Kaunis kuin morsian -Rovijoen huntuputous

Lähestyimme perheen kanssa Kilpisjärveä kotimatkalla Tromssasta Seinäjoelle. Norjassa vietetyn viikon jälkeen ajelimme haikeissa tunnelmissa kohti Suomen rajaa. Vaikka Norjan jylhät maisemat olivat jäämässä taakse meitä odotti vielä yksi kohokohta. Enteellisesti soittolistallamme autoradiossa soi Lauri Tähkän ”Jos tulevana suvena sä olisit mun morsian” -kappale.

Kilpisjärven lähestyessä tarkkailimme tien varsia etsiessämme Rovijoen parkkialuetta. Olimme epävarmoja Rovijoen tarkasta sijainnista. Lopulta näimme parkkialueen, jolla oli useita autoja ja moottoripyöriä. Parkkeerasimme auton ja kävelimme joen varteen. Olimme saapuneet Rovijoelle. Katselimme sen virtausta putouksen yläpuolella. Joki kiihdytti veden virtaus kohti putousta, jonka takana aukeni avara laakso.

Putouksen yläpuolelta aukeaa huikea näkymä laaksoon.

Lähdimme parkkialueelta putoukselle lyhyttä ja jyrkkää polkua pitkin. Mitä lähemmäs putouksen alaosaa pääsimme, sitä voimakkaammaksi Rovijoen pauhu yltyi. Vaikeakulkuisen polun alapäässä odotti huikea näky. Vesi törmäsi kivikkoiseen joenuomaan 30 metrin pudotuksen jälkeen. Alas iskeytyvä vesi sumusi laaksossa aaltoina. Välillä putousta sai ihailla kuivassa auringonpaisteessa. Aika-ajoin tuulenpuuska toi mukanaan sumusadetta kastellen vaatteet kevyesti.

Putouksen kupeessa saa hellepäivänä virkistävän suihkun veden iskiessä voimalla joenuomaan.

Morsiushuntu

Rovijoen putous (Rovijokfossen) on noin 30 metriä korkea vuolas köngäs E8-tien vieressä Suomen Kilpisjärven ja Norjan Skibotnin välisessä laaksossa.

Yläosastaan putous on kapea. Alaspäin ryöpytessään vesi levenee kuin takaapäin kuvattu kirkkaan kimaltava morsiushuntu. Muotonsa vuoksi putouksen on sanottu muistuttavan sen äärelle pysähtyneitä avioliiton kauneudesta ja haasteista.

Suomalaisten morsiushuntuputoukseksi nimeämä Rovijokfossen ei ole Norjassa ainoa laatuaan. Päinvastoin morsiushuntu (Brudesløret) nimisiä putouksia on useita. Esimerkiksi Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvasta Geirangerinvuonosta löytyy morsiushuntuputous, joka kuuluu vuonon suosituimpiin nähtävyyksiin. Usein Brudesløret nimisillä vesiputouksilla on toinen, esimerkiksi joen mukaan annettu nimi.

Kaihosin mielin, mutta kiitollisina kaikesta kokemastamme suuntasimme Rovijoelta kohti Kilpisjärveä.

Lisää kuvia ja infoa morsiushuntuputouksesta löydät esimerkiksi Retkipaikasta.

Kuvat on otettu ja reissu koettu kesällä 2019. Juttu julkaistiin toukokuussa 2021 Kuvakulmilla -Blogin palattua tauolta ja se lopettaa Norjan matkaa käsittelevän juttusarjan. Muut Norjajutut löydät:

Smalakelva -Kivipaasiputous Tromssan lähellä

Målselvfossen -Kansalliskoski kuohuu korskeasti

Vuoroveden voimaa ja rapsuttelevia lampaita

Silverfallet -Miljoonien kauniiden kivien ja kristallinkirkkaan veden valtakunta

Lammasputous, Risteilijäputous, Shellputous, Karavaanariputous, L.O.L. -putous ja 7 putousta kerralla!

Pieni askel norjalaisille, mutta valtava harppaus Pohjanmaan pojille – Nousu Offersøykammenille

Smalakelva -Kivipaasiputous TromsSan lähellä

Smalakelvan kohisevan voiman äärellä unohtuvat pidemmänkin automatkan rasitukset. Levähdysalueen vieressä sijaitsevalle putoukselle pääset parissa minuutissa autonpenkiltä. Tienvarsiputouksen erikoisuus on sen jyrkimpään kohtaan työntyvä kivipaasi.

E8-Tien levähdysalueelta putoukselle

Vietimme perheen kanssa viikon Lofooteilla ja Tromssan ympäristössä. Ajelimme Tromsaan  Målselvfossenilta. Menomatkalla silmiimme osui erään levähdysalueen kohdalla vesiputous. Putous oli tien alittavassa joessa ja houkutteli matkalaisia ajotauolle. Päätimme pysähtyä putoukselle paluumatkalla.

