Vesiputous – Sivu 2

Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 3 Kerökönkään luolaputous

Korouoman rotkolaakso on tunnettu avarista maisemistaan. Huikaisevien näkymien lisäksi Korouomassa on erityisen monta vesiputousta pienellä alueella. Missään muualla Suomessa ei ole yhtä tiheässä vesiputouksia kuin Kanjonin läheisyydessä. 19 kilometrin säteellä löytyy seitsemän köngästä. 50 kilometrin säteelle mahtuu yhdeksän vesiputousta. Vastaavasti esimerkiksi Kuusamossa virtaa 22 kilometrin matkalla kuusi putousta. Mikäli Korouomaan talviaikaan muodostuvat jääputoukset lasketaan mukaan, nousee putousten määrä yli kymmeneen.

Tässä juttusarjassa tutustutaan Korouoman kiehuviin koskiin. Osa niistä on tunnettuja ja hyvien kulkuyhteyksien päässä ja osa taas harvemmin nähtyjä erämaan helmiä. Sarjassa on jo julkaistu juttu Kirkkaan erämaisesta Palokönkäästä sekä juttu Vähänojanköngäs – yksi kauneimmista tiimalasivesiputouksista.

Luola ja muurahaisia Kerökönkäällä

Kerokönkään putous virtaa metsän siimeksessä, eikä sinne johda polkua. Kävelymatka metsän halki putoukselle ei kuitenkaan ole pitkä. Lompsimme pojan kanssa könkäälle Kaarlojoentieltä. Lähestyessämme putousta korviimme kantautui kosken kuohu ja puunrunkojen lomasta vilkkui välkehtivä vesi.

Saavuimme putoukselle sivusuunnalta, suoraan keskeltä kuivaa kangasmetsää ja kuin odottamatta putous oli edessämme jyrkkänä ja korkeana. Kerokönkään yläpuolella vesi virtaa leppeän rauhallisesti. Köngäs ikään kuin yllättää Kero-ojassa virtaavan veden ja paiskaa sen äkisti voimalla neljä metriä alaspäin.

Poika kiipesi putouksen niskalle.

Kerokönkään harvinaisuus on kalliolippa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muiden Korouoman alueen putousten tavoin Kerokönkään vesi on kristallinkirkasta.

Yövyimme Wanha Autti Campingissä. Harvan majoituspaikan lähellä on yhtä paljon vesiputouksia.

Putouksen ääreen päästyämme päätimme syödä eväät. Poika löysi meille erinomaisen mättään istuinpenkiksi. Mättäällä istuessamme alkoi muurahaisia kiivetä housunlahjetta ylöspäin. Istuinalustamme osoittautui muurahaisten kodiksi. Karistettuamme muurahaiset housuista pääsimme viimein nauttimaan eväistämme. Leivän syönnin lomassa katselimme putousta ja meitä ympäröivää maisemaa. Vastarannalla putouksen vieressä oli kalliossa ulkoneva lippa. Kun viimeisetkin muruset oli mutusteltu, päätimme ylittää joen. Taiteilimme kiviä pitkin toiselle rannalle.

Poika konttasi kallion koloon. Sinne mahtuu juuri ja juuri, jos vaikka sade sattuu yllättämään.

Keroköngäs on 30:s Kuvakulmilla -blogissa esitelty vesiputous. Muut putoukset löydät jutun Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin lopusta. Lisää tietoa Kerokönkäästä löydät Suomen vesiputoukset –sivustolta.

Lähiaikoina julkaistaan juttu Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 4. Kannattaa vierailla blogissa! Lue myös aiempi juttu Osa 1 Paloköngäs ja Osa 2 Vähänojanköngäs -yksi kauneimmista tiimalasivesiputouksista.

Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 2 Vähänojanköngäs – yksi kauneimmista tiimalasivesiputouksista

Tässä juttusarjassa tutustutaan Korouoman kiehuviin koskiin. Osa niistä on tunnettuja ja hyvien kulkuyhteyksien päässä ja osa taas harvemmin nähtyjä erämaan helmiä. Juttusarjan aloitti Paloköngäs. Nyt vuoron saa Vähänojanköngäs.

