrisuvannon laavun. Sateisena päivänä matkaa sai tehdä rauhassa. Vain muutama patikoija tuli vastaan ja Pyöreälammella oli perhe evästauolla.
Myllyllä kelpasi pitää sadetta. Näköala on täydellinen.
Ennen taukoa meitä sykähdytti eniten Kallioportti. Emme olleet kuulleetkaan Kallioportista ennen reissua. Myötäpäivään Pientä karhunkierrosta talsiessa Kallioportille saavutaan suolta. Yhtäkkiä suo päättyy ja edessä on pienehkö kalliosola. Nousimme solan reunalle, mistä aukeni jylhä näkymä alas vapaana virtaavan Kitkajoensuunnassa olevaan laaksoon. Näköala oli vielä huikeampi kivuttuamme Kallioportin päälle. Huipulta voi nähdä kauniin vihreän autiuden. Metsämaisema aaltoilee maan muotoja myötäillen Kitkajoen laaksoa pitkin.
Kallioportille saavuimme suolta, reitti näkyy kallion vasemmalla puolella.Mänty kurkottaa Kallioportilla kivien väliin jääneestä aukosta.
Harrisuvannolla ilman eväitä pyörteiden perässä
Reitin lähtöpisteestä on Harrisuvannolle matkaa noin 6 kilometriä. Kosteassa kelissä ja ylös-alas kumpuilevassa maastossa kulkeminen alkoi väsyttää aakeaan lakiaan tottuneen seurueen jalkoja. Tauko alkoi tuntua hyvältä ajatukselta jo ennen laavua. Ihailimme Harrisuvantoa lähestyttäessä kristallin kirkasta vettä suvantoon laskevassa purossa.
Superkirkasta vettä Harrisuvantoon laskevassa purossa.
Perille päästyämme avasin repun ja totesin unohtaneeni tekemäni eväsleivät jääkaappiin (onneksi makkarapaketti oli mukana). Vaikka skandaalin ainekset olivat koossa, selvisimme hyvin. Lapsiperheitä haluan kuitenkin muistuttaa eväiden tärkeydessä. Kaikilla on mukavaa kun syötävää on riittävästi. Maasto on sen verran raskaskulkuista ja kaloreita kuluu, että riittävät tauot hyvällä tarjoilulla takaavat matkan onnistumisen.
Harrisuvannon pohjoislaidan kalliolta aukeaa lähes esteetön näkymä suvannolle. Kahvin voimilla kipusin kalliolle ja totesin suvannossa olevan useita erisuuntaisia pyörteitä. Onpa kuvauksellinen paikka! Sää oli edelleen sateinen, räntä oli kyllä vaihtunut vedeksi. Onnistuin saamaan muutaman kohtuullisen otoksen pitkällä valotusajalla ilman pisaroita linssissä. Tämä on ehdottomasti yksi näköala, minkä takia luontokuvausta harrastavan kannattaa Kuusamon metsiä samoilla.
Yksinäinen koivu kurkottaa Harrisuvannon ylle.
Jyrävää odotellessa
Harrisuvannolta lähtiessä Kitkajoki ylitetään riippusiltaa pitkin. Joen ylityksen jälkeen lähdimme reitin mukana ylävirtaan Kitkajoen kanjonin päällä. Vaikka nälkä hieman kurni suolissa, pääsimme tilanteeseen nähden suotuisasti Jyrävälle. Olin poikani kanssa käynyt Jyrävällä viime talvena. Tuolloin putousta komistivat jääaivot. Toissa talvena kävin putouksella yksinäni. Vaimo oli nyt paikalla ensimmäistä kertaa.
Jokaisen suomalaisen tulisi käydä kerran elämässään hiljentymässä Jyrävän alajuoksulla. Vaikka tulvahuippu oli mennyt jo useampi viikko sitten, vettä oli putouksessa paljon. Olen käynyt kuvaamassa blogiin yli 20 vesiputouksella. Jyrävä on ehdottomasti voimakkain. Putous on suppilon muotoinen, yläosassa vesi tippuu arviolta noin 20 metrin levyisen ensimmäisen portaan yli. Heti perää seuraa uusi pudotus, mihin ympäröivä kallio pakottaa veden vain noin viisi metriä leveän rännin läpi. Ehkä lähimpänä Jyrävää näkemistäni putouksista on Kyröskoski. Hämeenkyrön suuruus virtaa vapaana valitettavasti vain muutaman kerran vuodessa.