Tromssaa lähestyessä tai sieltä lähtiessä kannattaa tarkkailla levähdysalueita noin 37 kilometrin päässä kaupungista. Lavnagsdalenin kohdalla levähdysalueen vierestä virtaa Smalakelva niminen joki. Ilmeisesti tämän E8-tien varrella sijaitsevan levähdysalueen nimi on Smalak.

Kivipaasi kruunaa Smakelvan putouksen

Paluumatkalla pysäköimme auton ja kävelimme levähdysalueen reunalta johtavaa polkua vesiputoukselle. Lähempää putous näytti vielä kauniimmalta kuin tieltä katsottuna. Keskelle putouksen jyrkintä kohtaa työntyy vasemmalta kallionkielekkeen tapainen kivipaasi. Se kuristaa putouksen kulkemaan kapeaa uomaa myöten.

Vesiputous virtaa lähes parkkialueen vieressä.

Jatkoimme polkua pitkin yläjuoksulle. Putouksen niskan yltä löysimme kauniin altaan. Kristallinkirkas vesi teki altaassa kaarroksia ja mutkia. Seurasin vedenvirtausta altaassa pitkään. Ikään kuin ylhäältä vuorelta matkanneet sulamisvedet olisivat etsineet sopivaa linjaa ennen syöksymistään alas kalliolta yhä kauemmas lähtöpaikastaan.

Jatkoimme polkua vielä joitain satoja metrejä eteenpäin. Sitä pitkin olisi päässyt 2,5 kilometrin päähän Smalaktindenin huipulle 1200 metrin korkeuteen. Matkapäivä kuitenkin pakotti meidät kääntymään. Astelimme haikeina autolle päin. Oli mahtavaa nähdä yksi vielä yksi putous näin läheltä ennen pitkän paluumatkan alkua.

Putoukseen työntyvälle kivipaadelle voi astella virkistäytymään matkan rasituksista.

Smalakelvan ja muiden huippupaikkojen sijainnit löydät Kuvakulmilla -Kartalta.

Kuvat on otettu ja reissu koettu kesällä 2019. Juttu julkaistiin toukokuussa 2021 Kuvakulmilla -Blogin palattua tauolta.

Lue myös muut jutut Norjan reissulta:

Målselvfossen -Kansalliskoski kuohuu korskeasti

Vuoroveden voimaa ja rapsuttelevia lampaita

Silverfallet -Miljoonien kauniiden kivien ja kristallinkirkkaan veden valtakunta

Lammasputous, Risteilijäputous, Shellputous, Karavaanariputous, L.O.L. -putous ja 7 putousta kerralla!

Pieni askel norjalaisille, mutta valtava harppaus Pohjanmaan pojille – Nousu Offersøykammenille

Kymmeniä muita vesiputouksia löydät täältä.

Målselvfossen -Kansalliskoski kuohuu korskeasti

Norjan kansalliskoskeksi valittu on Målselvfossen vesiputousbongareiden ja lohenkalastajien unelmapaikka. Koskella on salahuone, jossa voi seurata lohien ponnistelua niiden noustessa ylävirtaan. Leirintäalueen vesiliukumäessä pääsee itse paljon helpommalla painovoiman viedessä alaspäin.

Lofooteilta Målselvfossenille

Vietimme perheen kanssa hienot neljä päivää Lofooteilla. Lofoottien visiitin jälkeen lähdimme haikein mielin kohti Suomea. Etukäteen olimme sopineet ettemme aja yhtäsoittoa kovin pitkiä matkoja. Paluumatkaa Kilpisjärven kautta katkaisemaan löysimme useamman vesiputouksen ja poikkesimme myös Tromssassa. Vesiputouksista 150-metriä korkea Gorzifossen vaikutti erittäin kiinnostavalta, mutta ei tällä kertaa sopinut reittimme varrelle. Sen sijaan ajoimme Lofoottien tyrmäävien vuorimaisemien ja kauniiden rantojen jälkeen Målvselvfossenille. Målselvfossenin valitsimme sopivan etäisyyden ja putouksen poikkeuksellisen leveyden takia.

Kaarsimme leirintäalueen päärakennuksen pihalle ja maksoimme 150 kruunua yhden yön telttapaikoista. Leirintäalue jakautuu kahteen alueeseen. Yläpuolinen leirintäalue sijaitsee vesiputouksen läheisyydessä. Siirryimme paremmalta telttapaikalta vaikuttaneelle alemmalle leirintäalueelle joen vartta seurailevaa tietä pitkin. Auton ikkunasta näimme ensimmäisen vilauksen Målselvfossenin vesiputouksesta. Onpa valtavan leveä putous! -Huudahdimme yhteen ääneen.

Saimme teltat erinomaiselle paikalle joen penkalle. Alueelta löytyivät myös hyvät suihku-, wc- ja keittotilat. Lapsille oli tarjolla leikkikenttä ja uima-allas vesiliukumäkineen. Kokkailtuamme iltapalan trangialla pakkasimme pojan kanssa kamerareput ja kävelimme katsomaan vesiputousta.