Tiimalasin taikaa Vähänojankönkäällä

Tiimalasin muotoiset vesiputoukset ovat harvinaisia. Patikkareitin varrelta löytyy esimerkiksi Shepperd’s Dell Yhdysvaltain Oregonin Columbiajoessa ja Shuck Ridge Creekin vesiputous Pohjois-Carolinassa.

Suomen ainoa ja yksi kauneimmista tiimalasiputouksista on Vähänojanköngäs. Rovaniemen itäosassa Vanttauskoskella sijaitseva putous on kuusi metriä korkea. Putouksen yläosa on kuin ylöspäin aukeava ja alaosa päinvastoin alaspäin aukeava viuhka.

Myllyköngäs_Vähänojanköngäs-6080072 — Vähänojanköngäs alkukesän asussaan.

Vähänojankönkäälle pääsee nopeasti Rovaniemi – Kuusamo tieltä. Poikkesimme putouksella matkatessamme Seinäjoelta Wanha Autti Campingiin. Parkkeerasimme pojan kanssa Kuusamontieltä kääntyvälle nimettömälle metsäautotielle. Vastakkaiseen suuntaan lähtee Hyypiöharjuntie. Noin sadan metrin päässä nimettömällä metsäautotiellä on kääntöpaikka, johon jätimme auton. Kävelimme polkua pitkin parisataa metriä voimalinjalle, jota myöten laskeuduimme Vähäojan varteen.

Suomenvesiputoukset.fi -kuvauksen perusteella tiesimme odottaa erikoista putousta. Ennen putoukselle saapumista jännitys kasvoi. Pohdimme, onko putous todella tiimalasin muotoinen? Vähäojan vartta talsiessa kuulimme voimistuvan veden kohinan. Tiesimme, että olemme lähellä.

Saavuttuamme putoukselle tiimalasin muotoinen virtaus mykisti. Vesi todella supistui pieneen suppiloon ja levisi uudelleen laajaksi viuhkaksi. Keväällä ilmiö lienee vielä voimakkaampi.

Vähänojankönkäällä on helppoa vaihtaa kuvakulmaa

Vähänojankönkäällä valokuvaaminen oli helppoa. Vähäojan pystyy ylittämään saappailla putouksen ylä- ja alapuolilta. Kokeilin kuvata putousta suoraan sen yläpuolelta. Yläkuvista tulikin kivan näköisiä, vaikka tiimalasin muoto ei niissä korostukaan samalla tavalla kuin suoraan edestä otetuissa kuvissa.

Myllyköngäs_Vähänojanköngäs-6080100 — Putous niskalta alaspäin kuvattuna.

Myllyköngäs_Vähänojanköngäs-6080087 — Poika otti muutamia kuvia suoraan putouksen sivulta Olympuksen vedenkestävällä Tough TG-4 -kameralla.

Vähänojanköngäs on 29 Kuvakulmilla -blogissa esitelty vesiputous. Muut putoukset löydät jutun Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin lopusta.

Lähiaikoina julkaistaan juttu Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 3. Kannattaa vierailla blogissa! Lue myös aiempi juttu Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 1 Paloköngäs.

Myllyköngäs_Vähänojanköngäs-6080068 — Vähänojanköngäs kuuden sekunnin valotusajalla kuvattuna.

Korouoman kiehuvat kosket -Suomen tihein vesiputouskeskittymä Osa 1 Paloköngäs

Putouksella ei esiinny kovaa linssin kastelevaa sumua. Rantaa pitkin pääsee helposti liikkumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paloköngäs

Parkkeerasimme pojan kanssa Rovaniementien varteen pysäköintialueelle. Autosta noustessa Palojoessa virtaava vesi vilkkui puiden takaa. Heitimme reput selkään ja lähdimme kulkemaan joen vartta alajuoksulle. Polku seuraili jokea, joka syöksyi koskena pauhaten lähes koko matkan putoukselle asti. Joen rannat olivat avoimet. Täällä rantapusikot eivät vaikeuta kulkemista eivätkä haittaa kuvaamista. Noin vartin kävelyn jälkeen koski jyrkkeni. Lähestyimme putousta. Näytti siltä, että vesi kiihdytti vauhtiaan joessa ennen päätymistä järven lempeään syleilyyn.