Jyrävä 25 sekunnin valotusajalla. Etualan kivellä Martti Luther.
Tankkasimme lisää kahvia ja jatkoimme matkaa. Verensokerit saatiin nousuun vasta Rukan Kotipizzassa käynnin jälkeen. Oli erinomainen ja nopea palvelu sekä hyvät pizzat. Lämmitimme Aurinkorinteellä saunan ja totesimme päivän olleen eväiden puutteesta huolimatta erinomainen. Pieni karhunkierros täytti odotukset. Kylmästä ja sateisesta säästä johtuen saimme kulkea reittiä rauhassa, emmekä nähneet koko matkalla yhtään hyttystä.
Jyrävä nuotiopaikalta kuvattuna.
Uskonpuhdistuksen 500 vuotisjuhlavuoden kunniaksi saimme mukaamme Martti Lutherin. Aikanaan kansan omalle kielelle Raamatun kääntänyt Luther Myllykoskella.
Kukkiva lakka Pienellä Karhunkierroksella.
Jyrävä 4 sekunnin valotusajalla.
Harrisuvannon maisemia.
Seuraa Kuvakulmilla -blogia tällä viikolla! Lisää reissupäivityksiä luvassa!
Suomen korkeimmaksi vesiputoukseksi mainittu Korkeakoski on nimensä mukaisesti erittäin korkea. Enimmillään kosken korkeuden on väitetty olevan 46 metriä. Suomenvesiputoukset.fi -sivuston mukaan koski 36 metriä korkea, mikä on varmasti lähellä totuutta.
Korkeakosken ympäristö on luonnonsuojelualuetta.
Korkeakoski sijaitsee Maaningalla Korkeakoskentien varresta löytyvän parkkipaikan vieressä. Parkkipaikalta metsään astellessa voi jo kuulla kosken pauhun. Ensin vastaan tulee havumetsän läpi pujotteleva Löytynpuro. Kun kääntää katseensa alajuoksulle voi jo nähdä kiihtyvän virran. Putoukseksi Löytynpuro muuttuu syöksyessään tasaiseen metsämaahan aikoinaan revenneeseen kanjoniin.
Helposti ihailtava putous
Korkeakoskea korkeampia putouksia on Suomessa kolme. Kitsiputous Enontekiöllä, Auttinojan putous Posiolla ja Kevolinkka Utsjoella – Kaikki erämaaputouksia tiettömien taipaleiden päässä. Korkeakoskelle pääsee nopeasti ja se sopii hyvin esimerkiksi lapsiperheiden päiväretkikohteeksi.
Putousta pääsee ihailemaan ylhäältä päin koskenniskalle rakennetulta näköalatasanteelta. Putouksen korkeus hahmottuu yläjuoksulta hyvin. Kun kävelee yläjuoksulla kohti koskenniskaa sitä katsellen, tuntuu kuin Löytynpuro olisi leikattu poikki, leikkauskohdan jälkeen on vaan tyhjää. Koskenniskalla odottaa henkeä salpaava näky, vitsi miten korkea putous!
Näköalatasanne.
Rinnettä alas johtavia portaita pitkin voi muutamassa minuutissa kipaista putouksen alajuoksulle. Alhaalta katsottuna Korkeakoski on kuin pino pienempiä putouksia. Jos Korkeakoski pilkottaisiin paloihin, siitä saisi kolme tai neljä erillistä vesiputousta.
Kosken yläjuoksulla virran keskelle jäänyt myllynkivi.
Koskenniska näkyy edessä. Koski on kuin poikkileikattu sen kohdalta.
Putous sivulta kuvattuna.
Korkeakoski kanjonin pohjalta kuvattuna.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Putoukseen juuttunut lankku.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Korkeakosken kanjoniin laskeva ”salapuro”.
Korkeakosken lisäksi kanjonista voi ainakin tulva-aikoina bongailla pienempiä putouksia. Kanjonin kiertävän polun varrelta löysin yhden ”salapuron”. Vesi virtasi välillä maan alla, aika-ajoin taas nousi kulkemaan näkyvää uomaa pitkin. Kuvakarusellissa on pari kuvaa ”salapurosta”. Tsekkaa myös video Korkeakoskelta.