Telttapaikkamme putouksen alajuoksulla.

Koko perheen putous

Putoukselle johtaa hyvin hoidettu polku. Polku alkaa leirintäalkaa päärakennuksen kupeesta.

Tallustimme eteenpäin veden pauhun voimistuessa. Saavuttuamme putoukselle vilkaisimme toisiamme, molemmilla oli hymy korvissa. Heitimme ylävitoset -On se pojat voimakas koski. Ihailimme tunnin verran leveän putouksen muotoja ja veden pärskeitä kivien sekä kallioiden yli.

Teltoilla iltaa istuessa eräs kalastaja sai tärpin juuri kohdallamme. Hetken kuluttua suuri lohi teki hypyn ilmaan. Perhokalastaja jatkoi väsytystä ja käveli samalla alavirtaan. Puolen tunnin kuluttua hän saapui takaisin kantaen ehkä noin 10 kiloista lohta mukanaan.

Aamulla menimme koko perhe putoukselle.  Suuntasimme suoraan vesiputouksen niskan kohdalle rakennetulle näköalatasanteelle. Tasanteelta johtaa portaat maanalaiseen huoneeseen. Huoneen yksi seinä on osittain lasia, minkä läpi voi kurkistaa putouksen kalatien vedenalaiseen elämään. Olimme onnekkaita ja näimme pari lohta uimassa kalatietä ylöspäin. Todella hauska ja lapsille sopiva tapa tutustua vesiputouksiin sekä kalojen vaellukseen jokia pitkin.

Polun varrelta putousta voi ihailla vaikka penkillä istuen.

Vedenalaiselle kalatielle ja putoukselle johtavalle polulle pääset alla olevalta videolta.

Målvselvfossen on vesiputousten Ferrari

Målvselvfossenia ei tehonpuute vaivaa. Leveän ja runsasvetisen kosken pudotuskorkeus on 22 metriä. Kosken kokonaispituus on 650 metriä. Veden virtaus voi olla jopa yli 750 kuutiota sekunnissa keväisin. Suomen suurin vesiputousvirtaus löytyy Kuusamon Kiutakönkäältä. Siellä sekunnissa virtaa keskimäärin 24 kuutiota. Huippuvirtaus on maksimissaan 261 kuutiota sekunnissa. Vierailumme aikana virtaus Målselvissa oli 210 kuutiota sekunnissa. Kesäkuulla virtaus oli ollut yli 600 kuutiota sekunnissa. Tuolloin putouksen on täytynyt olla hurja näky.

Kuvat on otettu ja reissu koettu kesällä 2019. Juttu julkaistiin toukokuussa 2021 Kuvakulmilla -Blogin palattua tauolta.

Lue myös muut jutut Norjan reissulta:

Vuoroveden voimaa ja rapsuttelevia lampaita

Silverfallet -Miljoonien kauniiden kivien ja kristallinkirkkaan veden valtakunta

Lammasputous, Risteilijäputous, Shellputous, Karavaanariputous, L.O.L. -putous ja 7 putousta kerralla!

Pieni askel norjalaisille, mutta valtava harppaus Pohjanmaan pojille – Nousu Offersøykammenille

Kymmeniä muita vesiputouksia löydät täältä.

Vuoroveden voimaa ja rapsuttelevia lampaita

Kaukaa horisontista, harmaan sateiselta mereltä lähestyvät aallot pyrkivät yhä lähemmäs, kastellen jokaisella pyyhkäisyllä rantakivet yhä korkeammalta. Katselin häkeltyneenä nopeasti nousevan vuoroveden alle jääviä kiviä. Kuinka vesi voi nousta noin nopeasti?

Nousuvesi huuhtoi rantaa kylmällä vedellä.

Poikkesimme perheen kanssa monille Lofoottien kävijöille tutuilla Haukland beachillä ja Uttakleiv beachillä. Jälkimmäinen nousi lasten suosikiksi. Kivisellä rannalla vuorovesivirtausta oli mielenkiintoista seurata. Lapset seisoivat kivillä jännittyneenä odottaen kuinka korkealle seuraava aalto yltäisi ja kastuvatko lenkkarit.

Vuolaan vuoksen videointia

Vesi kurottautui aalto aallolta lähemmäs rantanurmikkoa. Ajattelin saavani nousevasta vedestä, eli vuoksesta, hyvän timelapsevideon. Löysin kameran jalustalle paikaksi jykevän kiven. Arvelin sen olevan tarpeeksi kaukana vesirajasta. Meri ei ehtisi kivelle asti videon kuvauksen aikana.