Jyrkkäreunaiseen Auttijärveen laskeva Palojoen putous on ainutlaatuinen. Kirkasvetinen joki keskellä Lapin metsiä virtasi raikkaana ja elävöittävänä. Astelin rantaan ja katselin joen pohjan kiviä välkehtivän veden läpi. Kumarruin ja hörppäsin virkistävää vettä. Tuli mahtava fiilis. Tuntui kuin tankkaisi luonnon energiaa suoraan lähteestä.

Katselimme pojan kanssa järveen virtaavaa putousta. Koskikara taiteili rantakivillä. Lintu pyydysti ruokaa poikasilleen. Aikamme putousta ihailtuamme pakkasimme kamppeet ja suuntasimme seuraavalle könkäälle.

Paloköngäs on 28 Kuvakulmilla -blogissa esitelty vesiputous. Muut putoukset löydät jutun Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin lopusta. Lisää tietoa Palokönkäästä löydät Suomen vesiputoukset –sivustolta.

Rankkaa ryöppyä kalliojyrkänteeltä -Kevät toi vahvuutta Juveninkosken virtauksiin

Suuntasin toissaviikolla Juveninkoskelle. Halusin nähdä Keski-Suomen korkeimman vesiputouksen huhtikuussa. Vuonna 2015 kirjoitin putouksesta toukokuisessa asussaan jutun The Juveninkoski waterfalls 2015 Kolmen vuoden takainen käynti Juveninkoskella muuti vapaa-ajanelämäni. Olin ensimmäistä kertaa Suomessa vesiputouksella. Jäin koukkuun heti. Juveninkosken synnyttämän vesiputouslumouksen vallassa olen tähän päivään tmennessä nähnyt 28 suomalaista vesiputousta. Useamman niistä monta kertaa. Tulevan kesän suunnitelmien toteutuessa syksyyn mennessä lukema kasvaa lähes kymmenellä.

Lumien nopea sulaminen keskisessä Suomessa sai kosket kuohuamaan tavanomaista rajummin. Kolmisen viikkoa sitten pääsin ensimmäistä kertaa katsastamassa Hörhänkosken Kuhmoisissa. Se osoittautui ponnekkaaksi putoukseksi pienestä koostaan huolimatta.

Myös Juveninkoskella virta oli aiempiin vierailuihin verrattuna paljon vuolaampi. Vesi ryöppysi voimalla alas pystysuoraa kallionseinämää. Tuntui, että putous ärjyi innostuneena vapauduttuaan koko talven ajan itseään sitoneesta jääpeitteestä.

Näkymän kosken niskalta alaspäin.

Vettä tulvi putouksesta leveänä seinänä kallionseinämää alaspäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on ihmeellinen kivi. Olin melko varma siitä, ettei se voi pysyä paikoillaan. Mutta siinä vain könötti, vaikka vettä tuntui virtaavan sen yli, ympäri ja jopa ali.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lumeenverhoutuneesta Juveninkoskesta löydät kuvia jutusta Juveninkosken vesiputous talvella.

Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin -jutun lopusta löydät 27 muuta kaunista vesiputousta! Käy ihailemassa paikan päällä ja blogissa.

Käy kiitos tsekkaamassa ja tykkäämässä myös facebook-sivuilla!

Hörhänkoski virtasi vuolaasti -Uutta vesiputousta ihmettelemässä

Keskisessä Suomessa on hyvin vähän vesiputouksia. Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa ei yhtään. Keski-Suomen maakunnassa tiedossani oli viime vuoteen asti tiedossani vain yksi putous, Juveninkoski Jämsässä.

Aamukahvit olivat eräänä viime syystalven sunnuntaina mennä väärän kurkkuun Suomenvesiputoukset.fi -sivustoa lukiessa. Kuhmoisista oli löytynyt uusi vesiputous. Olin ällikällä lyöty! Ja tyytyväinen. Päätin painua Hörhänkoskelle heti kevään tultua.

Kuhmoisten Hörhänkosken kevätkuohuja.