4K kuvaa tallentava kamera alle satasella? Kuinka moni olisi uskonut kolme vuotta sitten? Nyt tämä on totta ja Alajärven Tekniset myymälästä samaan hintaan mukaan tuli laatikollinen kuvaustarvikkeita. Kuvakulmilla -Blogi selvitti mihin action kameroiden halpasarjalaisen rahkeet riittävät.
Action kamerat yleistyvät nopeasti
Action kameroiden suosio on kasvanut räjähdysmäisesti Go pro -kameroiden viitoittamalla tiellä. Action kamerat ovat pieniä ja kevyitä. Kameran saa kiinnitettyä pyörään, kypärään, autoon, kajakkiin, reppuun, surffilautaan tai vaikkapa puun latvaan. Action kamerat ovat ulkoasultaan yksinkertaisia ja pelkistettyjä. Sisältä löytyy pieneen tilaan pakattua huipputekniikkaa.
Go pro on pitkään ollut Action kameroiden kiistaton kuningas. Viime vuosina muutkin tunnetut merkit ovat tuoneet markkinoille omia mallejaan, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut kiilaamaan Go prota ykköspallilta. Nyt markkinoita hämmentää ihmeellinen kamera Kiinasta. 4K HD DV Sports -kamera ei yllä teknisiltä ominaisuuksiltaan uusien Gopro -mallien tasolle, mutta erittäin alhainen hinta tekee kamerasta mielenkiintoisen.
Action kameroiden tekniikkaa
Action kameroiden linssit ovat erittäin laajakulmaisia kalansilmäobjektiiveja. Kalansilmä -nimitys viittaa ulospäin kaareutuvaan linssiin, joka pystyy tallentamaan muita objektiiveja laajemman näkymän. 4K HD DV Sports -kameran kuvakenttä on 170 astetta. Superlaajalla kuvakulmalla kuvattuja videoita katsottaessa voi lähes tuntea itse olevansa ajamassa pyörällä tai laskettelemassa.
Haittapuolena 4K HD DV Sports -kameran laajasta kuvakulmasta seuraa voimakas tynnyrivääristymä. Se ilmenee suorien viivojen, kuten horisontin tai puuaidan käyristymisenä. Keskiosastaan voimakkaasti ulkonevat kalansilmäobjektiivit likaantuvat herkästi. Koholla olevaan linssiin tökkää helposti esimerkiksi sormella.
Kaikki parhaat actionkamerat kuvaavat jo 4K -videota, jotkut jopa 8K:ta. 4K -termi on lähtöisin elokuvateattereista, joissa elokuvaprojektorien tarkkuus on 4 096 x 2 160 pikseliä. 4K viittaa noin 4 000 pikselin vaakatarkkuuteen. Kuva muodostuu siis vaakasuunnassa noin 4000 kuvapisteestä. 4K:ssa pikseleiden määrä on nelinkertainen Full HD:n verrattuna. Full HD kuvassa pikseleitä on 1920 x 1080. Monissa 4K kameroissa resoluutio on lähes elokuvateatterien tasolla 3840 x 2160 kuvapisteessä. Tähän tarkkuuteen yltää myös 4K HD DV Sports -kamera.
Käytännössä 4K tarkoittaa tarkempaa kuvaa ja yksityiskohtaisuutta, mikäli katsojalla on tähän tarkkuuteen yltävä katselulaite. 4K:n edut tulevat esille isolla ruudulla tai projektorilta. 4K -videossa on hyvät muokkausmahdollisuudet, sitä voi suuren kuvapisteiden määrän takia rajata enemmän. 4K -videon kuvaaminen edellyttää nopeaa muistikorttia ja videon editointi potkua tietokoneelta.
Kennon pikselimäärän ohella toinen videon laatuun vaikuttava tekninen asia on tallennusnopeus. Tallennusnopeus ilmaistaan yleensä fps (frames per second) -merkinnällä, eli kuinka monta kertaa sekunnissa kamera pystyy tallentamaan jonkin kennolle piirtyneen kuvan. Asiasta käytetään myös nimeä kuvataajuus. 4K HD DV Sports –kamera tallentaa 30 kuvaa sekunnissa 4K-kuvaa (3840 x 2160 pikseliä), mikä riittää normaalikuvaukseen ja mobiililaitteilla katseluun hyvin. Virtuaalilaseilla videoita katsottaessa kuvataajuudeksi suositellaan 60 fps:ää, pienemmällä vauhdilla kuva alkaa nykimään. 1920*1080 kokoista kuvaa 4K HD DV Sports -kamera pystyy tallentamaan 60 kuvaa sekunnissa. Go Pro HERO4 tallentaa samanlaatuista kuvaa samoin 60 kuvaa. Vasta Go pron malli HERO5 kykenee 120 kuvan sekunttivauhtiin samalla pikselimäärällä.