Aliarvioin vuoksen voiman. Vesi jatkoi nopeaa nousuaan. Jalustan aluskivi alkoi olla jo veden ympäröimä. Mietin, joudunko hakemaan kameran pois kesken kuvauksen? Tällöin timelapse menisi todennäköisesti piloille. Päätin mennä kamerakivelle odottamaan vielä hetkeksi toivoen aaltojen pysyvän riittävän etäällä videon kuvauksen loppuun. Kamera sai kuin saikin työnsä tehtyä. Vesiraja oli edennyt jo metrejä kuvauspaikalta rannan suuntaan. Hypin kameroineni kiveltä kivelle tyytyväisenä kuvauksen onnistumisesta ja vedennousun voimasta haltioituneena.

Rannalta napattu Timelapse löytyy tältä videolta.

Kesyttämätöntä kauneutta kamaralta korkeuksiin

Lahden pohjukan rantaviiva muodostui vaaleasta hiekasta ja kivistä. Meriluonnon takana ja molemmilla sivuilla taivasta kohti kurkottivat korkeat vuoret. Ne kehystivät rannan ja toimivat aitana lampaille.

Uttakleivin rantaa reunustavat jylhät vuoret.

Lahden pohjukassa elelevät lampaat näyttivät tottuneen turisteihin. Eläimet jolkottelivat ihmisten seassa välillä ruohoa syöden. Muutamat olivat keksineet rannan jykeville betonipöydille oman käyttötarkoituksensa. Lampaat raapustivat itseään pöytiä vasten.

Lammas ja pöytä.

Katselin ihmetellen ympärilleni. Nousuveden mutkittelua rantakivien välissä. Lempeitä lampaita rantanurmikolla ja taustalla vuorilta virtaava vesiputous. Luonto näytti yhtaikaa kauneutensa ja mahtinsa. Meren mahti ja vuorten jylhä korkeus ylittivät ihmisen voimat. Tätä kauneutta ei niin vain kesytetä.

Meren mahti.

Uttakleivissä ja Hauklandilla useita patikkareittejä

Haukland beachille kulkee Uttakleivistä mertamyötäilevä patikkareitti ja tunneli. Haastavampaa haikkia kaipaava voi nousta Veggen (Uttakleivin puolelta) tai Mannen (Hauklandin puolelta) vuoren huipulle katselemaan rantoja lintuperspektiivistä.

Näkymä Hauklandilta Uttakleiviin päin.

Uttakleiv beachillä voi myös yöpyä. Sekä pysäköinti että yöpyminen maksetaan parkkiautomaattiin. Alueelta löytyy wc ja vesipiste.

Norjasta tulossa vielä monta mielenkiintoista juttua! Tsekkaa myös jo julkaistut Norja jutut ja videot:

Silverfallet -Miljoonien kauniiden kivien ja kristallinkirkkaan veden valtakunta

Lammasputous, Risteilijäputous, Shellputous, Karavaanariputous, L.O.L. -putous ja 7 putousta kerralla!

Pieni askel norjalaisille, mutta valtava harppaus Pohjanmaan pojille – Nousu Offersøykammenille

Lammasputous, Risteilijäputous, Shellputous, Karavaanariputous, L.O.L. -putous ja 7 putousta kerralla!

Suomi on tuhansien järvien – Norja tuhansien vesiputousten maa. Maailman 30 korkeimmasta vesiputouksesta 10 sijaitsee Norjassa. Norjan putoukset nousevat kerta toisensa jälkeen kärkisijoille matkailusivustojen listatessa maailman kauneimpia putouksia. Vietimme perheen kanssa Norjassa viikon heinäkuussa ihailemassa toinen toistaan komeampia koskia.

Narvikin Shellin pihasta kuvattu putous.

White Tank Mountaisin kautta Palsankoskelle ja edelleen Lofooteille Näin vesiputouksen ensimmäistä kertaa vuonna 2001 White Tank Mountains -Patikointireitillä Arizonassa. Loppukeväästä putous oli lähes kuiva. Se oli kuitenkin paikallisille luonnossa liikkujille tärkeä retkikohde. White Tankin retken jälkeen vesiputoukset unohtuivat minulta pitkäksi aikaa. Hurahdin putouksiin ja virtaavaan veteen Palsankosken ansiosta. Otin vuosien 2012-2013 aikana tavakseni pysähtyä hetkeksi katselemaan Palsankosken kuohuja siitä ohi ajaessani.

Lammasputous Haukland beachillä.

Jossain vaiheessa aloin kuvata koskea ensin kännykällä ja sitten hankin kameran. Etsin tietoa virtaavan veden kuvaamisesta ja valokuvauksesta ylipäätään. Keväällä 2015 kävin Suomen Vesiputoukset -nettisivuston innoittamana ensimmäistä kertaa parilla putouksella. Rakkaus vesiputouksiin syttyi. Tuntui ihmeelliseltä, että Suomen luonnosta löytyi niin mahtavia vesiputouksia, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Vesiputousten kuvaamisesta erityisesti Suomessa on muodostunut minulle suuri intohimo. Suomessa on kuutisenkymmentä putousta. Kuluneen neljän vuoden aikana olen nähnyt niistä puolet. Kaikki nämä putoukset löydät jutusta Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin. Onneksi on vielä monta putousta näkemättä!