Runsaslumisen talven jälkeen vettä virtasi Hörhänkoskella todella paljon viime torstaina. Putouksen yläjuoksulla virta koetteli uomansa reunoja. Kuin testaten miten paljon vettä uoma kestää. Putouksen niskalta vesi ryöppysi alas kivikkoista rinnettä jättäen yhden suuren kivipaaden veden ympäröimäksi virran keskelle.

Muutaman metrin korkuinen Hörhänkoski on pieni, mutta ainakin keväisin pippurinen putous. Hienoa, että Suomenvesiputoukset.fi -sivuston Jussi Laine onnistui löytämään tämänkin kauniin kosken!

Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin -jutun lopusta löydät 27 muuta kaunista vesiputousta! Käy ihailemassa paikan päällä ja blogissa.

Keinotekoinen ja kaunis Malkakoski

Malkakoski on Etelä-Pohjanmaan näyttävimpiä virtapaikkoja. Malkakoskessa vesi putoaa kolme metriä 150 metrin matkalla. Kosken leveys on enimmillään yli 200 metriä.

Malkakoski sijaitsee Ylistarossa Kyröjoessa. Kyröjoki on Etelä-Pohjanmaan suurin joki. Tulvien välttämiseksi jokeen on rakennettu Liikapuron, Pitkämön, Kalajärven ja Kyrkösjärven tekojärvet, Seinäjoen oikaisu-uoma sekä Malkakoski.

Kyröjoen varrella on muitakin komeita koskia, kuten Pukarankoski, Hiirikoski, Peltokoski. Latvajoissa on myös näyttäviä koskia. Kauhajoessa esimerkiksi Sahakoski ja Pitkäkoski. Seinäjoesta löytyy näyttäviä virtauksia Provinssin tunnetuksi tekemältä Törnävän alueelta.

Luonnon plastiikkakirurgiaa

Malkakosken kaarevaksi muotoiltu pato muistuttaa varsinkin ilmakuvissa Dubain puolikuun mallisia palmusaaria. Kuten Dubaissa, Seinäjoellakin on tehty itse kaupungista puuttuvat asiat. Malkakosken ja järvien lisäksi on rakennettu esimerkiksi lasketturinne.

Malkakoski (1) — Ilmakuva Malkakoskelta. Kuva: Henrik Mujunen.

Malkakoski on monipuolinen valokuvauspaikka. Kosken tyrskyistä voi bongata nousevia kaloja ja melojia. Lintuja voi kuvata tornista tai virran varrelta.

Seisoin saappaat jalassa virrassa. Malkakoski on hämmentävä paikka. Tiesin olevani ihmisen tekemässä rakennuksessa. Malkakoski on tehty luonnonmateriaaleista, mutta se ei ole luonnon paikoilleen muovaama. Kyröjokeen kauneusleikattu Malkakoski tasaa tulvia ja on muodostunut kauniiksi virkistysalueeksi. Miksi tuomita koskea sen takia, että se on itse tehty?

Näkymä lintutornista. Oikealla laavu. Omat puut kannattaa ottaa mukaan.

Malkakosken kalatie.

Ruska tarjosi hienoja värejä kuviin.

Kosken suurin yksittäinen tiputus etuoikealla.

Kyröjoen ylittävä silta Malkakosken lähettyvillä.

Koskimelontaa Malkakoskella.

Etualalla kalatie.

Vastapäisellä rannalla Raataja -muistomerkki.

Lue lisää Malkakoskesta Retkipaikasta.

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 6: Päähkänä purtavaksi ja Saaripuron putous

Suomen Grand Canyon tarjoaa todella Päähkänää purtavaksi

Kuusamo tarjosi jälleen pysäyttävän näyn. Aika tuntui seisovan Päähkänän kalliolta Kitkajokilaaksoa ihaillessa. Loputonta vihreyttä katsellessa mieleeni tuli Ville Haapasalon kertomus Et muuten tätäkään usko -kirjasta. Haapasalo kertoo kellonsa pysähtyneen hänen käytyään katsomassa luostarissa pyhäinjäännöstä. Tarinan mukaan munkki oli rukoilemalla palsamoitunut itsensä arkussa. Munkin määräyksestä arkun oli saanut avata 70 vuoden kuluttua sulkemisesta. Arkku löytyi Tsetseniasta ja avattiin. Munkki oli palsamoitunut ja hänet siirrettiin pyhäinjäännöksenä alkuperäiseen luostariin. Haapasalo pääsi valikoituna vieraana katsomaan yhtä Venäjän suurimmista ihmeistä ja kello pysähtyi. Haapasalon kello ei alkanut toimimaan luostarista poistumisen jälkeenkään.