Still-kuvan koko on 16 megapikseliä. Kuvanlaatu riittää varsinkin ulkona otetuissa kuvissa hyvin nettikäyttöön ja pienikokoisten kuvien tulostamiseen. Sisälläkin hyvässä valaistuksessa kuvista tulee kohtuullisen hyviä.
Nopeuden kasvaessa tosi suureksi, kameran suljinaika stillkuvissa ei meinaa riittää ja tarkennusta on vaikea saada oikeaan paikkaan. Esimerkiksi tässä taustan pallot tarkkoja.Kuitenkin stillkuviakin toiminnasta voi saada. Tässä nukenheittäjä hienosti tarkka ja nukkeen jäänyt liike tuo kuvaan eloa, kuten nukke liikkuisi yhä.Hyvässä valaistuksessa kameralla saa hyviä stillkuvia myös sisältä.
Sports Action kameran kuvanlaatu ja käytettävyys
Helppokäyttöisyys ja monipuolisuus ovat 4K HD DV Sports -kameran valtit. Kamera on helppokäyttöinen ilman suojakuorta ja suojakuoren kanssa. Suojakuoren saa kiinnitettyä helposti polkupyörään, auton koelautaan tai mistä hyvänsä halutaan kuvata. 4K HD DV Sports -kameran myyntipakkauksen mukana tulee kameran hintaan nähden hämmästyttävän laaja tarvikevalikoima.
4K HD DV Sports -kamera pärjää tarvikkeiden ja kestävyyden puolesta kalliimmille kameroille. Vesi, lumi, pöly ja muta pysyvät ulkona. Kuvasin kameralla pakkasella, ainakaan -15’C astetta ei tuottanut vielä minkäänlaisia ongelmia.
Kuvanlaadultaan Sports Action kamera vastaa nykyisiä kännykkäkameroita. Helposti mukana kulkevalla kameralla on helppo ikuistaa lenkkeilyfiiliksiä tai kuvata fillarilenkkiä. Kuvanlaatu ei yllä parhaiden action –kameroiden tasolle. Kirkkaissa kohdissa kuvaa ilmenee puhkipalamista ja kohinaa esiintyy kohtuullisen paljon. Kamerassa on kuitenkin paljon hyvää ja se on niin edullinen, ettei sillä hinnalla voi odottaakaan saavansa parasta mahdollista suorituskykyä.
11-v aktiiviliikkujan kokemus 4K HD DV Sports -kamerasta
Poikani harrastaa pyöräilyä, painia ja salibändyä. Kaikkea on jo kuvattu 4K HD DV Sports -kameralla. Pojat ovat innolla katselleet maastopyöräilyvideoita. Pyysin Helmeriä nimeämään kolme plussaa tai miinusta kamerasta:
+ Kameran saa helposti kiinnitettyä, eikä se heilu esimerkiksi pyörän sarvessa.
+ Kuvanlaatu on tarpeeksi hyvä.
– Kameran ollessa suojakotelossa videon äänet eivät kuulu kunnolla, koska mikrofonikin on suojakuoren sisällä. (Sama ongelma koskee kaikkia action kameroita, joissa on umpinainen suojakotelo)
Yhteenveto -Kenelle Sports Action kamera sopii?
Kamera on hämmästyttävän hyvä hintaansa nähden. Jos hintalaatu–suhde on tärkeämpää kuin kaikkein paras mahdollinen kuvanlaatu, kannattaa ehdottomasti tutustua 4K HD DV Sports -kameraan.
