Rukan huippu kurkottaa 492 metrin korkeuteen. Aurinko pilkahteli tänään kauniisti sankan pilviverhon takaa juuri kiivettyäni huipulle. Katso myös eiliset kuvat Konttaiselta.
Kuusamon Konttainen lienee yksi Suomen suosituimpia tykkylumen kuvauspaikkoja. Vaaran päällä puut ovat paksussa jäässä, vaikka nousun alussa ilmiötä olisikin vaikea uskoa. Viime talvena nousin vaaralle umpihangessa. Vasta satanut puuterilumi ei kantanut lumikenkiä. Tänään ylös asti pääsi kovaksi tampattua polkua pitkin, jota olisi voinut kävellä vaikka lenkkareilla.
Viime vuoden tammikuun määriä tykkylunta ei Konttaisella ollut. Ilma oli pilvinen, mutta hetken aikaa pilvien lomasta paistanut aurinko sykähdytti. Tällaista valoa on vaikea muualta löytää. Ympärillä pelkkää valkoista värjättynä vaalean keltaisella ja lopuksi oranssilla. Kannatti taas kiivetä.
Leivonmäen kansallispuisto on erinomainen virkistyspaikka Joutsassa. Puistosta löytyy kaunista koskimaisemaa, suota ja ainutlaatuinen hiekkaharjusta muodostuva niemi. Pari syyspäivää kului puistossa mukavasti, vaikka vettä satoi välillä melko reippaasti.
Rutajoki
Puiston pohjoisosassa sijaitseva Rutajoki on pieni ja osittain hyvin jyrkästi laskeva. Joen ehdottomasti näyttävin kohta on Rutalahdessa sijaitseva Korvenkoski. Tsekkaa myös alkukesällä otetut kuvat ja video Rutajoelta.
Joutsniemi
Joutsniemi on Rutajärven kahteen osaan halkaiseva noin 1,5 kilometriä pitkä hiekkaharju. Harjun pituutta ja kapeutta on mahdoton käsittää muuten kuin paikan päällä. Kävelimme Joutsniemeen Selänpohjan parkkipaikalta. Matka taittui mukavasti kangasmetsässä hienoja järvenrantanäkymiä ja siirtolohkareita ihaillen. Joutsniemelle tultaessa tuntuu ensin siltä, että nyt vain käännytään ja vaihdetaan hieman kävelysuuntaa järven muotoa myötäillen. Jo muutaman sadan metrin päässä odottaa yllätys, vettä on molemmilla puolilla ja kapea sekä korkea harju jatkuu eteenpäin.
Pääosin harjun päällä kulkeva polku tarjoaa upeat näköälat joka suuntaan. Sateesta johtuen otin mukaan vain kameran. Jalustat ja oheistarvikkeet jäivät autoon. Kuvasin kantojen päältä muutamia panoramakuvia, joista näkee parhaiten millaisesta luonnonmuodostelmasta Joutsniemessä on kyse. Erittäin kostea sää vei parhaan terävyyden kuvista, mutta komea paikka sateesta huolimatta.
Rutajärven vesi on kirkasta, jos aikoo kuvata rantakuvia kannattaa varata mukaan polarisaatiosuodin. Suotimella rantojen kirkkaiden vesien kätkemät kivet ja pohjan muodot voi vangita kuviin ilman häiritseviä vedenpinnan heijastuksia.
Pääsin elokuun alkupäivinä ensimmäistä kertaa elämässäni melomaan Helvetinjärven kansallispuiston vesillä Ruovedellä. Jylhien rotkojärvien jyrkät kalliorinteet näyttävät melojan näkökulmasta todella juhlallisilta.
Kallioita on helppo kuvata kanootista, koska risut eivät peitä näköalaa. Luoma järvellä kuvasin vihreää vesikasvia, joka näytti vihreiden hattivattien armeijalta. Laitoin ilmestyksestä kuvan Luontokuvaus Facebook –ryhmään. Yksi ryhmän jäsenistä tiesi kyseessä olevan järvisieni, eikä kasvi.