En tiedä olisiko kelloni pysähtynyt Päähkänällä, jos minulla olisi sellainen ollut? Muistelin mikä aiempi näköala olisi ollut vastaava. Ehkä Kolin kansallismaisema. Vahvimpana muistini sopukoista mieleeni nousi vuoden 2000 vierailu Grand Canyonilla. Vaikka olin nähnyt etukäteen paljon kuvia ja lukenut alueen historiasta, ei näkyä voi kokea kuin omin silmin. Jylhän vaihtelevat maaston muodot iskevät tajuntaan niin massiivisen tilan tunteen, että Pohjanmaan poika tuntee itsensä varsin pieneksi olennoksi. Joku esi-isä saattoi ehkä luulla tulleensa maailman laidalle saavuttuaan Päähkänään. Grand Canyonilta on jäänyt mieleen sama loputtomuuden fiilis. Tuntuu, että tämän maiseman täytyy jatkua tällaisena Venäjän yli Kiinan rajalle, ehkä se jatkuukin?

Maailman perintökohteeksi viime vuonna esitetty Päähkänää pääsee ihailemaan Karhunkierrosta pitkin. Toinen vaihtoehto on kulkea paikalle polkua Päähkänäkalliontien päästä.

Kanjonin pohjan kautta Saaripurolle

Laskeuduimme Päähkänältä 235 porrasaskelta pitkin Kitkajokilaakson pohjalle. Karhunkierrosta pitkin patikoimme Saaripuron varteen. Puron ylityksenä jälkeen kävelimme kohti voimistuvaa Saaripuron vesiputouksen ääntä. Viimeinen Kuusamon putouksista oli vielä näkemättä, mutta veden pauhu saavutti jo korvamme!

Saaripuron vesiputous kanjonin alaosasta kuvattuna.

Oksa kurkottaa Saaripurolle.

Saaripuron putous on jyrkkä.

Luola putouksen keskivaiheilla.

Kaunis kelo putouksen rannoilla.

Saaripuron vesiputouksen näköalat kruunaa Kitkajoen kanjoni.

Tätä näkymää voisi katsella pitkään!

Kävelimme Saaripurolta ”oikoreittiä” autolle. Ajauduimme jossain vaiheessa puron väärälle puolelle, mistä meidät pelasti puron päälle kaatunut tai siirretty kelo.

Saaripuron putous yllätti korkeudellaan. Suomenvesiputoukset.fi –sivuston mukaan putous on 20 metriä korkea. Putouksesta tekee poikkeavan sen ympäristön jylhyys. Erityisesti putouksen niskalta alavirtaan katsellessa Kitkajoki suuret mittasuhteet asettavat Saaripuron vesiputouksen ainutlaatuisiin raameihin. Putous laskee yhteen Suomen hienoimmista jokilaaksoista.

Martti Luther unohtui Rukalle Päähkänän reissulta. Lutherin ja Kuusamon fiiliksiä löydät sarjan aiemmista jutuista:

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 5: Kuopungin vesiputous

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 4: Särkikönkään putouksella eli Juhannusaatto Hevonperseessä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 3: Kesälaskettelua huippupyörillä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 5: Kuopungin vesiputous

Kuusamo on vesiputousbongarin paratiisi. Suomenvesiputoukset.fi -sivuston listaamista Suomen 61 putouksesta peräti kuusi sijaitsee Kuusamossa. Massiivisen voimakkaat Jyrävä ja Kiutaköngäs, Uniikki Putaanköngäs ja kauniiseen kanjoniin putoava Saaripuro ovat kaikki unohtumattomia luontoelämyksiä. Niiden lisäksi Kuusamosta löytyvät Särkiojan ja Kuopungin putoukset. Niistä kumpi tahansa olisi voinut muodostua matkailunähtävyydeksi lähes missä tahansa muualla kuin toinen toistaan upeampia koskia täynnä olevassa Kuusamossa.