Jos kuvaa useista eri kuvakulmista eläimiä tai muuta liikkuvaa monilla eri kameroilla yhtä aikaa 4K HD DV Sports –kameran halpa hinta saattaa muodostua ratkaisevaksi tekijäksi ostopäätöstä tehtäessä. Go Pron hinnalla saa jopa viisi 4K HD DV Sports -kameraa. Monikameratekniikalla on viime aikoina saatu aikaan merkittäviä kuvia. Maailman parhaaksi luontokuvaksi vuonna 2016 valittiin Tim Lamanin action kameralla ottama kuva orangista. Laman oli kiinnittänyt useita kameroita korkean puun latvaan. Yhdellä kameroista hän sai napattua voittokuvan.
4K HD DV Sports -kamera sopii myös ensimmäistä Action kameraa etsivälle. Toimintakameran käyttö on mahdollista aloittaa tosi pienellä kynnyksellä 4K HD DV Sports -kameralla. Itse tulen käyttämään 4K HD DV Sports –kameraa kätevänä taskuun sopivana kamerana ja poika jatkaa liikunnan kuvaamista.
Jokainen putousten kuvausreissu on minulle huippuhetki. Odotan ja valmistaudun putousretkelle huolellisesti sekä ajan kanssa. Kutkuttava odotus alkaa yleensä jo viikkoja ennen putoukselle lähtöä. Erityisesti ensimmäistä kertaa jollekin putoukselle meneminen on jännittävä hetki ja mielessä pyörii kysymyksiä. Kuinka paljon vettä joessa on, onko paikalla muita ihmisiä, minkälaiseksi sää muodostuu? Putouksen ääreen päästyäni rauhoitun. Virtaava vesi täyttää mieleni ja aika tuntuu pysähtyvän. Voisin jäädä ihailemaan putousta kuin putousta kuinka pitkäksi aikaa tahansa.
Toivon voivani vesiputouskuvilla välittää blogin seuraajille edes osan niistä tunteista, joita putoukset ovat minussa synnyttäneet. Toivottavasti tämä juttu innostaa katselemaan vesiputouksia uusin silmin ja uusista kuvakulmista!
Kameran suljinajasta päättäminen on tärkein valinta putousten kuvaamisessa. Kuvaaja voi valita kahdesta ”päävaihtoehdosta”. Ensimmäinen on pysäyttää veden liike nopealla suljinajalla (1/1000 ja siitä ylöspäin). Tätä kannattaa hyödyntää etenkin voimakkaissa virtauksissa, joissa esiintyy isoja pärskeitä. Nopea suljinaika varsinkin yhdessä pidemmän polttovälin (esim 100 mm) kanssa mahdollistaa pienten yksityiskohtien esiin nostamisen putouskuvasta, jossa on paljon sisältöä. Pidempi polttoväli mahdollistaa kuvaamisen kauempaa. Kuvaajan ei tarvitse kahlata (joskus hyvinkin) kivistä, liukasta ja epätasaista pohjaa pitkin kovassa virtauksessa.
Toinen ja oma suosikkivaihtoehtoni on käyttää huomattavasti pidempiä suljinaikoja. Pidempi suljinaika tekee vedestä samettista. Ilmiötä kutsutaan blurraantumiseksi. Isoja ja voimakkaita putouksia kuvattaessa sopivaa suljinaikaa voi lähteä etsimään sekunnin kieppeiltä. Pienempien putouksien kuvaamisessa sopiva aika on usein 1-5 sekuntia. Alla kuvasarjat eri valotusajoilla Härkähon koskelta ja Strömbergin koskelta.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Hyvin pitkä valotus, esimerkiksi 10 sekuntia saa ison putouksen näyttämään jättimäiseltä blurrimuodostelmalta. Jos putouksen edessä on allas tai suvanto, voi siitä saada hyvin pitkällä valotuksella esiin pyörteitä, joita silmä ei hahmota lyhyillä valotuksella otetuista kuvista. Kannattaa siis kokeilla pitkää valotusta paikoissa, joissa vesi putoaa altaaseen. Esimerkiksi Puolangan Hepokönkäällä putouksen kanssa samaan altaaseen laskee pieni oja. Tällaisia erisuuntaisia virtauksia ei saa näkyville ilman hyvin pitkää valotusta. KitkajoenMyllykosken alasuvanto on monissa matkailuesitteissä kuvattu noin minuutin valotusajalla, kuten alla. Muista varmistaa etukäteen kamerastasi kuinka pitkäksi valotusajan saa säädettyä. Usein maksimiarvo on 30 sekuntia. Tämä ei välttämättä riitä ison altaan pyörteen kuvaamiseen. Pystyt käyttämään pidempää valotusaikaa erillisellä kaukosäätimellä tai lataamalla remote -sovelluksen puhelimeesi.