Karavaanariputous autosta apukuskinpaikalta kuvattuna.

Norjassa ensimmäistä kertaa autoillessa eniten ihmetytti putousten määrä. Norjassa voi nähdä päivässä helposti yhtä paljon putouksia, joiden kuvaamiseen Suomessa on minulta kulunut neljä vuotta. Vesiputouksia on Norjassa niin paljon, ettei kukaan ole pystynyt laskemaan niiden tarkkaa määrää.

Enää ei pysähdytä, vaikka joku näkisi lentävän lehmän

Ajoimme menomatkan Norjaan Ruotsin Lapin läpi. Norjan rajan lähestyessä saimme esimakua putousten kasvavasta määrästä. Katselimme ihmetellen vieri vieressä valuvia vesiputouksia. Tämän tästä joku seurueestamme huudahti: Tuollakin on vesiputous! Välillä pysähdyimme ihailemaan bongaamamme joen tyrskyjä. Pisimpään viivähdimme Silverfalletilla. Toisinaan tyydyimme päivittelemään virtaavan veden kauneutta autosta.

Azamara Journey -Laiva Tengelfjord -vuonossa taustanaan vesiputouksia.

Koska ilta alkoi olla jo pitkällä sanoin lopulta, että enää ei pysähdytä, vaikka joku näkisi lentävän lehmän. Vaikka emme nähneet edes kävelevää lehmää pysähdyimme silti tyttären Lolliska -putoukseksi L.O.L -hahmojen mukaan nimeämän virran kohdalle.

Lolliskaputous nuken vasemmalla puolella auton ikkunan läpi kuvattuna.
Lolliskaputous lähempää.

Seuraavana päivänä Lofooteilla laskimme erästä vuonon perukkaa kiertävällä tiellä näkevämme viisi putousta kerralla. Narvikista pohjoiseen matkustaessamme laskimme erästä vuoren seinää kohisevan alas peräti seitsemän koskea.  

Pikkuputous patikkareitin varrella Tengelfjordin varrella.

Julkaisen myöhemmin erilliset jutut muutamasta putouksesta. Luvassa todella mielenkiintoisia juttuja esimerkiksi kielekeputouksesta ja todella voimakkaasta putouskoskesta. Tässä jutussa kuvia autosta tai parkkipaikoilta satunnaisesti kuvatuista putouksista.

Tsekkaa myös aiemmat Norjan reissusta kertovat jutut:

Silverfallet -Miljoonien kauniiden kivien ja kristallinkirkkaan veden valtakunta

Pieni askel norjalaisille, mutta valtava harppaus Pohjanmaan pojille – Nousu Offersøykammenille

Pieni askel norjalaisille, mutta valtava harppaus Pohjanmaan pojille – Nousu Offersøykammenille

Offersøykammen kohoaa ylös Norjanmerestä kohti sinistä taivasta. Otamme ensimmäiset askeleet vuoren laelle vievällä polulla. Kuulemme vielä aaltojen liplatuksen rantakivikossa. Aavistus odotuksen kihelmöintiä vatsan pohjassa: millainen kiipeämisurakka meillä onkaan edessä? Millaisia maisemia huipulta avautuu vai ehtiikö nopeasti muuttuva sää puskea pilvet peittämään näköalan?

Pohjanmaalla vuori = Norjassa kumpu

444 metriä korkea Offersøykammen on Lofoottien mittakaavassa pieni huippu. Norjaan matkaavan kannattaa huomioida, että Norjassa pieni on ainakin Pohjanmaan mittakaavassa suuri tai jopa valtava. Kotikunnassamme Seinäjoella on useita karttaan merkittyjä vuoria, kuten Jouppilanvuori, Kyrkösvuori ja Tikkuvuori. Korkein niistä on Jouppilanvuori (118 metriä merenpinnasta ja 68 metriä juurelta huipulle). Tikkuvuoren korkeus lienee parikymmentä metriä. Näiden rinnalla Offersøykammen on jättiläinen.

Nousu merenrannasta ja Mikki Hiiri -Järvi

Vietimme perheen kanssa viikon päivät Pohjois-Norjassa. Majoituimme muutaman yön Lofooteilla kalastajamökissä Leknesin lähellä. Köpöttelimme mökiltä Offersøykammenille johtavan reitin alkuun. Reitin lähtöpiste on aivan E10-tien kupeessa. Katsahdimme vielä rannalle päin ja lähdimme kiipeämään vuoren rinnettä.