Kuopunki on muiden Kuusamon putousten tapaan erittäin kirkasvetinen. Putouksessa vesi on löytänyt useita kauniita reittejä alas törmää pitkin. Lehtipuiden ja -pensaiden määrä on harmillisen suuri. Pienellä raivauksella putous olisi vieläkin kauniimpi. Risuista huolimatta seisoin erittäin tyytyväisenä Kuopungin putouksen alajuoksulla. Kuopunki oli 26:s Kuvakulmilla -blogissa kuvattu putous!

Kuopungin putous.

Martti Luther Kuopungin putouksella.

Kuopungin putous.

Lue myös juttusarjan aiemmat jutut:

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 4: Särkikönkään putouksella eli Juhannusaatto Hevonperseessä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 3: Kesälaskettelua huippupyörillä

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Lisää putouskuvia: Löydät 26 muuta putousta täältä!

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 2: Suomen ainoa maljaputous Putaanköngäs

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa -juttusarjassa vieraillaan hienoissa luontokuvauskohteissa sekä reippaillaan Rukalla. Menossa ovat mukana itseni lisäksi vaimo, poika ja koira sekä ”Martti Luther”. Sarjan ensimmäisen osan Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros, löydät tästä linkistä.

Putaanköngäs on Suomen ainoa maljaputous. Maljaputouksiksi nimetään vesiputouksia, joissa vesi tippuu maljan muotoiseen altaaseen. Maailmalla tunnettuja maljaputouksia ovat esimerkiksi Hjálparfoss Islannissa, Punch Bowl Falls Oregonissa ja Kauai -vesiputous Hawajilla.

Putaankönkäälle umpimetsää myöten äänen perusteella

Putaankönkäälle ei ole tehty merkittyjä reittejä. Päätimme kävellä putoukselle autolta Nurmisaarenniemen metsätien kääntöpaikalta. Sieltä laskee kanoottiränni alas Oulankajoelle. Ennen jokirantaa lähdimme kulkemaan oikealle kaartavaa polkua. Polkua pitkin voi kulkea alkumatkan kohti putousta. Putaankönkäälle kannattaa patikoida mahdollisimman pitkään samoja korkeuskäyriä pitkin jokilaakson törmän päällä. Alempana maasto on kosteaa ja pusikkoista. Ylempiä käyriä myötäillen välttyy myös monelta nousulta ja laskulta.

Lompsimme eteenpäin pitkin kaunista kangasmetsää. Osassa metsää näkyivät vielä vanhan metsäpalon jäljet. Mustia kantoja törötti siellä täällä. Ehkä jopa yli puolen kilometrin päästä Putaankönkäästä havahduimme kosken etäiseen pauhuun. Päätimme suunnistaa loppumatkan äänen perusteella. Ensin ääni erottui hädin tuskin kuulostaen kaukaiselta taustakohinalta. Muutaman sadan metrin päässä putouksesta ääni voimistui jatkuvaksi pohinaksi, minkä alkuperästä ei ollut enää epäilystä. Olimme lähellä Suomen ainoaa maljaputousta. Kurkimme puiden väleistä joko köngäs näkyy. Poika saapui ensimmäisenä joen rantaan. Putousta ei vielä näkynyt. Ääni sen sijaan muistutti raivoisaa jylinää. Poikani kiihdytti tahtia ja paineli ääneen suuntaan puolijuoksua. Parin minuutin päästä saavuimme vaimon ja koiran kanssa poikamme seuraksi Putaankönkään kupeeseen.

Haukoin henkeäni. Jos vesiputouksille järjestettäisiin Miss Suomi -kilpailut, saattaisi ennakkosuosikki hyvinkin olla silmieni edessä pauhaava Putaanköngäs. Vesi virtaa kallioon kovertamaansa uraa pitkin maljaan, välillä häviten näkyvistä lähes kokonaan. Putouksen alaosassa vesi suorastaa syöksyy eteenpäin. Pohdimme poikani kanssa millaista olisi hellepäivänä mennä uimaan putouksen alle? Osa maailman maljaputouksista on suosittuja uimapaikkoja.

