Kuusamon vesiputousten kuningattareksi tituleerattu Jyrävä yllätti minut taas. Viime vuoden tammikuussa kuvatessani putoustaennätyspakkasten jälkeen, virtaavaa vettä näkyi ainoastaan ylhäältä päin putouksen niskalla. Muuten Jyrävä oli valkoisen lumipeitteen verhoilema.
Tällä viikolla Jyrävän jyrkän putouksen päällä komeili aivoja muistuttava turkoosi jäämuodostelma. Putouksen yläpuoli oli sula.
Aallokkokoski on poikkeuksellisen pitkä yhtämittainen koski. Oulangan kansallispuistossa Kitkajoessa aaltoileva koski putoaa alle kilometrin pituudellaan 10-15 metriä. Harvinaisesta pituudestaan huolimatta koski jää helposti Karhunkierroksen koskipaljoudessa muiden jalkoihin. Osittain syvällä kanjonissa kulkevana Aallokkokoski ei tule yhtä lähelle retkeilijää kuin esimerkiksi Myllykoski.
Tämä ja alla oleva kuva on otettu samalta paikalta ylä- ja alajuoksun suuntaan.
Kansainvälisen melojienkoskiluokituksenmukaan Aallokkokoski on IV-luokan koski. Hyvin vaikean melojille koskesta tekee ainakin runsas kivien määrä. Pohjanmaalla asuvalle vapaana tyrskyvä Aallokkokoski on ihme. Lakeuksien suurimmat kosket ovat voimalakäytössä ja monia jokia säädellään voimakkaasti tulvien välttämiseksi.
Aallokkokoskelle pääsee kätevästi esimerkiksi Oulanka Basecampistatai pientä Karhunkierrosta pitkin Juumasta.
Jatkuvasti koskea mielen täydeltä
Kävin ensimmäisen kerran Aallokkokoskella valokuvaamassa reilu vuosi sitten. Kävelin kosken länsireunaa Myllykoskelta kohti Jyrävää. Fanaattisena virtaavan veden ystävänä pohdin jo yliannostuksen mahdollisuutta, voiko näin kaunis koski jatkua loputtomiin?
Tämän viikon alussa kuvasin Aallokkokosken itärannalla kirkkaalla talvisäällä. Itäpuolelta koskea pääsee lähemmäs kuin länsirannalta, missä Karhunkierros kulkee korkealla jyrkän kanjonin päällä. Länsirannalta Aallokkokoskea voi ihailla lintuperspektiivistä vihreiden havumetsien keskellä. Itäpuolen polulta voit jopa poiketa lähes suoraan rantaan kosken pauhun keskelle kosken alkuosassa. Läheltä koskea löytyy paljon hienoja yksityiskohtia kuvattavaksi, kuten katajia ja naavaa.
Kaiken kaikkiaan Aallokkokoski on tyrmäävän hieno paikka. Kosken pituus, suuri korkeusero ja erityisesti poikkeavan kaunis ympäristö tekevät Aallokkokoskesta paikan, jonka rannalla istuessa aika pysähtyy. Istuin kuvausreissulla kahvikuppi kädessä lumisella joenpenkalla virtaavaa vettä katsellen. Aallokko täytti mieleni, muuta ei tarvita.
Kuusamon Konttainen lienee yksi Suomen suosituimpia tykkylumen kuvauspaikkoja. Vaaran päällä puut ovat paksussa jäässä, vaikka nousun alussa ilmiötä olisikin vaikea uskoa. Viime talvena nousin vaaralle umpihangessa. Vasta satanut puuterilumi ei kantanut lumikenkiä. Tänään ylös asti pääsi kovaksi tampattua polkua pitkin, jota olisi voinut kävellä vaikka lenkkareilla.
Viime vuoden tammikuun määriä tykkylunta ei Konttaisella ollut. Ilma oli pilvinen, mutta hetken aikaa pilvien lomasta paistanut aurinko sykähdytti. Tällaista valoa on vaikea muualta löytää. Ympärillä pelkkää valkoista värjättynä vaalean keltaisella ja lopuksi oranssilla. Kannatti taas kiivetä.
Seinäjoen Kyrkösjärven pohjoisosan itärannalle muodostui alkuviikolla upeita jäätaideteoksia. Kova tuuli nostatti aallokon, jonka pärskeet jäätyivät pakkasessa kivien ja kasvien päälle. Tämän jutun kuvat on otettu eilen ja tänään.
Viime talvena vastaavanlainen keli osui joulukuun loppuun, jolloin järven eteläosakin oli vielä sula. Tuon myrskyn jälkeisiä auringonlaskukuvia löydät täältä.
Viime viikot ovat kuluneet uuden kameran opettelussa. Hankin Panasonicin Lumix GX7:n tilalle Sony A7 Mark II täyskennoisen kameran. Käyttölogiikka on vielä hakusessa, enkä saa kamerasta kaikkia tehoja irti.