Nousimme askel toisensa jälkeen puiden välissä kulkevaa reittiä. Ennen puurajaa reitti on paikka paikoin hyvinkin jyrkkää ja kivikkoista. Niistä pääsee kyllä lapsetkin nousemaan, kunhan varautuu taukoihin ja varaa mukaan sopivia retkieväitä. Jo rinteen puolenvälin paikkeilla aukeaa huikeita näkymiä. Istuimme koko perhe pitkään reilun parin sadan metrin korkeudessa kivien päällä ihailemassa maisemia. Viereisen matalamman huipun päällä välkehtii lampi. Hauskan muotonsa vuoksi lapset nimesivät sen Mikki Hiiri -Järveksi. Meri kimmeltää kalastajamökkien takana. Vaimoa ja nuorempaa lasta vaivannut flunssa pakotti heidät kääntymään taukopaikalta takaisin. Pojan kanssa jatkoimme kohti huippua.

Näkymä puurajan tuntumasta.

Huiputus kannattaa -Turkoosia vettä, kultaisia biitsejä ja vuoren huippuja lintuperspektiivistä

Instagram on pullollaan toinen toistaan näyttävämpiä kuvia vuorten huiputuksista Lofooteilta ja muualta Norjasta. Katselimme näitä ennen reissua ja pohdimme miltä mahtaa tuntua, kun pääsee itse paikan päälle.

Matkalla huipulle pidimme vielä pienen hengähdystauon noin 300 metrin korkeudessa. Sen jälkeen reitti loiveni. Mietimme kävellessämme, joko edessä olisi jo määränpää vai avautuuko kumpareen päältä jälleen uusi nousu. Ei ilmaantunut uutta nousua. Pääsimme huipulle, josta aukesi näköalat, joita on vaikea sanoin kuvailla. Joka suunnassa oli jotain poikkeuksellisen kaunista nähtävää. Pohjoisessa Hauklandin pitkän vaalean hiekkarannan edustalla vesi kimmelsi turkoosina ja sinisenä. Kaakon suunnalla Leknes ja sitä ympäröivä taajama-alue näytti miniatyyrikaupungilta. Kuin oikeita rakennuksia ja autoja, mutta liian pieniä. Ympäröivien vuorten jyrkät rinteet piirsivät jylhiä muotokuviaan taivasta vasten.

Hetken suu auki tilannetta taivasteltuamme kaivoimme kamerat repuista ja rupesimme kuvaamaan. Kuviin tallentui todella paljon yksityiskohtia riippumatta siitä mihin suuntaan kameran linssin käänsi. Päätin ottaa jalustalta high resolution kuvia yksityiskohtien tallentamiseksi. Olin varautunut tähän jo ennen reissua. Ostin Foto-Formasta käytetyn langallisen kaukolaukaisimen, mikä osoittautui erinomaiseksi lisävarusteeksi HR-Kuvien ja pitkänvalotusajan kuvien ottamisessa. Poika kuvasi lensball -kuvia ja timelapse -videoita.

Leveä panoramanäkymä vuoren huipulta.
Leveä panoramanäkymä vuoren huipulta.

Merituuli tuntui kasvoilla, kunnes heikkeni ja lähes tyyntyi. Kellon lähestyessä kymmentä totesimme pojan kanssa olevamme vuoren huipulla yksin! Kaikki nämä näkymät ympärillämme. Olo tuntui samaan aikaan sekä tyhjältä että täydeltä. Nautimme vielä jonkin aikaan hetkestämme maailman katolla ennen paluuta merenrantaan.

Offersøykammenille autolla

Jatka Leknesistä E10 -tietä Å:ta kohti. Ohitettuasi keskustan jatka oikealle kääntyvää E10 -tietä. Ylitettyäsi sillan käänny vasemmalle ”Skreda” -tienviitan osoittamalle tielle (Offerøyveien). Parkkipaikka löytyy Offersøyveienin varrelta E10-tien ja rannan välistä. Matkaa Leknesistä kertyy noin 6,5 km. Autolta nouse E-10 -tielle. Polun alkua ei ole juurikaan merkitty, mutta sen kyllä näkee helposti. Reittikuvaus löytyy myös mm. 68north.com -sivuilta.

Lue myös aiempi juttu Silverfallet -Miljoonien kauniiden kivien ja kristallinkirkkaan veden valtakunta samalta reissulta. Useampi juttu Pohjois-Norjan reissulta ilmestyy lähiaikoina.

Katso video Offersoykammenilta Youtubesta.

Offersoykammenin ja muut blogin huippukohteet löydät myös kartalta!

Silverfallet -Miljoonien kauniiden kivien ja kristallinkirkkaan veden valtakunta

Olimme perheen kanssa viikon Lofooteilla. Menomatkan ajoimme Ruotsin Lapin läpi. Suomeen palasimme Kilpisjärven kautta. Mennessä erinomaiseksi taukopaikaksi osoittautui Silverfallet -vesiputous. Suomessa Hopeaputoukseksi kutsuttu Silverfallet hurmasi meidät pitkän autossa istumisen jälkeen kristallinkirkkaalla vedellään. Putouksen suurin yllätys odotti meitä kuitenkin vasta sen alapuolella.