Tsekkaa myös Kuvakulmilla -blogin muita kohteita kartalla, linkistä kartta.
Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto Kauhajoella on kävijämäärältään Suomen pienin. Poikkesin eilen Kauhaneva-Pohjankankaalla. Puistossa oli tosi hiljaista, vaikka olin liikkeellä vilkkaimpaan kesäloma-aikaan. Pitkospuureitin varrella olevaan ”vieraskirjaan” oli aikaisemmin eilisen aikana kertynyt vain neljä nimeä.
Pieni kävijämäärä on luontokuvaukselle erinomainen asia. Saa kuvata rauhassa. Erinomaisen haastava, mutta kaunis kuvattava on Rahkahopeatäplä. Oranssi perhonen on varsinainen soiden valopilkku. Rahkahopeatäplän toukat syövät ainoastaan lakkoja, ne eivät olleet vielä aivan kypsiä.
Kauhaneva-Pohjankankaalta illaksi kotiin
Finnairin tv-mainosten slogan Illaksi kotiin iskeytyi vahvasti mieleen paistaessani makkaroita Salomaan nuotiopaikalla. Makkaroita käännellessä huomasin paistoritilässä lukevan Finnair. En tiedä miten on Kauhajoelle tippunut, mutta hyvin makkarat paistuivat.
Katso myös aiemmat Kauhajoen luontokuvat Kuvakulmilta tänä vuonna Katikankanjonista, Lauhanvuoresta ja vähän hyisempiä kuvia Sahakoskelta.
Petäjäveden ja Multian rajalla sijaitseva Karhunahtaan rotkovajoama on syntynyt miljoonia vuosia sitten. Rotko sijoittuu pohjois-eteläsuunnassa noin 1 kilometrin matkalle. Karhunahtaan kalliojyrkänne on korkeimmalta kohdaltaan 12 metriä korkea. Karhunahas on saanut nimensä vanhasta karhunmetsästystavasta, jossa karhu ajettiin jyrkkien kallioiden väliin, missä se oli helpompi kaataa.
Karhunahtaalle on rakennettu laavu, nuotiopaikka ja puucee. Alueella luontoon voi tutustua opastetulla n. 700 metrin pituisella opastetulla ”karhunpolulla”, joka kiertää karhunahtaan kanjonin ympäri.
Rotkon pohjalla virtaa Lihajoki. 7 kilometriä pitkä Lihajoki laskee Pengerjokeen ja lopulta Päijänteeseen. Lihajoki muodostaa Karhunahtaan pohjalle suvannon, jonka syvimmässä kohdassa vettä on 8 metriä.
Pengerjoki (Petäjävesi) muuttuu yläjuoksulle mentäessä ensin Ohrajoeksi, sitten ylempänä Liha- ja Ohrajoeksi.
Lihajoki (muodostuu Möllin- ja Sahinpuroista) laskee Karhunahtaaseen rotkon pohjoispäästä. Joki tippuu rotkoon portaittaisesta putouksesta noin 3,5 metrin korkeudelta. Putouksen lähellä on edelleen 1700-luvulla rakennetun Myllyn jäänteet. Tästä syystä putousta kutsutaan nimellä Myllyn putous.
Valokuvaaminen Karhunahtaalla
Karhunahtaalla yhdistyvät jylhät kalliot, virtaava vesi ja kauniin vihreät sammaleet. Lihajoen virtaus ei kesäkuun alussa ollut kovin suuri. Putouksessa sijaitsevien kivien sammalista huomasi, että virtausta on ollut kevättulvalla paljon enemmän. Joissain netistä löytyvissä kuvissa putous on kaksihaarainen, nyt oikea haara oli vain pieni noro.
Nyt Myllyn putouksen kuviin sai yhtaikaa virtaavaa vettä ja kauniita sammalia. Toukokuun alussa putous itsessään olisi varmasti näyttävämpi. Putouksesta ei nouse kuvaamista haittaavaa sumua. Kaiken kaikkiaan Karhunahas on luontokuvaajan unelmapaikka, lyhyen etäisyyden sisällä on monenlaista kuvattavaa.