Väritoisto on hyvää pimeässäkin yhden revotuliyön kokemuksen valossa. Sony säätää ISO-arvot luontokuvaukseen liian suuriksi omaan makuuni, mutta tästähän selviää asettamalla ISOt itse.
Toissapäivänä kuvasin ennen auringonnousua Seinäjoen Kyrkösjärvellä peilityyntä vettä ja heijastuksia. Muutamassa kuvassa näkyy ohut kuun sirppi, jonka Sony onnistui hyvin poimimaan pilvien seasta, vaikka heijastus oli tosi haalea. Varmasti kameran säädöt opittuaan vastaavasta tilanteesta saa vielä enemmän irti.
Kuun sirppi loistaa järven pinnasta peilautuvien pilvien lomasta. Aika maaginen tunnelma.
Ennen auringonnousua napattu kuva. Etualan ruskanvärit tallentuivat hyvin, vaikka paikka oli hyvin varjoinen.
Sony tallentaa Panasonicia leveämpiä ja laadukkaampia jpeg-panoramoja. Hyvä toiminto.
Kuun sirppi loistaa järven pinnasta peilautuvien pilvien lomasta.
Alkutuntuman perusteella Sonyn väritoisto on luontokuvauksessa erinomainen. ISO arvot kamera säätää luontokuviin liian suuriksi, varmasti kamerassa on ISO-arvorajoitin, täytyy etsiä.
Olipa uskomattoman kaunis aamu! Aste pakkasta, aivan tyyni ja sumuinen ilma. Täysi kuu laski horisonttiin kun köpöttelin koiran kanssa Kyrkösjärven rantavallia. Kuvasin kuuta ja sumua, joka liikkui veden päällä kuin kevyesti tanssien.
Syksyn tuntee koskellakin, ilma on kylmempi, vettä on vähän ja kauniin väriset lehdet koristavat maisemaa. Aiemmat vierailut Jämsän Juveninkoskelle ovat osuneet toukokuulleja maaliskuulle.
Juveninkoski sijaitsee lähellä Himosta ja tarjoaa satumaista vaihtelua Himoksen huipun laajoille näkymille.
Leivonmäen kansallispuisto on erinomainen virkistyspaikka Joutsassa. Puistosta löytyy kaunista koskimaisemaa, suota ja ainutlaatuinen hiekkaharjusta muodostuva niemi. Pari syyspäivää kului puistossa mukavasti, vaikka vettä satoi välillä melko reippaasti.
Koskikaran -kierroksen maisemia.
Rutajoki
Rutajoki
Korvenkoski Rutajoessa.
Rutajokeen laskeva pikkupuro.
Rutajoen lähiympäristön vihreyttä.
Valkokärpäsieni Rutajärven kupeessa.
Lintuniemen nuotiopaikalla.
Rutajoki
Puiston pohjoisosassa sijaitseva Rutajoki on pieni ja osittain hyvin jyrkästi laskeva. Joen ehdottomasti näyttävin kohta on Rutalahdessa sijaitseva Korvenkoski. Tsekkaa myös alkukesällä otetut kuvat ja video Rutajoelta.
Joutsniemi
Joutsniemi on Rutajärven kahteen osaan halkaiseva noin 1,5 kilometriä pitkä hiekkaharju. Harjun pituutta ja kapeutta on mahdoton käsittää muuten kuin paikan päällä. Kävelimme Joutsniemeen Selänpohjan parkkipaikalta. Matka taittui mukavasti kangasmetsässä hienoja järvenrantanäkymiä ja siirtolohkareita ihaillen. Joutsniemelle tultaessa tuntuu ensin siltä, että nyt vain käännytään ja vaihdetaan hieman kävelysuuntaa järven muotoa myötäillen. Jo muutaman sadan metrin päässä odottaa yllätys, vettä on molemmilla puolilla ja kapea sekä korkea harju jatkuu eteenpäin.
Pääosin harjun päällä kulkeva polku tarjoaa upeat näköälat joka suuntaan. Sateesta johtuen otin mukaan vain kameran. Jalustat ja oheistarvikkeet jäivät autoon. Kuvasin kantojen päältä muutamia panoramakuvia, joista näkee parhaiten millaisesta luonnonmuodostelmasta Joutsniemessä on kyse. Erittäin kostea sää vei parhaan terävyyden kuvista, mutta komea paikka sateesta huolimatta.
Rutajärven vesi on kirkasta, jos aikoo kuvata rantakuvia kannattaa varata mukaan polarisaatiosuodin. Suotimella rantojen kirkkaiden vesien kätkemät kivet ja pohjan muodot voi vangita kuviin ilman häiritseviä vedenpinnan heijastuksia.
kuvakulmilla.com 