Rakkasjohkan helmi Torniojärven rantakalliolla

Olimme etukäteen selvittäneet Silverfalletin olevan yli 30 metriä korkea portaittain kalliota alas laskeva kaskadi-putous. Se koostuu useammasta pienemmästä putouksesta. Jyrkin ja korkein porras on viimeisenä ennen Torniojärveä (Torneträsk).

Reilun tunnin ajon jälkeen Kiirunasta kohti Narvikkia saavuimme Rakkasjohka -Joelle.

Kiirunan jälkeen jylhemmiksi muuttuneissa maisemissa köröttelimme häikäisevän kauniita näkymiä ihaillen. Viimein totesimme saapuneemme Silverfalletille. Parkkeerasimme auton ja nappasimme kamerat mukaan. Autossa istumisen kangistamina jalkoja oikoen kävelimme parkkipaikalta joelle. Pysähdyimme kallioiselle rannalle. Ihailimme kristallinkirkkaan veden kulkua sileäksi hioutuneissa uomissa.

Joki kohisi alaspäin vuosien saatossa kallioon uurtamiaan uomia.
Rakkaudellisia kuvioita Rakkasjohkalla.

Jatkoimme polkua pitkin kalliota alaspäin. Putouksen suurimman pudotuksen yli johtaa silta. Sillalla putouksen korkeimman kohdan näkee hienosti, mutta kuvaaminen oli haastavaa ilmassa leijuvien vesipisaroiden takia.

Jyrkin ja korkein putouksen osa sillan kupeesta kuvattuna pystypanoraamana.

Seuraavaksi polku johdatti meidät lyhyen matkan alas järvenrantaan. Eteemme avautui putouksen ehdoton erikoisuus, alajuoksun lukemattomat sileiksi ja pyöreiksi hioutuneet pikkukivet. Toinen toistaan kauniimpia kiviä oli kasautunut valliksi, kuin lumikinokseksi talvella. Tyttäreni ihmetteli kivimäärää ja totesi: Näitä kauniita kiviä on niin paljon, että jos aikoisi viedä edes muutaman matkamuistoksi, niin ne eivät sopisi taskuihin. Pitäisi kantaa lippalakilla.

Turkoosi vesi lipui tasaisen sileäksi hioutuneiden kivien yli Torniojärveen. Valtava sileiden kiven määrä näytti innostavan useita putouksella kävijöitä leivänheittokilpailuun.

Kivipolanteelta ihailimme putousta ja takanamme avautuvaa korkeiden tuntureiden kehystämää järveä. Kaikki tuntui täydelliseltä. Emme olisi millään malttaneet lähteä jatkamaan matkaa.

Maisemat ovat niin kauniit, ettei Silverfalletilta raaskisi millään lähteä jatkamaan matkaa.
Katso video putoukselta Youtubesta!

Putous kartalla:

Lisää tunnelmia, kuvia ja videoita Norjan reissulta lähiaikoina. Seuraa blogia!

Lisää Kuvakulmilla -blogissa esiteltyä vesiputouksia löydät jutusta Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin.

Äkäsmylly on idyllinen lapsiperheen luontoretkikohde Kolarissa

Vietimme perheen kanssa hiihtoloman Muonion Jerisjärvellä. Ensimmäisenä lomapäivänä ajoimme Äkäslompoloon laskettelemaan. Skimbailun jälkeen köröttelimme kapeaa Pallas-Yllästunturin muotoja myötäilevää tietä. Matkan varrella huomioni kiinnittyi uutuuttaan hohtavaan Ekokahvila -tienviittaan.

Tienviitta Äkäslompolontien varrella.

Päästyäni Jerisjärven vuokramökillemme aloin tutkia asiaa. Löysin netistä jutun uusista kahvilayrittäjistä Äkäsmyllyllä. Huomasin, että uudelleenavatun kahvilan vieressä virtaa yksi alueen kolmesta vesiputouksesta. Kahvilasta ja putouksesta innostuneita päätimme tehdä ystävänpäivänä retken Äkäsmyllylle.

Ystävänpäivä valkeni Jerisjärvellä sankassa lumisateessa. Emme antaneet tuiskun lannistaa suunnitelmiamme, vaan lähdimme matkaan. Ekokahvila -tienviitalta ajoimme muutaman sadan metrin matkan parkkialueelle. Parkkikselta käpyttelimme hyväkuntoista polkua Myllylle. Polkua pystyi kulkemaan helposti ilman lumikenkiä.

Myllylle päästyämme kuvasimme ensin kuukkeleita. Kesyjen kuukkelien näkeminen oli lapsille retken huippukohtia.

Pörheä kuukkeli katseli puusta myllylle saapuvaa perhettämme.