Kitkajoen Myllykosken alajuoksun suvanto 60 sekunnin valotuksella.
Liian pitkä valotusaika väärässä tilanteessa saa veden näyttämään maitomaiselta mössöltä. Kuva ei välttämättä ylivalotu (pala puhki) mutta yhteen kohtaan piirtyy niin paljon infoa, ettei vedestä enää hahmotu mitään muotoja.
Toinen pitkien valotusaikojen huono puoli on, että vesiputousten ympärillä olevien puiden, erityisesti lehtipuiden, terävyys heikkenee. Lehtien heiluminen näkyy kuvissa kuin kamera olisi heilahtanut kuvaa otettaessa. Terävyyden heikentymistä voi minimoida kuvaamalla mahdollisimman tyynellä säällä. Jotkut vesiputouskuvaajat ovat ratkaisseet ongelman ottamalla kaksi otosta eri valotusajoilla ja yhdistämällä nämä kuvankäsittelyohjelmalla. Monivalotukseksi kutsuttu tapa on kaikkein varmin tapa, mutta en ole ainakaan vielä itse siirtynyt sen käyttöön. Monivalotus on useimmissa kuvauskilpailuissa kielletty toimintatapa.
ISO -arvoksi kannattaa säätää pienin mahdollinen, kuten ISO125. ISO -arvoa kasvatettaessa kohina kuvissa lisääntyy nopeasti. Varsinkaan pitkillä valotusajoilla ISO -arvo ei ole olennainen asia vesiputouksia kuvattaessa.
Hyväksi perusaukoksi vesiputouksille olen todennut f7-11 (Panasonic GX7 ja Lumix 20 mm objektiivi sekä Sony Alpha A7 Mark II ja 28 mm objektiivi). Nykyisellä Olympus OM-D E-M1 Mark II -kameralla en ole vielä juurikaan kuvannut putouksia, mutta odotan todella paljon pääseväni uuden Olympuksen kanssa putouksille.
Vesiputouskuvaaja tarvitsee ainakin yhden laajakulmaisen objektiivin. Monet putoukset Suomessa sijaitsevat paikoissa, joissa toimiva kuvausmatka on kohtuullisen lyhyt. Ilman laajakulmaista objektiivia kuvaan ei saa sopimaan kaikkea mitä haluaisi. Lisäksi vesiputouksilla matkan pidentyessä lisääntyvät yleensä oksat ja muut kuvattavan kohteen eteen tulevat esteet joen rannoilla. Hankin itse ahtaita paikkoja varten kalansilmälisäkkeen Olympyksen Tough TG-4 kameraan. Todella laajan kuvakulman lisäksi se on vettä kestävä. Tämä mahdollistaa kuvaamisen niin, että osa kuva-alasta on veden alla.
Kyröskosken valtavan putouksen katselutasanne sijaitsee aivan putouksen vieressä. Koko putouksen saaminen samaan kuvaan voisi onnistua kalansilmäobjektiivilla. Oheinen kuva Panasonic GX7 ja 20 mm objektiivi.
Aukon valinta on kuvaajan henkilökohtainen asia: haluaako tallentaa putouksen terävänä ympäristöineen vai nostaa putouskuvasta esille jotain kohtia, jotka toistuvat muita terävämpinä. Myös tarkennusalue on kuvaajan mieltymysten mukaan valittavissa. Manuaalitarkennusta käytettäessä olen todennut hyväksi tavaksi tarkentaa putouksen vieressä sijaitsevaan asiaan, esimerkiksi pensaaseen tai puuhun.