Miten Karhunahtaalle löytää?
Ajetaan Jyväskylä-Keuruu valtatietä nro. 23, Petäjäveden kohdalta käännytään Multian tielle (nro 18), jota ajetaan n. 3 km. käänytään oikealle Kuivasmäentielle ja ajetaan n. 17 km. suoraan. Käännytään vasemmalle viitan ”karhunahas” kohdalta ja jatketaan n. 900 m metsäautotietä parkkipaikalle. Parkkipaikalta on 700 metrin kävelymatka karhunahtaan kierroksen lähtöpaikalle.
Puolangan Hepoköngäs on yksi Suomen korkeimmista vesiputouksista. Putous sijaitsee Heinijoessa luonnonsuojelualueella noin 16 kilometriä Puolangalta Hyrynsalmelle päin. Putous on noin 20 metriä korkea. Halki Suomen kulkevaa UKK vaellusreittiä pitkin pääsee sekä Hepokönkäälle että läheiselle Komulankönkäälle. Ympäristö on rakennettu suuria matkailijamääriä varten. Se on helppo saavuttaa, eikä ympäristö kulu ihmisten liikkuessa rakennettua reittejä pitkin.
Hepoköngäs valittiin vuonna 2014 Suomenvesiputoukset.fi -sivuston yleisöäänestyksessä Suomen kauneimmaksi vesiputoukseksi. Juuri uudistuneen sivuston tähtiluokituksessa Hepoköngäs on saanut saanut 4/5 tähteä.
Putous laskee pieneen suvantoon. Vastapäätä putousta samaan suvantoon laskee puro. Sen virtaus on erisuuntainen kuin Heinijoen ja tästä aiheutuu pyörteitä putouksen alapuoliseen suvantoon. Pitkällä valotusajalla pyörteet saa esille myös valokuviin.
Kuvasin Hepokönkäällä jalustalla Panasonic Lumix GX7:lla ja ilman jalustaa Olympus Tough TG-4:lla. Putouksen vastarannalle nousee valtava kosteus. Kannattaa laittaa objektiiviin uv-suodin. Uv-suotimen voi ilman pelkoa objektiivin linssin naarmuuntumisesta kuivata maasto-olosuhteissa tai ottaa pois kamerasta linssin sumennuttua.
Käytin Lumixissa Panasocin 20 mm pannukakkuobjektiivia. Kuvausetäisyys vastarannalta oli sopiva. Jos sinulla on vieläkin laajakulmaisempi objektiivi, kannattaa käyttää sitä. Esimerkiksi Panasonic Leican 15 mm laajakulmalla olisi todella mielenkiintoista kuvata Hepoköngästä.
Käytin vastavalosuojaa sekä vähentämään auringon heijastuksia että vesipisaroita. Aurinko paistoi kuvaushetkellä takaa keskelle putousta, joka lisäsi valtavasti putouksessa virtaavan veden ja ympäröivän maaston kontrastia. Parhaat kuvat sain yhdistelmällä ND64 + ND8 + UV-suotimet. Valotusaikana käytin 1-2 sekuntia.
Suuri putous ja veden lämpötilan vaihtelu muokkaa putouksen lähiympäristön mikroilmastoa. Viime viikonloppuna putouksen niskalla oli noin +20’C. Putouksen vieressä, sen alapuolisessa suvannossa, ilma oli paljon viileämpää. Putouksen vastarannalla oli vielä kylmempää kuin sen vieressä, mihin ei nouse yhtä paljon kosteutta kuin vastarannalle.
Ihanteellinen kuvausajankohta Hepokönkäällä saattaisi olla toukokuun lopussa. Viime viikonloppuna vettä oli putouksessa vielä paljon. Parin viikon päästä kuviin olisi saanut enemmän vihreyttä. Hepokönkäällä on eri vuoden aikoina kuvannut esimerkiksi Otso Keränen, kannattaa tsekata kuvat Keräsen nettisivuilta.