Pesä paraatipaikalla

Pystysuoran putouksen vasemmalla puolella komeili pyöreän, lähes maljan muotoinen linnunpesä. Pienen odottelun jälkeen huomasin koskikaran menevän pesään. Olikohan lintu ottanut mallia pesän rakentamiseen putouksen muodosta?

Putousta ja koskikaraa ihaillessa oli mahtavaa syödä eväät, jotka muistimme tällä kertaa ottaa mukaan. Paluumatkalla lähdimme kulkemaan Putaanojaa Oulankajoelle päin. Totesimme myöhemmin ratkaisun varsin raskaaksi. Purkuputaalta Oulankajoen rannasta itäänpäin autolle palaaminen oli todella kuluttavaa menomatkaan verrattuna. Jatkuvat nousut ja laskut vetivät reidet maitohapoille.

Putaanköngäs on ainutlaatuinen keidas keskellä erämaata. Vesiputousten ystävien kannattaa ehdottomasti Oulangassa käydessään poiketa Putaankönkäällä. Turha mennä ”kalaan” Hawajille asti, kun kotimaisista korpimetsistäkin löytyy kaunis maljaputous!

Olympuksen TG-4 kameralla ja kalansilmälisäkkeellä sai pienessä tilassa koko putouksen sopimaan hyvin kuvaan.

On se hieno!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koskikarat putouksen yllä.

Anekauppaa ankarasti aikoinaan vastustanut Martti Luther Putaankönkäällä.

Seuraa Kuvakulmilla -blogia tällä viikolla! Lisää reissupäivityksiä luvassa! Lisää putouskuvia ja vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin löydät täältä.

Luontoa ja liikuntaa Kuusamossa Osa 1: Pieni Karhunkierros

Juhannusviikko ja kesäloma alkoi retkivarusteiden pakkaamisella. Lomamatka käynnistyi tiistaiaamuna kotipihasta määränpäänä Ruka, Kuusamo. Matkalla poikkesimme Kalajoen hiekkasärkille jaloittelemaan ja nuuhkimaan meri-ilmaa. Oulun torilla oli toinen pysähdys, jossa nautiskelin kala-annoksesta sillä välin kun vaimo tutustui aittamyymälöiden käsityötarjontaan. Perillä Rukalla majoituimme huokeasti Rukakylän kupeeseen Aurinkorinteelle. Huoneistolta on vain muutaman minuutin kävely Rukakylän keskusaukiolle. Asunnon parvekkeelta aukeni koivujen kehystämä juhannusmaisema Talvijärvelle.

Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ensimmäiseen päivään Kuusamossa. Ulkona satoi vuoroin lunta, vuoroin vettä. Päätimme epävakaisesta säästä huolimatta suunnata Pienelle karhunkierrokselle, koska seuraavan viiden vuorokauden sääennuste näytti tasaisen harmaalta. Ajoimme autolla Juuman kylään ja lähdimme patikoimaan.

Pidimme Myllykosken Myllyllä hetken aikaa räntäsadetta ja pohdimme Pienen karhunkierroksen lenkin kulkusuuntaa. Päädyimme kiertämään lenkkiosuuden myötäpäivään ja sovimme taukopaikaksi Harrisuvannon laavun. Sateisena päivänä matkaa sai tehdä rauhassa. Vain muutama patikoija tuli vastaan ja Pyöreälammella oli perhe evästauolla.

Ennen taukoa meitä sykähdytti eniten Kallioportti. Emme olleet kuulleetkaan Kallioportista ennen reissua. Myötäpäivään Pientä karhunkierrosta talsiessa Kallioportille saavutaan suolta. Yhtäkkiä suo päättyy ja edessä on pienehkö kalliosola. Nousimme solan reunalle, mistä aukeni jylhä näkymä alas vapaana virtaavan Kitkajoen suunnassa olevaan laaksoon. Näköala oli vielä huikeampi kivuttuamme Kallioportin päälle. Huipulta voi nähdä kauniin vihreän autiuden. Metsämaisema aaltoilee maan muotoja myötäillen Kitkajoen laaksoa pitkin.