Välineet
1) Jalusta. Pitkä suljinaika tuo mukanansa pari vaatimusta. Kun kuvanvakaaja ei enää kykene pitämään ympäröivää maisemaa vakaana, pitää käyttää jalustaa. Hyvä jalusta on tukeva, kestää vettä, eikä kaadu virtauksessa. Pidän itse jalustan säätönopeutta ja monipuolisuutta tärkeänä. Nopeus on paljon kiinni lukkojen, kierteiden/jenkatappien ja kahvojen/vipstaakien laadusta. Vesiputouksia kuvataan usein virtaavassa vedessä. Saappaiden alla on mukuraisia, liukkaita kiviä. Sääsket ja mäkärät syövät ja hiki virtaa. Juuri kun kameran säädöt ovat kohdillaan, pitääkin paikkaa siirtää 40 senttiä. Jos jalusta ei tässä tilanteessa säädy nopeasti uuteen asentoon, saattaa innostus kuvaamiseen lopahtaa äkkiä. Asiantunteva valokuvakauppa osaa neuvoa jalustankin valinnassa. Seinäjoen Foto-Forman suosittelema Manfrotton jalusta on toiminut minun käytössäni erittäin hyvin.
2) Suotimet. Toinen vaatimus liittyy valon määrään. Etenkin kirkkaassa auringonvalossa alhaisin herkkyys (ISO) ja pienin aukko (f) eivät enää riitä pidentämään suljinaikaa tarpeeksi. Kuva palaa puhki vaikka aukoksi valitsee f22. Tilanteen pelastaa harmaasuodin eli ND-suodin.
Harmaasuotimia on saatavana sekä kiinteällä että säädettävällä tummennuksella. Lievempien harmaasuotimien (ND2-8) kanssa voi kuvata täysin normaalisti, kuten ilman suodinta, riippuen toki objektiivista. Tummemmilla suotimilla, kuten ND400, ei pysty tarkentamaan, koska kamerasta ei näe läpi. Manuaalinen tarkennus on tehtävä ensin ja lisättävä suodin sitten paikoilleen. Edellä mainittujen väliin osuvilla suotimilla, kuten ND64, tarkennuksen voi tehdä kameran automaattiasetustoiminnolla ja kääntää sitten manuaalille ennen kuvan ottamista. Käytän itse kesäaikaan pääosin Hoyan ND64 -suodinta päivällä otetuissa vesiputouskuvissa. Varhain keväällä ja syksyllä suotimeksi riittää useimmiten ND8. Kamerarepusta löytyy myös aina säädettävä ND4-400 suodin.
Pyöröpolarisaatiosuodin oli monelle luontokuvaajalle pitkään välttämätön työkalu. Suodin vähentää heijastuksia/heijastunutta valoa ja lisää kontrastia. Nykyisin RAW-kuvia kuvattaessa edellä mainittuja ominaisuuksia voidaan säätää jälkikäteen tietokoneella.
Oma kokemukseni perustuu Hoyan pyöröpolarisaatiosuotimeen. Pyöröpolarisaatiosuotimesta hyötyy varmasti, jos haluaa kuvata putousta niin, että kuvan etualalla veden alla kivet ja muut pohjan muodot näkyvät pinnan läpi. Pyöröpolarisaatiosuotimella saa myös vähennettyä utuisuutta putouksilla, joissa alajuoksussa kuvataan sumun seassa. Alla olevista kuvapareista Katikankanjonista näkyy pyöröpolarisaatiosuotimen vahvuus veden läpi kuvatessa.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
UV-suodin ei periaatteessa muuta kuvaa mitenkään. Käytän UV-suodinta putouksilla, joissa putoava vesi aiheuttaa putouksen alajuoksulle voimakkaan sumun. UV-suotimen paikallaan ollessa voi rauhassa säätää kameraa ja ottaa testikuvia ilman pelkoa vesipisaroista objektiivissa sekä kuvassa. Kun säädöt ovat kunnossa, UV-suodin pois ja varsinaista kuvaa ottamaan!
3) Vastavalosuoja on pakollinen vesiputousten kuvaajan lisävaruste. Se vähentää tehokkaasti auringon aiheuttamia heijastuksia, lisää kontrastia ja suojaa linssiä pisaroilta.
4) Kosteussuojat. Vesiputouskuvaajan on varauduttava hyvään vesieristykseen. Putouksesta alas syöksyvä vesi lisää ilman kosteutta todella paljon, varsinkin jos vesi tippuu suoraan kallion päälle. Tällainen putous on esimerkiksi Juveninkoski Jämsässä. Lapissa sään vaihtelu saattaa yllättää, sadekuuro voi muodostua hyvinkin nopeasti. Sekä kameralaukku että kamera on suojattava riittävästi. Käytän itse raincover -suojaa Sonyn järkkärissä. Kamerarepussa on sisäänrakennettu ulosvedettävä suojapussi.
