Suosikki auringonlaskuni muodostuu reseptillä: peilityyni ilma, paljon rakoilevia pilviä ja kirkastuva horisontti. Yhdistelmä on melko harvinainen, mutta pari iltaa sitten oltiin lähellä tätä tilannetta. Kuviin osui myös 80-luvun alussa tekojärven teon yhteydessä kaadetun puun oksa. Seinäjoen Kyrkösjärven vesi on nyt todella alhaalla tulevan vuoden asuntomessujen venerannan rakentamisen vuoksi.
Vedenalla kuvaamisen suurin haaste on valon puute. Toisaalta auringon paistaessa saadaan tosi hienoja kuvia valonsäteistä ja värikkäistä vesikasveista. Pokkarillakin saa nykyisin hyvää kuvaa veden alta. Olympuksen tg-4 on ollut erinomainen kaveri vedessä, tarkennus pinnan alla toimii ja RAW-kuvat auttavat värien säästämisessä.
Poikkesin viime viikolla Saarijärven Silmäkoskella. Veden päältä otetut kuvat löytyvät jutusta Autumn at the Silmänkoski rapids.
Katso myös videot Silmäkoskelta.
Kotajoki- ja Konttijoki sijaitsevat Saarijärven Mahlun kylällä. Joissa on noin 10 kilometrin matkalla useita koskia, joiden kokonaiskorkeusero on noin 80 metriä. Poikkesin tänään Silmäkoskella. Vettä joessa ei ollut kovinkaan paljon, vaan koski liplatteli rauhallisesti ja rauhoittavasti. Matala vedenpinta paljasti kivien muodot ja kauniit sammaleet.
Katso myös videot.
Muuratsalossa on kolme noin 195 metriä korkeaa vuorta: Hakolanvuori, Kontinvuori ja Lullinvuori. Käväisin viikolla Lullinvuoressa tavoitteenani löytää kuuluisa rakoluola. Luola on yksi Suomen pisimmistä.
Luolan suuaukko on luolan kokoon nähden tosi pieni ja tekee sen löytämisen lukuisten kalliorakojen joukosta haastavaksi.
Satuin eilen bongaamaan Instagramista kuvan hashtageilla #vesiputous ja #jyväskylä. Pienen selvittelyn jälkeen paikan nimeksi tarkentui Korkeakoski. Pienen etsimisen jälkeen löysin tänäiltana paikan livenä. Vettä koskessa virtasi näin syysaikaan todella vähän. Aiemmin vesimäärä on ollut kautta vuoden suurempi. 1700-luvulla putouksella oli mylly ja 1800-luvulla väkijuomatehdas. Putouksen lähellä pitkään asunut ja siellä tänään tapaamani mies kertoi vettä olleen vielä 1970-luvulla kymmenkertainen määrä nykyiseen mennessä.
Putous on ”keinotekoinen”, koska sitä on rakennettu ja veden kulkuun vaikutettu ihmisen toimesta. Paikka on kuitenkin tosi hieno ja veden ääni peittää liikenteen melun. Vesi putoukselle tulee rautatien alittavasta tunnelista, mikä tekee paikasta erityisen. Putous sijaitsee Korkeankoskentien ja Keljon välissä.
Tsekkaa myös videot putoukselta.
Laukaan Hitonhauta on näkemisen arvoinen rotko. Rotkon pituus on noin 800 metriä ja korkeus 10-20 metriä. Leveys vaihtelee. Koko rotkon läpi pystyy kävelemään. Poikkesin paikalla eilen illalla, kokonaisuudessaan kävelyä kertyy sen verran että pari tuntia kannattaa varata paikkaan tutustumiseen ja ihailuun. Varmasti lasten tai vaikka työporukan kanssa paikan päällä voi viettää helposti koko päivän. Sen verran näyttävä alue Hitonhauta oli, että palaan sinne kuvaamaan varmasti toisenkin kerran. Katso myös videot hitonhaudalta youtubesta.
Elokuun lopun helteet ja tyynet illat toivat loppukesän iltoihin useampia hyvännäköisiä auringonlaskuja. 23.8. pilviä oli melko vähän ja taivas pilvien yläpuolella sininen. 24 päivä taivas oli lähes pilvetön ja todella oranssi. Kumpi on kauniimpi?
Jyväskylän Laajavuoren Rantasipin takana kalliorinteessä on pirun luolaksi nimetty paikka. Luolaan löytää helposti kiertämällä kylpylän ympäri. Luolan suuaukosta sopii aikuinen mies juuri ja juuri sisälle. Luola on noin metrin leveä ja kolme pitkä. Tästä luola jatkuu vielä kapeampana muutaman metrin. Sisälle pääsee valoa sekä suuaukosta että muutamista muista kallionhalkeamista. Ihan hauska paikka ja helppo käydä vaikka lasten kanssa.
Sateinen kesä on pitänyt monet suot erittäin kosteina. Turveyrittäjille tilanne on painajaismainen. Luontokuvaajalle unelma. Kuvasin viikko sitten Lehtimäellä vedenalla olevia rahkasammalia. Sammalet muodostavat todella hienoja vedenalaisia maisemia. Vesihämäkkikin osui kuviin.
Lehtimäkeläisessä lammessa uiminen ja sieltä otetut kuvat saivat minut ihastumaan lumpeisiin. Lumme on mystisen kaunis kukka suomalaisella karulla suolammella. Lumpeen tieteellinen nimi Nymphaea cándida juontaa ilmeisesti juurensa ikivanhaan taruun rakkauden tuskasta. Lumme syntyi Herakleen takia mustasukkaisuuteen kuolleesta nymfistä. Rakkauden liekkejä lumpeissa voi nähdä vieläkin. McKeen puutarha Floridassa järjestää Lumpeenkukka aiheisia valokuvakilpailuja. Kilpailussa muokattuja kuvien sarjan voitti pari vuotta sitten ”lumme liekeillä”.
Liekkejä löytyy lumpeista lähempääkin. Jokainen lumpeen kukka näyttää olevan erilainen, kuten lumihiutaleet. Ainakin itse pystyn hyvin kuvittelemaan nuotion näihin kukkiin! Tämänkin jutun kuvat on muiden Kuvakulmilla -blogin vesikuvien tapaan otettu Olympuksen TG-4:lla. Tutustumisen arvoinen kamera, jonka löytää Seinäjoella ainakin Fotoformasta. Aikasemmat lummekuvat voit katsoa täältä.
kuvakulmilla.com 