Harrisuvannolla ilman eväitä pyörteiden perässä

Reitin lähtöpisteestä on Harrisuvannolle matkaa noin 6 kilometriä. Kosteassa kelissä ja ylös-alas kumpuilevassa maastossa kulkeminen alkoi väsyttää aakeaan lakiaan tottuneen seurueen jalkoja. Tauko alkoi tuntua hyvältä ajatukselta jo ennen laavua. Ihailimme Harrisuvantoa lähestyttäessä kristallin kirkasta vettä suvantoon laskevassa purossa.

Perille päästyämme avasin repun ja totesin unohtaneeni tekemäni eväsleivät jääkaappiin (onneksi makkarapaketti oli mukana). Vaikka skandaalin ainekset olivat koossa, selvisimme hyvin. Lapsiperheitä haluan kuitenkin muistuttaa eväiden tärkeydessä. Kaikilla on mukavaa kun syötävää on riittävästi. Maasto on sen verran raskaskulkuista ja kaloreita kuluu, että riittävät tauot hyvällä tarjoilulla takaavat matkan onnistumisen.

Harrisuvannon pohjoislaidan kalliolta aukeaa lähes esteetön näkymä suvannolle. Kahvin voimilla kipusin kalliolle ja totesin suvannossa olevan useita erisuuntaisia pyörteitä. Onpa kuvauksellinen paikka! Sää oli edelleen sateinen, räntä oli kyllä vaihtunut vedeksi. Onnistuin saamaan muutaman kohtuullisen otoksen pitkällä valotusajalla ilman pisaroita linssissä. Tämä on ehdottomasti yksi näköala, minkä takia luontokuvausta harrastavan kannattaa Kuusamon metsiä samoilla.

Jyrävää odotellessa

Harrisuvannolta lähtiessä Kitkajoki ylitetään riippusiltaa pitkin. Joen ylityksen jälkeen lähdimme reitin mukana ylävirtaan Kitkajoen kanjonin päällä. Vaikka nälkä hieman kurni suolissa, pääsimme tilanteeseen nähden suotuisasti Jyrävälle. Olin poikani kanssa käynyt Jyrävällä viime talvena. Tuolloin putousta komistivat jääaivot. Toissa talvena kävin putouksella yksinäni. Vaimo oli nyt paikalla ensimmäistä kertaa.

Jokaisen suomalaisen tulisi käydä kerran elämässään hiljentymässä Jyrävän alajuoksulla. Vaikka tulvahuippu oli mennyt jo useampi viikko sitten, vettä oli putouksessa paljon. Olen käynyt kuvaamassa blogiin yli 20 vesiputouksella. Jyrävä on ehdottomasti voimakkain. Putous on suppilon muotoinen, yläosassa vesi tippuu arviolta noin 20 metrin levyisen ensimmäisen portaan yli. Heti perää seuraa uusi pudotus, mihin ympäröivä kallio pakottaa veden vain noin viisi metriä leveän rännin läpi. Ehkä lähimpänä Jyrävää näkemistäni putouksista on Kyröskoski. Hämeenkyrön suuruus virtaa vapaana valitettavasti vain muutaman kerran vuodessa.

Tankkasimme lisää kahvia ja jatkoimme matkaa. Verensokerit saatiin nousuun vasta Rukan Kotipizzassa käynnin jälkeen. Oli erinomainen ja nopea palvelu sekä hyvät pizzat. Lämmitimme Aurinkorinteellä saunan ja totesimme päivän olleen eväiden puutteesta huolimatta erinomainen. Pieni karhunkierros täytti odotukset. Kylmästä ja sateisesta säästä johtuen saimme kulkea reittiä rauhassa, emmekä nähneet koko matkalla yhtään hyttystä.

Jyrävä nuotiopaikalta kuvattuna.

Uskonpuhdistuksen 500 vuotisjuhlavuoden kunniaksi saimme mukaamme Martti Lutherin. Aikanaan kansan omalle kielelle Raamatun kääntänyt Luther Myllykoskella.