Kaiken varalle on aina mukana Olympuksen tough TG-4 pokkari, joka kestää vettä 15 metrin syvyyteen asti. Kännyköiden vesitiiviyden kanssa kannattaa olla varovainen. Hajotin yhden Sonyn Xperia puhelimen Kalmakurjenkosken putouksella. Vaikka kännykän luvataan kestävän vettä esimerkiksi 5 metrin syvyyteen, voi virtaus putouksella olla niin kova, että pintavedessäkin paine muodostuu puhelimelle liian suureksi. Osa putouskuvaajista kuljettaa mukanaan keittämätöntä riisiä isossa minigrip -pussissa. Rutikuiva riisi imee hyvin kosteutta ja on pelastanut monia kännyköitä sekä kameroita.
Hyvilläkin suojavälineillä kuvattaessa linssin pintaan osuu putouksilla aika-ajoin pisaroita. Linssi kannattaa tarkastaa usein, ettei vesipisko pilaa muuten täydellistä kuvaa. Linssin putsaamiseen soveltuvia mikrokuituliinoja on oltava mukana.
5) Muut varusteet. Vaatteisiin ja kenkiin kannattaa panostaa. Olin kerran Pornaisten Lahankoskella vanhoilla saappailla, jotka pitivät kyllä vettä, mutta pohjat olivat sileät. Kävelin mielestäni varovasti putouksen alajuoksun kiviä pitkin mutta yhtäkkiä jalat lähtivät alta. Kuvaajan reflekseillä kamera niin ylös kun saa ja mies kyljelleen kivien päälle. Kylki oli mustana viikon, mutta kamera säilyi ehjänä.
Kuusamon putouksia talvella kuvattaessa kannattaa laittaa jalkaan laittaa nastalliset kengät. Riippusillat ja kanjonien portaat ovat usein todella liukkaita. Jotkut putoukset ovat varsinaisia hyönteismagneetteja. Esimerkiksi Kurun Kettuojan Jylhänkosken putoukselle kannattaa ehdottomasti varata hyönteissuoja päähän.
Sää, vuodenaika ja vuorokauden aika
Vesiputousten kuvaaminen onnistuu pääsääntöisesti parhaiten auringonlaskun ja -nousun aikoihin. Pilvinen poutasää on vesiputouskuvaajalle lottovoitto. Tuolloin vältytään suoran auringonvalon aiheuttamilta heijastuksilta ja valotusaikoja on helpompi pidentää kuin auringonpaisteella.
Edellisessä luvussa esitellyillä suotimilla voidaan keskipäivälläkin saada hyviä kuvia. Keskipäivällä ei ole riskiä sille, että joutuu kuvaamaan suoraan vastavaloon, koska aurinko paistaa ylhäältä. Myös varjot ovat lyhyimmillään, mikä helpottaa kuvaamista silloin, jos putous on notkelmassa tai muussa varjoisessa paikassa.
Vesiputoukset näyttävät parhaalta runsaan veden aikaan keväällä ja sateiden jälkeen. Keväisin putouksilta on löydettävissä virtauksia, joita ei kesän kuivilla ilmoilla ole. Varhain keväällä putousten ympäristö näyttää karulta. Värejä on niukasti ja puut ovat lehdettömiä. Ideaalia kalenteripäivää putousten kuvaamiseen ei ole, koska keväät ovat erilaisia.
Vihreäksi sammaloituneet kivet ovat parhaimmillaan erinomaisia kuvattavia. Joillakin putouksilla ja erityisesti säännellyillä koskilla vedenmäärän nopean laskun jälkeen kivien sammaleet ovat hyvin tumman vihreitä, lähes mustia. Vedenmäärässä on myös niin suuria jokikohtaisia eroja, että optimaalisen kuvausajankohdan löytäminen vaatii usein useamman reissun.
Lopuksi
Suomessa on paljon kauniita vesiputouksia. Löydät lähimmät putoukset helpoiten suomenvesiputoukset.fi nettisivustolta. Kamera mukaan ja kuvaamaan!
Kiitos kommenteista Jussi Laineelle ja Antti Hintsalle.
Kuvakulmilta löydät vesiputouskuvia alle listatuilta putouksilta:
kuvakulmilla.com 