Joimme kahvit ja mehut Ekokahvilassa. Paikallisista raaka-aineista valmistettu marjapiirakka oli todella hyvää. Luoteis-Lappi lehden toimittaja saapui myös kahville. Hän teki jutun ekologisista emännistä lehteensä. Osa jutusta on luettavissa kirjautumatta lehden nettisivuilta.

Vesiputous pauhaa Äkäsmyllyllä pakkasellakin

Ekokahvilassa herkuttelun jälkeen ihailimme Äkäslinkka -vesiputousta. Kaksihaaraisen Äkäslinkan toinen uoma virtasi vuolaasti pakkasta ja lumisadetta uhmaten. Toinen haara oli hautunut lumeen. Lisätietoa Äkäslinkasta löydät Suomen vesiputoukset -sivustolta.

Katso video retkestämme Kuvakulmilla -Youtubekanavalta.

Teimme tulet koskenniskan laavun edustalle muurattuun vuolukivitakkaan. Äkäslinkka on ainoa vesiputous Suomessa, minkä ääreltä löytyy yhtä komea tulisija. Vielä ennen lähtöä lämmitimme täytetyt kivitakkarieskat.

Onkohan Äkäslinkka maailman ainoa vesiputous, jonka niskalle on muurattu komea vuolukivitakka?

Äkäslinkan lisäksi Suomesta löytyy ainakin yksi kaksihaarainen vesiputous, Komulanköngäs Hyrynsalmelta. Tsekkaa jutun Vinkkejä eeppisiin vesiputouskuviin lopusta kuvat Komulankönkäältä ja retkivinkkejä muille linkoille eri puolilla Suomea.

Lisätietoa Äkäsmyllystä löydät esimerkiksi Retkipaikasta.

Uutuusjulkaisu Etelä-Pohjanmaan kauneimmista luontokohteista!

Outdoors Etelä-Pohjanmaa -luontokohteet tunnetuksi hanke päättyi marraskuun lopussa. Hanke tuki luontomatkailua ja sen parissa toimivia yrittäjiä. Saimme nauttia esimerkiksi hankkeen järjestämistä työpajoista. Itselleni hankkeen järjestämät tapahtumat mahdollistivat verkostoitumisen lähialueen luontomatkailuväen kanssa. Suuret kiitokset hanketyöntekijöille ja kaikille mukanaolleille!

Outdoors Etelä-Pohjanmaa -hankkeen julkaisussa ”Luontoreiteiltä kansainvälisille matkailumarkkinoille” nostetaan esille Etelä-Pohjanmaan luontoreittejä ja -matkailua.

Outdoors Etelä-Pohjanmaan nettisivuilla kerrotaan julkaisusta:

”Ääneen ovat päässeet niin luontokohteita matkailupalveluissaan hyödyntävät matkailuyrittäjät, luontoreittien ylläpitäjinä toimivat kuntien ja kaupunkien edustajat, rahoittajat kuin yhdistystoimijat. Kaikilla näillä toimijoilla on erittäin merkittävä rooli luontoreittiemme olemassa olon ja kunnossapidon kannalta. Julkaisuun ovat kirjoittaneet valtakunnallisen Outdoors Finland -hankkeen projektipäällikkö Pirjo Räsänen, tarinallistamisen asiantuntija Anne Kalliomäki, luontoretkeilijä ja Retkipaikan bloggari Tero Hintsa, Kyrönjoen Koskihäjyjen Anssi Orrenmaa,luontomatkailuyrittäjä Ismo Nousiainen sekä Lauhanvuori-Hämeenkangas -hankkeen projektipäällikkö Terttu Hermansson sekä Jennika Hakola SeAMKista. Lisäksi hankkeessa mukana olleita toimijoita on haastateltu. Julkaisussa pohditaan luontomatkailun monien mahdollisuuksien hyödyntämistä maakuntamme luontoreiteillä.”

Julkaisu on luettavissa täällä.

Syksyinen auringonnousu

Eilen nukkumaan mennessä taivas oli kirkas. Tähdet tuikkivat valoaan. Aamuun mennessä pilvet olivat peittäneet taivaan. Lähdin kuitenkin suolle kuvaamaan. Juuri ennen auringonnousua pilviverho repesi horisontissa.

Auringonnousu_2018_10_18-1
Paksut pilvet peittivät taivaan kannen. Horisontti kirkastui sen verran, että aurinko pääsi värjäämään valollaan pilvet ja maan.

Puolisen tuntia auringon nousun jälkeen pilvet kertyivät uudelleen sen eteen. Ne eivät peittäneet aurinkoa kokonaan, vaan muodostivat suodattimen, minkä läpi koko maailma värjäytyi oranssiksi.

Viime vuoden syyskuussa satuin paikalle lähes vastaavaan tilanteeseen, mutta tuolloin oranssi väri ollut yhtä vahva. Löydät kuvat täältä. Ennen suolta lähtöäni kuvasin vielä suokasveissa kimaltavia vesipisaroita.