Tough TG-4:lla kuvasin ensimmäistä kertaa kalansilmälisäkkeellä. Palaan näihin kuviin ja tunnelmiin toisessa jutussa.
Hepoköngäs oli elämys ja täytti kovat odotukset, joita lukuisten nettijuttujen lukeminen putouksesta oli herättänyt. Hepoköngäs oli Suomessa 17 ja paras tähän mennessä näkemäni vesiputous. Kuvakulmien muut vesiputoukset löydät täältä.
Kangasjoki alkaa Kangasjärvestä Suomussalmen Lehdonvaarassa. Noin 10 kilometrin mittainen Kangasjoki laskee Emäjokeen Aittokosken voimalaitoksen läheisyydessä. Emäjoki virtaa Kangasjoen putouksen kohdalla jylhien kallionseinämien välissä. Paras kuvauspaikka putoukselle on Emäjoen vastarannalla kohdassa missä Kangasjoki laskee Emäjokeen. Kangasjoen putouksen lisäksi Suomussalmella sijaitsee Variskönkään vesiputous. Kangasjoen putous on saanut Suomenvesiputoukset.fi -sivustolla 2/5 tähteä.
Emäjoki alkaa Suomussalmen Kiantajärvestä ja virtaa Hyrynsalmen Hyrynjärven kautta Iijärveen Ristijärvellä. Sieltä joki jatkuu Kiehimänjokena Paltamoon saakka, jossa se laskee Oulujärveen.
Kangasjoen putouksen ympäristöllä on mielenkiintoinen historia. 1900-luvun alussa Aittokoskeen rakennettiin hätäaputöinä Möljä. Möljä on kivistä rakennettu veneiden vetotie. Möljää pitkin voitiin kiskoa vene ylös reissusta palattaessa ja siitä oli varmasti melkoisesti apua tukinuitossa sekä tervaveneiden vedossa. Möljä erottuu maastosta hyvin edelleen ja sen vieressä sijaitsee laavu.
Möljän rakentajia on mahtanut melkoisesti harmittaa 1950-luvulla, jos vielä elivät. Tuolloin Oulujoki oy rakensi Aittokoskelle voimalaitoksen, joka valmistui 1960. Nykyisin Fortumin omistaman voimalaitoksen teho on 47 MW. Sekä koski että Möljä jäivät kuivalle maalle.
TSEKKAA MUUTKIN VESIPUTOUKSET KUVAKULMILLA
Kyröskosken putous Hämeenkyrössä
Myllykosken putous Karkkilassa
Myllykosken putous Karkkilassa osa 2
Kalmakurjenkosken putous Tampereella
Kuhankosken putous Nurmijärvellä
Lahankosken putous Pornaisissa
Lauhanvuoren kansallispuiston kivijadat ovat entisiä rantakivikoita. Lauhanvuori sijaitsee Kauhajoen ja Isojen rajalla. Vuoren huippu kohoaa 231 metrin korkeudelle. Poikkesimme päiväreissulla Lauhanvuoren laella, Spitaalijärvellä ja kivijadalla, mistä ohessa muutamia kuvia.
Myllykoski on yksi Kuusamon Kitkajoen monista koskista. Koski alkaa könkäällä ja loppuu leveään suvantoon. Koski oli ilmeisesti jäätynyt tammikuun puolessa välissä lähes -40’C asteen pakkasilla. Tammikuun viimeisen viikon -10-20’C pakkasilla koski oli auki könkäältä suvantoon.
Suvannossa oli hieno jääpyörre, jonka liike näkyy parhaiten pitkällä valotusajalla otetuissa kuvissa. Könkäälle kosken alkuun on rakennettu vuonna 1926 mylly, joka nyt on entisöity matkailukäyttöön. Kosken keskivaiheilta voi ylittää joen riippusiltaa pitkin.
Tsekkaa myös kuvat Kitkajoen Jyrävän vesiputoukselta ja muut jokikuvat sekä videot.
kuvakulmilla.com 